Kahden ihmisen välinen parisuhde on periaatteessa vain heidän oma yksityinen asiansa. Kun Ibrahim Shkupolli tai kuka tahansa suomalainen tappaa naisystävänsä ja sen lisäksi vielä joukon muita ihmisiä, parisuhteesta tulee yleinen, kaikkia koskettava yhteiskunnallinen ilmiö.

Näitähän olemme saaneet lukea viime vuosina liian usein: mies tappoi lapsensa, puolisonsa ja lopulta itsensä. Moni huokaa, että olisi tappanut vain itsensä. Miksi pitää tappaa muita?

Tappamista ei voi kuitata vain sillä, että yksittäisellä ihmisellä naksahti päässä. Eikä Sellon tapaus johtunut siitäkään, että Shkupolli oli maahanmuuttajataustainen. Parisuhdeväkivaltaa ei ratkaista viranomaisten karkotuspäätöksillä.

Uskottomuus ja sen pelosta aiheutuva mustasukkaisuus koskettavat laajaa ihmisjoukkoa maassamme. Professori Osmo Kontulan tutkimuksen mukaan lähes puolet suomalaisista on kertonut olleensa uskoton jossain elämänsä vaiheessa. Kolme neljäsosaa naisista ja kaksi kolmasosaa miehistä oli ollut joskus mustasukkainen nykyisestä kumppanistaan.

Miehistä 29 prosenttia ja naisista 13 prosenttia myönsi kumppaninsa mustasukkaisuuden oikeutetuksi. Joka kymmenessä parisuhteessa mustasukkaisuus oli aiheuttanut suhteelle ongelmia.

Kyselyn mukaan erityisesti nuoret naiset ovat rakkaudessaan ehdottomimpia ja idealistisimpia: jos ei tunne mustasukkaisuutta, ei ole aidosti rakastunut. Kumppanin omistushalu voidaan kokea jopa romanttisena.

Mustasukkaisen ihmisen parisuhteessa on kolme ihmistä, onpa kolmas pyörä sitten satua vai totta. Mustasukkainen pelkää menettävänsä jotain, jonka hän ajattelee omistavansa. Tästä syntyvät epäilyn ja vihan tunteet.

Sairaalloisesti mustasukkainen ihminen epäilee jatkuvasti päivästä toiseen kumppaninsa ajatuksia ja tekoja.

Jos väkivaltaan taipuvainen ihminen kokee eron oman itsetunnon, kunnian tai omistusoikeuden menetyksenä, lopputulos voi olla dramaattinen.

Yksinkertaisia ratkaisuja ei ole. Suomalaisten olisi opittava ratkaisemaan ongelmansa puhumalla. Kontulakin kehottaa puhumaan myös mustasukkaisuudesta keskenään ja pariterapiassa. Toista ihmistä ei voi kuitenkaan omistaa.

Me Asioissa toivomme myös lukijoidemme näkemyksiä mustasukkaisuudesta ja uskottomuudesta. Olemme valmiit jatkamaan keskustelua ensi sunnuntaina.

Juha Lehtinen