Maassamme on aina ollut korruptiota. Maan tapaa. Poliitikkojen mukaanhan vaalirahajupakasta ei pidä tuomita ketään, koska yritysten, säätiöiden, ay-liikkeen ja puolueiden hämäriä suhteita on viljelty vuosikymmeniä.

Vuoden 2009 lopussa tästä ollaan aivan eri tavalla tietoisia kuin vuoden 2009 alussa. Vaalirahaskandaalin vuosi liitti Suomen siihen eurooppalaiseen perheeseen, jossa asiasta puhutaan ja kenties joskus kannetaan myös poliittinen vastuu.

Kansalaisista 21 prosenttia pitää pääministeri Matti Vanhasta (kesk) epäluotettavimpana poliitikkona. Vuosi sitten luku oli viisi prosenttia. Puolet suomalaisista on eurobarometrin mukaan huolestuneita korruptiosta. Kaksi vuotta sitten huolestuneita oli vain neljännes. Muutos Suomessa oli suurin EU-maista. Vaalirahaskandaali pudotti Suomen sijoitusta kansainvälisessä korruptioselvityksessä pykälällä, mutta varsinainen vaikutus voi näkyä vasta vuoden kuluttua.

Vaalirahajupakassa kukaan merkittävä poliitikko ei myöntänyt tehneensä mitään isommin väärää. Poliitikkojen ja muiden suomalaisten oikeustaju näytti eriytyvän toisistaan. Kun puhuttiin mahdollisista uusista vaaleista, ajatus torjuttiin, koska uusi vaalirahalaki ei ollut vielä voimassa. Viesti kansalaisille oli selvä: lainsäätäjien moraalinen kompassi on niin hukassa, että puolentoista vuoden julkisen keskustelun jälkeenkin he löytävät eettiseen maaliin vain lakitekstin avulla.

Vaalirahan lähteiden pumppaaminen julkisuuteen alkoi Timo Kallin (kesk) varomattomasta lausunnosta keväällä 2008. Ja jupakka jatkuu 2010. Useat viranomaiset selvittävät edelleen esimerkiksi keskustataustaisen Nuorisosäätiön toimia ja vaalirahoittaja Nova Groupin konkurssiepäselvyyksiä.

Taneli Heikka