Ensin helikopteri piti meitä hereillä puoli yötä. Se ei selvästi ollut matkalla minnekään, vaan sätkätti sitkeästi parin korttelin päästä. Kun lähdin huonosti nukutun yön jälkeen ajamaan töihin, törmäsin tiesulkuun, jota vartio joukko rynnäkkötuliasein varustettuja poliiseja. Sulun sisäpuoli oli täyttä sotatoimialuetta. Kypärin, luotiliivein ja järein asein varustautuneita miehiä kaikkialla. Hälytysajoneuvoja. Ja yläpuolella se helikopteri.

Tällainen oli Helsingin Tehtaankatu lokakuussa 1997 sen jälkeen kun Palacen kassan ryöstänyt varas oli pakomatkallaan ampunut kaksi poliisia. Kun ajoin sulun läpi, en tiennyt syytä miehitykseen. Kuulin sen vasta vähän myöhemmin autoradiosta.

On omituista mennä nukkumaan tutussa maailmassa ja herätä täysin toisessa.

Kun rahamarkkinaromahduksen ketjureaktio alkoi kiertää maailmaa, tuo aamu yksitoista vuotta sitten alkoi kummitella ajatuksissani. Maailma oli tuttu, mutta kuitenkin aivan outo. Aivan kuin tulevaisuus olisi lyönyt luukun kiinni ja kaikki pysähtynyt. Raha näytti loppuvan maailmasta, yrityksillä ja kiinteistöillä ei ollut mitään määriteltävissä olevaa arvoa ja ihmiset näyttivät jättävän lapion tien poskeen ja juoksevan piiloon. Toimistossakin oli yhtäkkiä kylmä, vaikka keskuslämmitys oli juuri käännetty päälle. Virallinen selitys oli, että luottamus oli kadonnut maailmasta.

Yleinen mieliala on sittemmin rauhoittunut, vaikka inhimillinen kriisi on ilmeisesti vasta tuloillaan.

Barack Obaman voitto Yhdysvaltain presidentinvaaleissa oli lähes surrealistinen kokemus. Vaikutus tosin on päinvastainen. Toimistossa on taas lämmintä.

Tein pitkään vuosittaisen työmatkan New Yorkiin ja muistan vaiheen, suunnilleen Abu Ghraib -skandaalin aikoihin, kun huomasin sikäläisten kollegojeni vakavasti puhuvan siitä, että Yhdysvallat oli joutunut pahan valtaan. Puhujat olivat itärannikon intellektuelleja eli pääsääntöisesti demokraatteja, mutta puhe ei ollut poliittista. Tutut tuijottivat ikkunasta ulos ja käyttivät täysin provosoimatta sanaa paha. Valkoisen talon oli vallannut rosvojoukko, joka ryösti, kidutti ja tappoi. Yhdysvallat alkoi muuttua maaksi, jota monet eivät enää tunnistaneet.

En voinut olla ajattelematta noita tuntoja katsellessani tv:stä vaalivoittajan aseistariisuvan komeaa voitonpuhetta Chicagossa. Kysymys oli taas enemmästä kuin politiikasta. Tv-kanavien välittämät reaktiot ympäri Yhdysvaltoja, jopa joidenkin republikaanien suusta, ja pitkin maailmaa Berliinistä Bagdadiin, Nairobista Pekingiin, henkivät suuresta helpotuksesta. Jokin pulloon pitkäksi aikaa juuttunut positiivinen henki pääsi valloilleen ja kiersi maapalloa.

Päivää myöhemmin Tina Brown, Vanity Fair ja New Yorker -lehtien entinen päätoimittaja, vangitsi jotakin tärkeää The Daily Beast -blogissaan kirjoittaessaan: "Obama mursi pimeän kirouksen ja palautti Amerikan itselleen." "Nämä vaalit olivat täynnä taikaa. Valkoista magiaa, johon pystyi vain musta mies, joka oli kotoisin sekä kaikkialta että ei mistään."

Menin nukkumaan maailmassa joka oli mielestään rationaalinen ja kyyninen. Mikä on tämä maailma, jossa olen tällä kertaa herännyt?

Kirjoittaja on uusmaalainen mediayrittäjä.