Kävipä kerran Ugandassa niin, että kylään saapui kolme viisasta miestä, amerikkalaisia ja kristittyjä. Heidät esiteltiin homoseksuaalisuuden asiantuntijoina.
He osallistuivat seminaariin, jossa he puhuivat haavoista, parantumisesta ja homoseksuaalien kansanliikkeestä, joka on "paha instituutio", jonka tavoitteena on "kukistaa avioliittoon perustuva yhteiskunta ja korvata se seksuaalisen siveettömyyden kulttuurilla".
Tämä New York Times -lehdessä kuvattu tilaisuus järjestettiin maaliskuussa 2009.
Syyskuussa David Bahati, hallitsevan NRM-puolueen kansanedustaja, esitteli Ugandan parlamentille lakialoitteen. Se tekisi homoseksuaalisesta kanssakäymisestä (vain koskettelustakin) rikoksen, jonka pelkästä yrityksestä voi seurata seitsemän vuoden vankeustuomio - ja onnistumisesta elinkautinen.
Jos rikokset ovat toistuvia, jos kantaa HI-virusta tai jos harrastaa homoseksuaalista kanssakäymistä alle 18-vuotiaan kanssa, on kyseessä törkeä homoseksuaalisuus. Ja siitä rangaistuksena on kuolema.
Sittemmin on tapahtunut muun muassa seuraavaa. Ugandalaiset kansalaisjärjestöt ovat ilmoittaneet pelkäävänsä, että maan arviolta puolen miljoonan homoseksuaalin asema muuttuu nyt entistäkin hankalammaksi ja homoviha yhä avoimemmaksi. Uganda suhtautuu jo ennestään kielteisesti homoseksuaaleihin: seksi samaa sukupuolta edustavan kanssa on jo nyt rikos, josta voi päätyä vankilaan.
Amerikkalaista kristillistä oikeistoa on syytetty lakiesityksen kätilöinnistä, ja nuo kolme amerikkalaista ovat saaneet selitellä, ettei esityksellä ole mitään tekemistä heidän kanssaan. He ovat sanoneet, että ovat pettyneitä lain kovuuteen. Kolmikosta vain yksi myöntää keskustelleensa laista ugandalaisten kanssa.
Bahati taas on tarkentanut halunneensa vain taistella pedofiileja vastaan.
Hankkeen ovat tuominneet muiden muassa Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton, ugandalaissyntyinen Yorkin arkkipiispa John Santemu ja jopa amerikkalainen kristillistä oikeistoa edustava pastori Rick Warren.
Lupaava ruoska löytyi, kun kansainväliset avunantajat, Yhdysvallat etunenässä, uhkasivat lopettaa Ugandan rahallisen tukemisen, ellei asiaan tule roti.
Ennen joulua Ugandan etiikasta ja rehellisyydestä vastaava ministeri Nsaba Buturo ilmoittikin, että esityksestä ollaan poistamassa kuolemantuomiota, ja pahin rangaistus olisikin "vain" elinkautinen. Kuollutta homoseksuaalia rikollista ei, katsokaas, voi sopeuttaa.
"Heidän tappamisensa ei ehkä auttaisi", Buturo lausui uutistoimisto Reutersille.
Tämän viikon torstaina Ugandan sijoituksista vastaava ministeri Aston Kajara pyysi Bahatia vetämään lakiesityksensä pois, etteivät kansainväliset sijoittajat säikähtäisi. Bahati kieltäytyi. Niinpä lain käsittely jatkuu ilmeisesti ensi kuussa, herran vuonna 2010.
Vaan ei masennuta, vaan kerrotaan kirkon piiristä myös iloinen kapinallisuutinen. Ugandassa parikymmentä katolisen kirkon pappia on muodostamassa omaa, uutta kirkkoaan. Sen jäseninä papeilta ei vaadittaisi selibaattia, ja naimisiinkin sopisi mennä.
Ainoa miinus on, että Ugandan hallitus epäilee hanketta lainvastaiseksi ja pahispappeja uhkaa todennäköisesti pannaan julistaminen.
Mitä tarina opetti? En tiedä, mutta ainakin se muistutti, että takapajuisuus ja suvaitsemattomuus elävät ja voivat hyvin vielä 2010-luvullakin. Ja minkä tahansa herran nimessä saa halutessaan paljon pahaa aikaiseksi.
Kirjoittaja on Aamulehden ulkomaantoimittaja.
Minna Kurki
