Yhden tehtävä oli kirjoittaa Väyrystä pseudopsykologisesti analysoiva uutinen tiedotustilaisuudesta. Väyrynen vakuuttaa muuttuneensa, mutta onko hän? Hän hymyili, mutta oliko hymy vapautunut vai kiero?

Toisen tehtävä oli kirjoittaa Väyrysestä historiikki, jossa kerrataan ne yleisimmät asiat, jotka Väyrysestä aina kerrataan.

Kolmannen tehtävä oli kirjoittaa mielipidelaatikko, jossa spekuloidaan Väyrysen mahdollisuuksista, motiiveista ja siitä sun tästä. Ja kaikki tämä oli tehtävä äärimmäisellä ylenkatseella, olihan kyseessä Paavo Väyrynen.

Pitkän linjan mediavaikuttaja ja -yrittäjä Harri Saukkomaa ihmetteli syystäkin toissa perjantain Ilta-Sanomien kolumnissaan sitä raivon ja yksinkertaistamisen määrää, jonka Väyrynen saa medialta päälleen.

Väyrynen on mies, jota liberaalisuudessaan velton median on helppo vihata. Väyrysen takia uhataan muuttaa maasta, hänestä on oikeus nähdä vain yksi puoli ja asiallisimmatkin toimittajat käyttävät Väyrysestä luonnehdintoja, joita eivät muista poliitikoista käyttäisi.

Väyrynen on Suomen helpoin pilkan kohde. Laiskinkin toimittaja jaksaa kaivaa Wikipediasta palasia Väyrysen historiasta ja tuottaa niistä jotain, joka toimittajan omasta mielestä lähestyy kriittisyyttä tai komiikkaa.

Ja ne palat ovat aina samat. Jalasmökki ha ha ha. Kekkosen orja. Dostojevski. Kassakaappisopimus. Ha ha ha, katsokaa kuinka toimittaja tässä kurkottaa standup-komiikan huipulle Väyrys-tekstillään.

Ensinnäkin: googlatkaa joskus vähän syvemmältä. Ansiokkaita Väyrys-aineistoja löytyy huomattavasti enemmän kuin ne, joita aina toistetaan.

Ja toiseksi: mitä jos edes joskus katsoisi Väyrystä positiivisesti? Näin:

Väyrynen on mies, joka ei saa anteeksi, mutta mitä niin anteeksiantamatonta hän on edes tehnyt?

Väyrysen suusta on tasaiseen tahtiin valunut sammakoita, mutta kenen suusta ei olisi? Väyrysen jäykkyydessä on jotain koomista, mutta miten se eroaa Erkki Tuomiojan tai Paavo Lipposen koomisesta jäykkyydestä?

Nyt Väyrystä, 63, syytetään liian vanhaksi puheenjohtajakilpaan, mutta Paavo Lipposen, 68, ikä ei ollut mikään ongelma EU-presidentille.

Väyrysen Neuvostoliitto-suhteita jaksaa jokainen 1980-luvulla syntynyt toimittaja moralisoida ja samalla unohtaa sen, että samaa Neuvostoliitto-yritteliäisyyttä oli kaikilla. Väyrysellä oli vain muita paremmat suhteet.

Ilkka Kanerva on saanut toistamiseen kaiken anteeksi, miksei Väyrynen?

Väyrynen on aidosti ulkopuolinen, riippumaton ääni. Hän ei ole sidoksissa tukiryhmiin tai klikkeihin, eikä hänellä ole luottotoimittajaverkostoa.

Nyky-ympäristöön verrattuna Väyrynen ei ole edes liiemmin ryvettynyt. Hän on paljon kirjoittanut ja lukenut valtiotieteen tohtori, joka on ollut mukana kansainvälisen ja kansallisen politiikan johtotehtävissä jo viidellä vuosikymmenellä. Miksi tämä on haitta eikä hyve?

Väyrynen puhuu suoraan, eikä hänen sivulauseistaan joudu kaivamaan esille, mitä nyt tarkoitettiin.

On virkistävää, että nykyaikana joku uskaltaa esittää epäsuosittuja mielipiteitä. Kuka muistaa yhtään Mari Kiviniemen mielipidettä? Kuka muistaa, kuka on Mari Kiviniemi?