Aamulehti.fi | Näköislehti | Sunnuntai | Moro | Koulumaailma | Työpaikat | Koulutus | Foorumi | Mediapalvelu | Yritystiedot | Advertising

Aikuisten puuhamaa

14.09.2007 - 09:58
Jyrki Lehtola

Terveisiä täältä Internetistä! Täällä tapahtuu huikaisevia asioita aivan jatkuvasti!

Meillä on täällä langaton yhteys, sähköposti ja hakukone. Hakukone! Kun hakukoneeseen kirjoittaa oman nimensä, saa tietää olevansa idiootti urpo, ja se on edistystä se, kun ennen joutui aina poistumaan kotoaan kuullakseen saman.

Mutta ei siinä kaikki. Meillä on täällä kuvaa, ääntä, eri tapoja äänestää toinen toistaan yhdentekevämmistä asioista, interaktiivisuutta, yhteisöllisyyttä. Se on kuulkaa Web 2.0 se. Sitä ovat muun muassa blogit. Niitä kirjoittavat ihmiset, joiden sisäavaruutta määrää epämääräinen tunne siitä, että mää tiedän kaiken paremmin.

On meillä täällä paljon muutakin. Meillä on YouTube, Skype, IRC, Flickr, RSS-Feed, Instant Messenger, MySpace, LinkedIn ja Secondlife. Niillä kaikilla on jotain tekemistä sen kanssa, että ne ovat nyt todella kuumaa tavaraa, ja vuoden kuluttua meillä on uutta ja paljon kuumempaa tavaraa.

Useimmilla niillä on myös jotain tekemistä sen kanssa, että nykyihminen valittaa olevansa liian kiireinen ja antaneensa työlleen liikaa. Se taas johtuu siitä, että elämäntapavauvoilla menee kaikki työ- ja vapaa-aika leikkiessä netin uusilla leluilla.

Uusin leluista on Facebook. Se on hybridi IRC-galleriaa ja LinkedIniä. Helsingin Sanomat esitteli Facebookin näkyvästi muutama viikko sitten, ja sen jälkeen suomalaiset ovat tehneet valtauksen Facebookiin.

Facebook on viimeisin tapa tuhlata aikaa työpaikalla. Siellä aikuiset ihmiset pyytävät, saanko mä olla sun frendi, ja jos ystäväkutsu hyväksytään, ystävälistasi täydentyy yhdellä ihmisellä, jolla on liian vähän tekemistä.

Ystäville voi lähettää Facebookin kautta meiliä ja "tökätä" jotain ihmistä, jotta hän huomaisi sinut. Lataamalla sivuillesi oikean applikaation, voit myös "suudella" tai "kutittaa" jotain Facebook-kollegaasi, ja juuri siksihän meidät on tänne luotukin.

Niin. Facebookissa on "applikaatioita". Applikaatiot tekevät Facebookista vallankumouksellisen.

Applikaatioita löytyy Facebookista nelisen tuhatta, ja ne ovat... pelejä. Applikaatiot on jaoteltu pariinkymmeneen kategoriaan. Applikaatioista vajaa puolet, 1 600, löytyy kategorian "Just For Fun" alta.

Applikaation avulla voit pienessä ryhmässä pelata Texas Hold'em -pokeria, tietokilpailla populaarikulttuurista, osoittaa etevyyttäsi maantiedossa tai jalkapallotietämyksessä.

Facebook on uusin versio virtuaalisesta sosiaalisuudesta, jossa tärkeintä ei ole tapaamisen sisältö, vaan tapaamisen muoto ja tapaamisten määrä. Aktiiviset Facebook-ystäväni ovat kertoneet, kuinka heihin ottavat yhteyttä ihmiset, jotka eivät edes tervehdi kadulla, ja kuinka keskustelu ja chättäily on parhaimmillaan sitä, että onpa ihana syksyinen ilma. Ja koska ystäviä ollaan, on käytettävä erikseen aikaa ja vastattava, että on, on, ihana syksyinen ilma.

