Jos olisin kapakoitsija ja tarjoaisin silloin tällöin ilmaisen kierroksen asiakkailleni, niin miltei kaikki, ehkä muutamaa viranomaista lukuun ottamatta, pitäisivät minua mukavana kaverina ja hyvänä markkinointimiehenä. Jos taas päättäisin, että liikeideani on tarjota kaikki juomat ilmaiseksi, niin asiakkaani hullaantuisivat ja joisivat minut perikatoon, tavarantoimittajat lakkaisivat täydentämästä varastojani, pankkini irtisanoisi lainani, konsulttiystäväni kysyisi: "Siis mikä idea?" ja lääkärini ehdottaisi pitkää lomaa. Olisin hullu.

Saman voisi äkkiältään ajatella pätevän kaikkeen liiketoimintaan: ilmaiseksi ei pidä antaa edes mainoskyniä. Pihveistä ja paperikoneista pitää maksaa, samoin kultaharkoista ja kuntosalitunneista.

Mutta entä omakotitaloista, sanomalehdistä tai rahasta?

Kansainvälisen finanssikriisin räjäyttänyt kasapanos olivat amerikkalaiset subprime-asuntoluotot. Kauppamies koputti luottokelvottoman köyhän oveen ja tarjosi asuntolainaa, joka oli kuin ilmaista rahaa. Aluksi maksettaisiin vähän korkoja, mutta itse pääoma kuittaantuisi asunnon arvonnousulla. Köyhä nosti lainan, kauppamies sai pienen bonuksen ja isompi kauppamies isossa pankissa, joka myi lainat pakettina eteenpäin, ison bonuksen. Ilmainen oli ihanaa.

Samaa teki Suomessakin vaikkapa asuntojen arvonnousuilla pelaava yksityishenkilö tai uskomattomiin tuottoihin ja häkellyttäviin verohelpotuksiin uskova eläkevakuutussäästäjä. Ilmainen raha vaati tulla otetuksi.

Sanomalehdet ja tv-kanavat irtisanovat nyt kilpaa työntekijöitään, koska digitaalisessa ympäristössä tuotot ovat tiukassa. No, kai ne ovat, jos maksetun työn hedelmät jaetaan ilmaiseksi. Sitä se ilmainen tarkoittaa, tyhmä. Maksuton verkkojakelu on todennäköisesti maailmanhistorian huonoin bisnesmalli: annetaan tuote vastikkeetta ja irtisanotaan sen tekijät. Ilmainen tappaa.

Amerikkalaisilla on Bernie Madoffin taituroima 50 miljardin dollarin (37 miljardin euron) pyramidikupru, meillä on Wincapita-pyramidi. Molempien idea oli luvata sijoittajille jatkuvia, selvästi keskimääräistä suurempia tuottoja. Jokseenkin aina kun tällaista luvataan, taustalla on joko rikollista toimintaa, ei toimintaa ollenkaan tai valtava riski. Madoffin ja Wincapitan mukana sai kaikki kolme. Ilmainen tekee sokeaksi.

Ilmainen on tullut ja tulossa tiensä päähän. Korot ovat toki alhaalla - mutta pankit eivät anna lainaa. Kalliisti tuotettu ilmaiseksi jaettava internetsisältö tuhoaa tekijänsä. Kohta jäljellä ei ole muuta jaettavaa kuin lomakuvat.

Viimeinen ilmaiseksi luultu oljenkorsi on elvytys. Eikö kuplan voi siirtää valtion maksettavaksi ja jatkaa rentoa meininkiä melkein kuin ennenkin?

Elvytyksessä on toki talousteoreettista ja -historiallista järkeä, mutta tällä hetkellä siihen suhtaudutaan aivan kuin subprime-lainaan. Antaa mennä vaan, arvonnousu hoitaa.

Ja kuten ennenkin, kaikki tietävät miten asiat todellisuudessa ovat. Mutta eivät halua uskoa sitä minkä tietävät. Juuri mikään ei ole niin kallista kuin ilmainen.

Kirjoittaja on uusmaalainen mediayrittäjä.