Matti Vanhasen ja Susan Ruususen oikeudenkäynti. Homo-Mannerheim. JSN:n langettavat päätökset Helsingin Sanomien kalapuikkoviiksijutusta. Ilkka Kanervan tekstiviestien julkaiseminen.

Mistä ihmeestä me puhuimme ennen kuin me puhuimme sananvapaudesta? Tai siis vanhenevien miesten seksielämästä. Tai siis sananvapaudesta. Tai siis seksielämästä.

Eli milloin sananvapauskysymykset muuttuivat kysymyksiksi yksityishenkilöiden seksielämästä?

Onko kaikki muu nykyään niin sallittua, kaikki tabut murrettu, että vain hämmentyneen miehen nolohko seksuaalielämä jaksaa innostaa?

Vai ovatko media ja yleisö laiskistuneet niin, ettei kukaan jaksa enää muuta huomatakaan kuin kivuliaasti vanhenevien miesten paritteluhalut? Miksemme me puhu suurista yhteiskunnallisista kysymyksistä? Häh?

Edellä oleva oli väärälle ymmärrykselle perustuvaa argumentaatiota, jota näkee hämmentävän usein, kun esimerkiksi Susan Ruususen kirjasta tai Ilkka Kanervan tekstiviesteistä puhutaan.

Tuon tapaisella argumentaatiolla pyritään asettautumaan ympärillä käytävän keskustelun yläpuolelle. Se on "vain" yksityiselämää, jolla ei ole yhteiskunnallista merkitystä, ja nyt olisi syytä puhua tärkeämmistä asioista. Etenkin sdp:n naispuheenjohtajaehdokkaat ovat olleet ansiokkaita tämän tyyppisessä ylhäältä katsovassa moralisoinnissa.

Mutta se ei ole vain seksi- ja yksityiselämää, vaan muutakin. Kyseiset yksityishenkilöt tekivät sen virheen, että he valehtelivat, ja silloin yksityiselämän kysymys muuttui kysymykseksi yleisestä luotettavuudesta.

Toinen, lähestulkoon yhtä olennainen kysymys koskee valehtelun laatua. Kyseiset yksityishenkilöt valehtelivat nimittäin niin hämmästyttävän huonosti, että alkoi pelottaa, mitä pahaa noin huonot valehtelijat saavat aikaan maailman neuvottelupöydissä.

Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä Kanervan tekstiviestien sisältöä, mutta kokoomusjohdon mukaan Kanervan poliittinen tulevaisuus riippuu siitä, ovatko ne alatyylisiä vai käsittelevätkö työasioita, kuten Kanerva on väittänyt.

Vaikka viestit paljastuisivatkin työaiheisiksi, mihin tuskin uskoo kukaan, kokoomuksessa olisi silti syytä huoleen. Jotain pelottavaa on ulkoministerin työelämän priorisoinneissa silloin, jos onnistuu lähettämään kaksisataa "työaiheista tekstiviestiä" eroottiselle mallille.

JSN:n puheenjohtaja Pekka Hyvärinen puolsi julkisuudessa Kanervan tekstiviestien julkaisua. Hyvärinen rinnasti tapauksen siihen, kun hän Suomen Kuvalehden päätoimittajana parisenkymmentä vuotta sitten julkaisi Paavo Väyrysen kirjeen Viktor Vladimiroville.

Ennen vielä läheteltiin kirjeitä neuvostodiplomaateille, nykyään tekstiviestejä eroottisille tanssijoille. Maailma muuttuu yhä häiriintyneemmäksi, kun Paavo Väyrynen alkaa vaikuttaa hallituksen suoraselkäisimmältä ministeriltä.

Onneksi on jotain pysyvääkin. Kauneinta Kanervan tekstiviestikohussa on ollut se, kuinka päättäjät ja ns. kunnianarvoisat mediat ovat joutuneet katsomaan avuttomina sivusta, kun Esko Tuluston johtama Hymy-lehti on vuosien tauon jälkeen palannut määrittelemään yhteiskunnallisen keskustelun suunnan, ajankohdan ja sisällön.