Kun Barack Obama ylihuomenna vannoo virkavalansa Yhdysvaltain kongressitalon portailla Washington DC:ssä, tilaisuudessa esiintyy myös runoilija Elizabeth Alexander, joka lausuu kirjoittamansa virkaanastujaisrunon uudelle presidentille. Alexanderia ennen vain kolmen runoilijan kohdalle on osunut vastaava tilaustyö. Tähän mennessä mieleenpainuvin on ollut 86-vuotiaan Robert Frostin esiintyminen John F. Kennedyn virkaanastujaisissa. Kun tuuli ja aurinko estivät häntä lukemasta kirjoittamaansa tekstiä, hän vetäisi sen ulkomuistista parhaansa mukaan. Seuraavat runot esitettiin Bill Clintonin virkaanastujaisissa: Maya Angelou vuonna 1993 ja Miller William 1997.

Yksikään tähänastisista virkaanastujaisrunoista ei ehkä ole edustanut kuolematonta neroutta, eikä sellaista lupaa välttämättä myöskään Alexander, jonka esikoiskokoelma oli nimeltään The Venus Hottentot (Venushottentotti). Siitä huolimatta on lähes välttämätöntä, että juuri näissä virkaanastujaisissa esiintyy runoilija.

Obaman suhde sanoihin on väkevämpi kuin pitkään aikaan yhdenkään poliitikon. Hän astuu virkaan hetkellä, jona painettu sana on Yhdysvalloissa kokenut yhden historiansa mustimmista vuosista ja jona johtava bisnesnäkijä, Applen pääjohtaja Steve Jobs - jonka pääaineet yliopistossa olivat fysiikka ja kirjallisuus - on hiljattain pamauttanut: "Totuus on, että ihmiset eivät enää lue."

Obama on osoittanut, että maailman tärkeimpään virkaan voi edelleen nousta osaamalla lukea, kirjoittaa ja puhua. Jopa niin, että kun meno muuttuu todella kovaksi, tehtävään halutaan juuri sellainen joka osaa.

Hänen vaalikampanjansa oli mahdollisesti maailmanhistorian paras. Grafiikka oli uskomatonta, retoriikka tarttuvaa, internetin käyttö ilmiömäistä, tekstiviestintä tehokasta, tv-mainonta historiallista. Siitä huolimatta media ei ollut viesti. Viesti oli viesti. Obama kykeni herättämään toivon ja uskon taitavalla sanankäytöllään, ja hän vakuutti lukeneisuudellaan. Yksinkertaiset viestit muutoksen, yhteisön ja perus-Amerikan tärkeydestä upposivat hiljalleen ja sytyttivät epätoivoon vaipuneen kansakunnan.

"Saa nähdä onko sanoista teoiksi", miettivät monet ja myös sellaiset, joita hänen puheensa ovat innostaneet.

Obama valittiin ja hän astuu virkaansa tilanteessa, jossa numerot ovat täydellisesti pettäneet maailman. Sen minkä piti olla rationaalista mitattavaa totta, osoittautui täydeksi valheeksi. Nyt on sen vuoro, mikä on "vain sanoja", muuttua todeksi.

Sanat ovat tekoja, erityisesti silloin kun ne ovat totta, kun ne on viisaasti ja tarkasti valittu ja ne lausutaan todella tarkoittaen - ja ne otetaan vastaan todella kuunnellen.

Kun New York Times -sanomalehti kysyi Alexanderilta, kuinka hän suhtautuu tulevalta presidentiltä saamaansa tehtävään, hän sanoi: "Obama käyttää kieltä äärettömän tehokkaasti. Se on erittäin rikasta ja häikäisevän tarkkaa, mutta ei koskaan ylitseampuvaa. Tuo on runoilijan herkkyyttä. Minä aion seurata hänen esimerkkiään."

Kirjoittaja on uusmaalainen mediayrittäjä.