- Oman elämänsä karpaasi 05.03.
- Pikavipeistä kasaantui lähes 130 000 euron velka 05.03.
- "Tohlopin tyhjää tilaa voisi vuokrata muille mediafirmoille" 05.03.
- Kun kassatäti kauhistuttaa ja bussikyyti pelottaa 05.03.
- Villi Pohjola 26.02.
- "Jyrki Kataisen isyysloma on vastuun pakoilua" 26.02.
- Marja-Siskon pitkä tie miehestä naiseksi 22.02.
- Valmiina hommiin | Tanja etsii työtä 22.02.
- Korpi ja Lepistö kasvoivat äitiensä vatsassa, kun Katarina Witt nousi olympiavoittajaksi 22.02.
- "Tarhaajat välittävät eläimistä, aktivistit eivät" 20.02.
Neljä vuotta riittää

Onko kuusi tai 12 vuotta lapsen elämässä pitkä aika? Useimmat vastaavat, että on. Vielä pitempi aika 12 vuotta on nykyisin maailmanmenossa. Sen aikana maailma ehtii muuttua moneen kertaan. Kuka olisi vuoden 1996 lopulla ennustanut, että 12 vuotta myöhemmin tarvotaan lamassa, joka vertautuu 1930-lukuun? Entä mitä on edessä seuraavan 12 vuoden jälkeen, kun kukaan ei osaa sanoa edes sitä, mikä odottaa ensi vuonna?
Suomessa presidentin virkakausi on kuusi vuotta ja sama henkilö voi hoitaa tehtävää kaksi kautta. Se on aivan liian pitkä ajanjakso nykymaailmassa. Kun perustuslakia ollaan nyt ryhtymässä presidentin valtaoikeuksien osalta tarkistamaan, täytyy ottaa käsittelyyn myös virkakausien pituus. Neljä vuotta on riittävä aika Suomessakin.
Yhdysvalloissa on nähty, miten jopa kaksi kertaa neljä vuotta on ollut liikaa yhdelle henkilölle, kun maailman meno ajoi George W. Bushin ohi. Jos Venäjä tahtoo nyt ottaa mallia Suomesta, kun siellä presidentin virkakausi halutaan pidentää kuuteen vuoteen, meidän kannattaa kerrankin ottaa esimerkkiä Venäjästä ja siirtyä neljään vuoteen.
Nykyistä tiheämpään vaihtuvista presidenteistä olisi monenlaista hyötyä. Entistä useampi maan korkeimman tehtävän ansaitseva ja siihen pystyvä pääsi nauttimaan viran tuomasta gloriasta. Iloa tulisi myös äänestäjille, jotka voisivat kilpailuttaa ehdokkaita aikaisempaa tiheämpään. Presidentinvaalien vaalikeskustelut ovat tositelevisiota parhaimmillaan.
Muutkin sirkushuvit vain paranisivat. Moni pitää presidentin tärkeimpänä tehtävinä linnan kutsujen järjestämistä itseäisyyspäivänä. Juhlavastaanotolle kutsuttavan vierasjoukon ja ennen muuta television ääreen kerääntyvän yleisön kannalta olisi hauskempaa, jos presidentti vaihtuisi useammin. Miksi katsella saman presidentin vieraita 12 vuotta? Paljon enemmän vipinää kutsuille tulee, jos isäntä vaihtuu vähintään kahdeksan vuoden jälkeen.
Meillä on monia varoittava esimerkkejä siitä, miten vallassa olo korruptoi niin, että kun siitä vihdoin pitää luopua, luopumisesta ei tule mitään. Entinen pääministeri ja puhemies Paavo Lipponen kikutteluineen näyttää tällä hetkellä kaikille mallia siitä, miten työnsä jättävän eläkeläisen ei tule käyttyä.
Onneksi tarjolla on myös vastakkainen malli. Yhteen presidenttikauteen tyytynyt Nobelin rauhanpalkinnon saanut Martti Ahtisaari on osoittanut, että työtä voi jatkaa muuallakin kuin Suomessa ja saada tulosta aikaan.
Meillä tarvitaan useampia Ahtisaaren kaltaisia presidentteja eikä sellaisia, jotka hoitavat tehtävää niin kauan, että aika ajaa heistä ohi. Kun kaksi virkakautta antaa yhdelle presidentille korkeintaan kahdeksan vuotta työaikaa, vähenee riski siitä, että maassa on presidentti, joka ei ole tehtäviensä tasalla.
Anne Kuorsalo
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.