Aikakauslehtien kansikuvat hätkähdyttävät harvoin, koska niiden tehtävä on myydä, ei hätkähdyttää, ja kansikuvien perusteella meillä parhaiten lehtiä myyvät Riitta Väisäsen kasvot, jotka sanovat jotain Spede Pasasesta.
Torstaina kaksi lehden kantta sai pysähtymään.
Toinen oli Seiska, jonka kannen kunniapaikalla oli kuva Ibrahim Shkupollista ja teksti: "Mustasukkainen Ibrahim Shkupolli raivostui firman pikkujoulukuvista!". Edellisviikkoina samalle paikalle olivat päässeet Mika ja Erja Häkkinen, Satu Silvo sekä "BB-Aso".
Siinä toimituskokouksessa olisin halunnut olla: hei kaverit, voidaanko me tehdä kansi, jossa asetamme samalle merkittävyystasolle tuntemattomuudesta hypänneen viiden ihmisen murhaajan ja Häkkisten "jäisen perhetapaamisen"?
Toinen hätkähdyttävä kansi löytyi uusimmasta Me Naisista. Sen kannessa hymyili nuori nainen, ja kantta vilkaistessani ensimmäinen reaktioni oli, että nyt on menty Hannele Laurin photoshoppaamisessa liian pitkälle.
Muitakin reaktioita kantta kohtaan varmasti oli, ja tässä ne ovat:
Ai, niillä on kannessa taas joku tuntematon malli.
Kukas tuo tyyppi kannessa on? Ai, näyttää tekstin mukaan olevan Chisu.
Kukas tuo tyyppi kannessa on? Ai, näyttää tekstin mukaan olevan Chisu. Kuka helkkari on Chisu?
Me Naisten kansikuvahahmo Chisu on kaksi albumia levittänyt ja kaksi Emma-patsasta voittanut vuonna 1982 syntynyt helsinkiläismuusikko
Chisu on myös lehtien irtonumeromyynnin ongelmien henkilöitymä; yritys saada muutos aikakauslehtien sukupolvijakaumaan.
Vuosikymmeniä lehtiä on myyty samoilla kasvoilla: Riitta Väisänen, Kata Kärkkäinen, Satu Ruotsalainen ja Satu Silvo ovat vuoroviikoin kertoneet, kuinka ovat päässeet irti menneisyytensä kahleista.
Nyt ollaan kuitenkin pulassa, eikä ainoastaan sen takia, että netti vie lukijat. Viikkolehtien ongelma on se, että Riitta Väisänen ja Hannele Lauri ovat jo myyneet lehtiä niin kauan kuin mahdollista. Saturaatiopiste on saavutettu ja heidän on aika siirtyä kansista sisäsivuille.
Mistä löytää tilalle kiinnostavia kasvoja, jotka saisivat Demi-sukupolven tarttumaan Me Naisiin? Viihdeteollisuus tuottaa uusia hahmoja, mutta niiltä puuttuu sukupolvet ylittävä yleinen kiinnostus. Minna Haapkylä on varmasti hyvä näyttelijä, mutta ei voi mitään, Haapkylä ei ole Riitta Väisänen, vaan "se näyttelijä joka oli, sanos nyt Raimo missä se oli".
Ja sitten on Chisu: artisti, joka on tuttu vain osalle Me Naisten kohdelukijoista ja joka lehden haastattelussa sanoo "mielialapäiväkirja on henkinen budjettini", mitä ikinä se tarkoittaakin.
Ehkä juuri tässä on ongelma. Lehdet yrittävät saada uutta sukupolvea kiinnostumaan vain kosmeettisilla muutoksilla, vaihtamalla kasvoja. Se ei enää riitä.
Kerronta on muuttunut aikakauslehtien ulkopuolella: iltapäivälehdissä, televisiossa, radiossa ja netissä, mutta aikakauslehdissä on juututtu parikymmentä vuotta vanhaan ajatukseen siitä, millaisia ovat kiinnostava henkilö, kertomus ja ajatus.
Ehkä on aika saada uusien kansien lisäksi lehtiin myös uusi kertomus, jota ei toimituksissa yritetä ahtaa siihen samaan muottiin, jossa kaikki ovat 20 vuotta sanoneet "mielialapäiväkirja on henkinen budjettini".
Jyrki Lehtola
