Keep Smiling! Hymyllä maailmassa menestyy, neuvoi mestarinäyttelijä Aku Korhonen nuorta oppipoikaansa vanhan kaartin mustavalkoisessa Suomi-filmissä. Ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok) on sisäistänyt Akun opit, sillä Condoleezza Ricen vieraana hän ilmehti kuin kermaa latkinut kissa. Olemus viestitti, että mies tunsi olevansa maailman huipulla.

Kanervalla on syytäkin olla iloinen, sillä ulkoministereiden keskustelut sujuivat ilmeisesti todella hyvin. Tästä meillä on tosin käytössämme vain Kanervan oma sana.

Demarien Erkki Tuomioja teilasi tapaamisen heti kärkeen pelkäksi rutiiniksi, jota olivat hänen mielestään jopa mainiot kättelykuvat.

- Jos amerikkalaisilta haluaa kiitosta, pitäisi olla Irakissa, Tuomioja kuittasi.

Lausunto oli juuri niin hapan ja oppimestarimainen kuin odottaa saattoi. Saman asenteen takia kutsuja Washingtoniin ei varmaan hänen aikanaan kuulunutkaan.

Kanervan nopeasti järjestynyt vierailu kertoo, että jenkit ovat mieluummin tekemisissä Suomen nykyisen hallituksen kuin sen edeltäjien kanssa. Presidentti Tarja Halosen ja Tuomiojan painotukset ovat olleet amerikkalaisille torjuvia ja kriittisiä. On he sentään olleet varovaisempia kuin aateveli Olof Palme, joka marssi aikoinaan Tukholman kaduilla Vietnamin sotaa vastaa. No, eipä häntäkään Washingtonissa näkynyt.

Kanervan hymykampanja ajoi Halosen nolosti nurkkaan. Jos presidentti saa kutsun valkoiseen taloon, se on Kanervan ansiota. Jos taas kutsua ei kuulu, sekin tapahtuu Kanervan hyvistä yrityksistä huolimatta.

Minkäs Kanerva mahtoi? Ei hän voinut vain todeta, että perästä tulisi toinenkin suomalainen, eräs rouva, mutta hän haluaa hoitaa matkavalmistelunsa itse.

Lehdistöpäällikkö Maria Romantschukin seuraajalla on tässä asiassa vielä monta selityksen kohtaa. Eikä niistäkään taida olla apua, sen verran nöyryyttävä tilanne on Haloselle.

Kanerva on niin kokenut poliitikko, ettei hän varmasti ole lipsautellut Washingtonissa mitään sellaista, jota tarvitsisi jälkikäteen katua. Onnensa kukkuloillakaan hän tuskin on tukenut George Bushin tyhmää seikkailua Irakissa. Keskusteluissa lienee pitäydytty vahvistamaan maittemme välisiä hyviä suhteita.

Kanerva punnitaan lähiviikkoina, kun on vuoro hoitaa välejämme Venäjään.

Vakuuttavasti aloittaneella ulkoministerillä olisi nyt loistava tilaisuus tehdä toinenkin merkittävä avaus, joka huojentaisi monia ja hälventäisi epäluuloja häntä kohtaan.

En ole ainoa, jonka mielestä Kanerva toimi 1970-luvulla sopimattoman läheisissä suhteissa Neuvostoliiton kanssa. Hän oli suomettunut poliitikko, jonka tiedetään jopa toimittaneen Moskovaan arvioita kollegojensa ulkopoliittisesta luotettavuudesta.

Kanerva voisi nyt tehdä kunnolla selkoa suhteestaan idän kommunisteihin. Mistä oli kysymys noina synkän henkisen elämän vuosina? Katumuksen sanat otettaisiin varmasti vastaan, jolloin painolasti kevenisi omillakin hartioilla.

Voisi tietysti toivoa, että Paavo Väyrynen menettelisi samalla tavalla, mutta niin hilpeä idealisti en minäkään ole, että sellaista ehdottaisin.

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden ja MTV:n entinen päätoimittaja.