Älkää uskoko ketään, joka ilmoittaa kimmeltävä kyynel poskella lopettavansa urheilu-uransa. Lopettaminen on kärsinyt rankemman inflaation kuin Zimbabwen talous. Ja Zimbabwessa inflaatio sentään kipusi viime vuoden elokuussa yli 11 miljoonan prosentin.
Olin paikalla helsinkiläisen hotellin ylisillä, kun Janne Ahonen ilmoitti maaliskuussa 2008 lopettavansa mäkihyppääjän huippu-uransa. Kenties ensimmäisen kerran julkisesti tunteet ottivat vallan suuresta mestarista. Kyyneleet kohosivat hänen silmiinsä ja pää painui käsien väliin. Kukaan ei uskaltanut hiiskahtaakaan.
"Ihmiset eivät ymmärrä, että kisaviikonloput ovat tämän homman hauskin ja helpoin osa", Ahonen perusteli.
Lausahdus sai sittemmin aivan uutta syvyyttä Pekka Holopaisen Kuningaskotka-elämäkerran sivuilla. Kirjassa Ahonen paljastaa laskeneensa mäkeä laskuhumalassa tai ainakin krapulassa.
Kun Ahonen maaliskuussa 2009 ilmoitti palaavansa mäkisirkukseen, en tuntenut oloani petetyksi, vaikka kuningaskotkan riipaiseva lehdistötilaisuus aidosti koskettikin vuotta aiemmin.
Ilman muuta hänellä oli oikeus palata. Vancouverin olympiakisoissa tarinaan kirjoitetaan uusi kiehtova luku, sillä Ahoselta puuttuu yhä henkilökohtainen olympiamitali.
Samanlaiseen ratkaisuun päätyivät myöhemmin myös yhdistetyn maailmanmestari Hannu Manninen ja kumparelaskun olympiamitalisti Mikko Ronkainen. Hiihtolajien ulkopuolelta joukkoon liittyi Suomen toistaiseksi ainoa NBA-pelaaja, koripalloilija Hanno Möttölä. Muutamia mainitakseni.
Miksi urheilu-uran päättäminen sitten on niin mahdottoman vaikeaa? Yhtä kattavaa selitystä ei ole, mutta monia kiinnostavia teorioita kylläkin.
Arvokisat aiheuttavat lopettaneissa aina varsinaisen ryntäyksen takaisin. Suomalaiset eivät suinkaan ole ainoita, jotka herättelivät urheilu-uransa henkiin parahiksi olympiatalveksi. Esimerkiksi taitoluistelussa käy melkoinen kuhina, nimekkäin palaaja on venäläinen olympiavoittaja Jevgeni Plushenko.
Toinen ilmeinen syy on raha. Useimmiten huippu-urheilijan tulotaso laskee lopettamisen jälkeen. Jos myös elintaso laskee ja elämäntyylistä on tingittävä, paluu houkuttaa.
Raha motivoi, mutta ei takuulla yksin nosta ketään takaisin huipulle, sillä paluun vaatimaa harjoitusrääkkiä ei selvitetä setelinkuvat silmissä.
Parhaiten ilmiötä selittävät inhimilliset tekijät.
Huippu-urheilijalle on tunnusomaista halu ylittää itsensä kerta kerran jälkeen. Yksi kovimmista tavoitteista on palata huipulle pitkän kilpailutauon jälkeen.
Hän voi myös huomata, ettei "tavallinen" elämä vastaavia adrenaliinipiikkejä.
Parhaat kaverit jäivät maailmalle ja vanhat ystävyyssuhteet ovat kuolleet.
Turhamaisimpia saattaa kiehtoa urheilun tarjoama julkisuus.
Oletteko muuten panneet merkille, että monen urheilijan parisuhde kaatuu pian lopettamisen jälkeen. Ei mikään ihme.
Urheilu-uran aikana yhteiselo sujuu ikävän ja kaukokaipuun voimalla, mutta entä kun toisen naama alkaa kyllästyttää aamiaispöydässä. Arjessa suksi ei luistakaan, ja entisen huippu-urheilijan parisuhdekin on pian entinen. Paluu voi olla ainoa keino suhteen pelastamiseksi.
Kiitos tästä kolumnista. Nyt on oikea aika lopettaa. Palataan.
Kirjoittaja on Aamulehden urheilutoimittaja.
