Pohdittiinkohan Titanicin kannella kiivaasti sitä, onko alus vain pysähtynyt vai kallistuuko se, ellei jopa vajoa tai peräti uppoa?

Jos pohdittiin, palaverin pitäjät eivät jääneet kertomaan siitä, kuka lopulta oli oikeassa.

Talouselämän kauniit ja rohkeat ovat märehtineet suhdannetunteitaan talouslehtien sivuilla koko syksyn pääsemättä mihinkään johtopäätökseen. Omaa asiantuntijastatusta on vaalittu puhumalla mahdollisista prosentin kymmenyksistä sinne tänne tai pähkäilty termien pysähdys, taantuma, kriisi, matalasuhdanne ja niin edelleen soveltuvuutta nykyiseen ja tulevaan. Ruman L-sanan sanomista ääneen on vältetty viimeiseen asti.

Kun viime viikkojen aikana asiantuntijoidenkin on ollut pakko myöntää, että hurjalta näyttää, niin nyt todetaan, että tilanteen vakavuuden takia siitä ei voi lausua oikeastaan mitään. Viimeksi näin teki Valtionvarainministeriö viime torstain suhdannekatsauksessaan.

Mihin tällaisia ennustamisen asiantuntijoita tarvitaan?

Jokainen lehtensä viime vuosina lukenut maallikko tietää, että tieto kaupan kassakoneelta varaston kautta tuotantoon kulkee nykyään sekunneissa, että kaikki ovat toistensa alihankkijoita ja että kaikki tarkoittaa koko maapalloa. Pienikin häiriö leviää heti koko järjestelmään - saatikka sitten että maailman suurimman talouden varallisuus tuhoutuu kuin sähkömagneettisen pulssin seurauksena.

Historioitsijoiden tehtävä on aikanaan keksiä tälle kaikelle nimi ja tilastoitsijoiden tehtävä piirtää käppyrät siitä, mitä tapahtui. Nyt on aika toimia.

Tutkijoiden ammatti on olla oikeassa, ja kun se osoittautuu hankalaksi, he ovat neuvottomia. Suuri yleisö taas on mielestään oikeassa, kun se on samaa mieltä kuin muutkin.

Kukaan ei halua pilata häitä eikä hautajaisia. Eikä kenenkään anneta.

Kun ilo on ylimmillään ja juhlakansa huumaantunutta optimismistaan, kukaan ei tanssi sen kanssa, joka sanoo kaiken päättyvän vielä huonosti. Kun taas kokoonnutaan montun reunalle, se joka sanoo näkevänsä tilanteessa suuria mahdollisuuksia, talutetaan nopeasti pois.

Asuntovelkainen kansalainen, joka maksaa itse autonsa bensat ja mahdollisesti lämmitysöljynsä, on saanut tänä syksynä elvytystä enemmän kuin koskaan osasi uneksia. Kun lisäksi lahjat voi ostaa alennusmyynneistä jo ennen joulua, hymyä on vaikea peittää.

Yritys, jolla on tarpeellisia tuotteita, joka on hyvinä vuosina sijoittanut tulostaan toimintansa parantamiseen ja jonka tasetta ei ole tuhottu yrityskaupoissa, rouhii itselleen markkinaosuutta aivan toisin kuin hyvinä aikoina.

Yhteinen eli yhteiskunnallinen päätöksenteko, joka ehti hyvinä vuosina mennä täysin muodista, tekee väkevää paluuta. Demokratia on pelastumaan päin, mikä on demokraattisessa yhteiskunnassa innostava asia.

Kestävä kehitys, joka hetki sitten oli lähinnä eliittiajattelua, on nyt valtava liiketoimintamahdollisuus, kun kriisissä on lähes kaikki perinteinen teollisuus: auto-, rakennus-, ruoka-, paperi-, finanssi- ja niin edelleen.

Näissä monttubileissä pitää häiriköidä ja pistää hösseliksi. Muut saa selittää.

Kirjoittaja on uusmaalainen mediayrittäjä.