Facebookista löytyy aika monta suomalaista luovan luokan edustajaa, aikuisia ihmisiä. Niillä oli paljon ystäviä ja isot verkostot. Jos minä olisin heidän työnantajansa, käskisin heitä aloittamaan tupakanpolton. Siihen kuluu vähemmän työaikaa kuin Facebookissa kyttäilyyn. Tupakkatauolla saa joskus tehtyä töitäkin, ja kun kolme ihmistä tuijottaa kylmällä takapihalla savun keskellä tyhjyyteen, kyseessä on aito sosiaalisuus.

Internetin virtuaalisosiaalisuus on mielenkiintoisempaa kuin normaali kanssakäyminen. Internetissä ei voi koskaan tietää keskustelukumppaninsa tarkoitusperiä varmasti, mikä tekee siitä entistä kiehtovampaa. Kuinka tylsää onkaan puhua kasvotusten tai edes puhelimessa.

Ennen kaikkea nettiyhteisöissä aikaansa viettävä ihminen todistaa itselleen olevansa sosiaalinen, vaikka ei ole käynyt ulkona kahteen päivään edes kaupassa saati keskustellut kenenkään kanssa.
Terveisiä täältä internetistä sinne internetiin! Tökkimisen, suutelemisen ja kutittamisen lisäksi täällä meidän netissä voi myös tanssia (hienosti) ja juoda kahvia (kömpelösti - ja usko täi älä, mutta kahvikuppiin pitää ensin "pukeutua") sekä vaikkapa lukea sanomalehteä (kyllä, sanomalehtikin puetaan päälle), ja tietenkin halutessaan kaikkea yhtaikaa.

Olen tämän kesän ja syksyn kaverin kanssa järjestänyt lauantaiaamuisia kerhotapaamisia virtuaalimaailma Second Lifessa kaverin perustamassa suomalaisten omassa kantapaikassa - olipa meillä siellä tämän kuun alussa liverokkikeikkakin.

Kaikki kunnia tupakalla tyhjyyteen tuijottamiselle, sekin on kivaa, tiedetään, mutta on yhdessä leikkiminen netissä sentään vielä hauskempaa. Tervetuloa mukaan, me ollaan Oxygen Rich ja Yoe May ja meidät löytää Yoen Kievarista.
Tää on niin totta. Kiitos Jyrki kun taas palautit meidät maanpäälle. Olen itsekin koukussa Facebookiin ja välillä pitää oikein pysähtyä miettimään mitä järkeä siinä oikein on. Joillakin työpaikoilla, kuten HP:llä kannustetaan Facebookin ja muiden web 2.0 ilmiöiden käyttöön. Lisäähän se myös ammatillista tietämystä ;)
Minä lainaan muita Hanna-Kaisaa, joka kommentoi Miian ylläpitämässä Verkkoyhteisöt-blogissa seuraavasti 23. syyskuuta:

"Olen nimittäin päiväunien jälkeen juuri hihitellyt Talouselämän kolumnille, jossa kirjoittaja paitsi virnuilee Phasebuckeille, Basefuckeille, MySpadeille ja muille Pimped-In -yhteisöille, mutta myös kollegoidensa innostukselle kirjoittaa niistä kolumneissaan."
Etsin netistä Jyrki Lehtolan sähköpostiosoitetta, mutten löytänyt. Toivottavasti saan viestini perille näin.

Suomessa on kourallinen hyviä kirjoittajia, ja Jyrki Lehtola on niistä paras. Harvoin näkee älyn ja kielellisen virtuositeetin lyövän kättä niin riemukkaasti kuin Lehtolan kolumneissa.

Itse olen ns. vapaa kirjoittaja (siis lähinnä rahasta vapaa...). Eli luen jutut aika tarkasti. Lehtola saa minut aina punehtumaan kateudesta. Kuinka joku voi kirjoittaa niin hyvin? Ilkeää, ehkä, mutta aina hyvin perusteltua.

Jos joku voisi lähettää minulle Lehtolan sähköpostiosoitteen, olisin siitä kiitollinen. Haluan kirjoittaa Lehtolalle.

Samppa Varis
vapaa (heh) kirjoittaja
Lima
Peru