Vuoden Asia 2009 maapallon mitassa on tuskin yllätys: niin suuresti yksi globaali uutistarina monine paikallisine seuraamuksineen on vuotta hallinnut. Virallisesti tosin tämänkin sarjan voittaja paljastuu vasta näiden Asioiden viimeisiltä sivuilta.

Vuoden varrelta jää mieleen asiaihmisiä. Barack Obama, Michael Jackson ja murhatut venäläiset ihmisoikeuksien puolustajat nousevat ylitse muiden. Kiistanalaisen jälkensä historiaan jättää myös moni yksityishenkilö, kuten kristuskuvat Italian kouluista pannaan julistuttanut Soile Lautsi.

Pahinta pettymystä ei tarvitse etsiä kauan.
Vuodesta 2009 piti tulla Euroopan vuosi, vaan ei tullut.

Euroopan unioni, EU, halusi korostaa asemaansa maailmanpolitiikan voimatekijänä, mutta se päätyikin vain alleviivaamaan omia heikkouksiaan: kähmintään perustuvaa johtajavalintaa, selkeän keulakuvan puutetta ja jäsenvaltioiden eripuraisuutta.

EU:n oli määrä vihdoin saada presidentti ja ulkoministeri, jotka tunnetaan ja joita kuunnellaan aina Yhdysvaltoja ja Kiinaa myöten. Vaan mitä EU teki? Valitsi presidentin, jota ei saa sanoa presidentiksi, ja ulkoministerin, jota ei saa sanoa ulkoministeriksi, toteuttamaan perustuslakia, jota ei saa sanoa perustuslaiksi. Kaiken lisäksi EU:n uusiksi "kasvoiksi" saatiin kompromissiratkaisuna Belgian pääministeri, jonka nimi ei sano kenellekään mitään hänen kotimaansa ulkopuolella.

Vuosi 2009 on ollut myös uudenlaisen sosiaalisuuden vuosi. Yllättävän moni suomalainenkin on liittynyt Facebookiin, alkanut päivittää uutisvirtaansa Twitteriin tai osallistunut vaikkapa sisarliitteemme Su | Ihmisten tempauksiin. Välineiden nimillä ei ole merkitystä, eikä edes sillä, että ihmisten keskinäinen yhteydenpito tapahtuu välineissä.

Tärkeintä että tapahtuu.

Matti Posio