Jari Tervon uusimmasta kirjasta, Koljatista, on kerrottu kaikki se, mikä siinä ei ole mielenkiintoista.
Kertaus: Helsingin Sanomat valitsi kustantajan luvalla ennakkoon esiteltäväksi pätkän, jossa Matti Vanhasen näköinen pääministeri Pekka Lahnanen kähmii marketin jonossa kassatyttöä.
Muut arvosteluntapaiset ovat paljastaneet, että Lahnanen on juntti seksimaanikko, joka viettää suuren osan ajastaan toiletissa. Ranskalaisen kulttuurin edustajaksi hän nimeää pierutaiteilijan.
Hellyyttä ja naisenkaipuutaan Lahnanen lääkitsee vangitsemalla kellariinsa myanmarilaiseksi reppanaksi luulemansa pakolaisen, joka sittemmin osoittautuu brittiyliopiston naistutkimuksen professoriksi.
Luotaantyöntävää. Keljuttaa.
Oikeasti Jari Tervon satiiri on oiva perusteos suomalaisen kansanvallan kulissientakaisesta elämästä ja vallanpitäjien suhteesta mediaan, etenkin meihin politiikan toimittajiin.
Aloitin politiikan toimittajana vuonna 1982 nuorena, kokemattomana noviisina. Onneksi opin nopeasti avuliailta, kokeneilta kollegoiltani, miten esimerkiksi puoluekokouksista kaivetaan uutiset. Ihan samalla tavalla Koljatin toimittajat väijyvät skuuppeja EU:n tylsissä huippareissa Brysselissä.
Jos salissa tapahtuu jotakin, sen tietävät myös kilpailevan aviisin lähettiläät. Pitää siis painua käytävälle. Usein nämä "asiantuntevien lähteiden" kertomat paljastukset olivat niitä, jotka päätyivät kissankorkuisin kirjaimin etusivuille.
Lahnasen kokousta seuraavat toimittajat ovat myös käytävällä, koska eivät saliin pääse. Ja pääministerille selviää nopeasti, mitä ne käytävälähteet ovat: tietenkin toisia toimittajia.
Se on kärjistys, mutta paljon lähempänä totuutta kuin kassajonokuvaukset.
Tervo paljastaa armotta myös sen, miten tärkeä media on poliitikolle. Kun Lahnanen pähkäilee, miten selviäisi kulloisestakin kiipelistä, hän ajattelee ensimmäiseksi, millainen lööppi lausunnosta muovattaisiin.
Lahnanen on vieraantunut kansalaisista, mutta tiedotusvälineistä ei parane vieroittautua. Niin on, jos telkkarissa tai iltapäivälehdessä siltä näyttää.
Kas näin Lahnanen valmistautuu vaalitentteihin: "Opettelin peruselintarvikkeiden hinnat ulkoa. Ellen tiennyt piimän litrahintaa, tuskin kykenin ottamaan kantaa Turkin unionijäsenyyteen. Näin toimittajat olivat linjanneet."
Lahnanen on käyttänyt lehtiä myös oman sanomansa kiillottamiseen, mutta yleisönosaston kirjoitukset ovat menneet pahasti pieleen. "Ehdin siis yhden päivän aikana sekä kannattaa pysähtyneisyyden aikaa että vastustaa uutta Eurooppaa. Olin dynaaminen kuin Brežnev ilman happiviiksiä."
Onneksi mukana on autonkuljettaja, joka osaa lohduttaa: "Huomenna riepuun käärittäisiin kala."
Ne, jotka ovat lukeneet muutakin kuin hyvää kirjallisuutta, saattavat muistaa erään vanhemman Koljatin, kersantti "Koljatti" Kiven, joka myöhemmin tunnettiin nimellä G. Rock.
Hän taisteli sisällissodassa Tampereella valkoisten riveissä. Myöhemmin samaisen Koljatin kekseliäisyys synnytti Talvisodan legendan. Hän puolusti panssarijunaa, toi Mannerheim-linjaan polttopulloja, tuhosi tankkeja. Myöhemmin Kivi palasi CIA:n kautta Suomeen. Hän esti Urho Kekkosen salamurhan vuonna 1961.
Koljatti Kivi eli Korkeajännitys-sarjakuvassa.
Kirjoittaja on Aamulehden politiikan toimittaja.
