Toteuta unelmasi! Näin on vaatinut tämän vuosituhannen iskulause ja käskyä on kiltisti toteltu. Niinpä lämmitämme valmisruokaa mikroissa, mutta keittiöissä, joiden varustus hakkaa tasoltaan monen pienen ranskalaisravintolan keittiön.
Luksuskeittiön omistajat eivät liioin ole onnellisia unelmansa keskellä vaan valittavat, miten maito on kallista. Sehän maksaa euron litralta. Muutenkin tyytymättömyyttä virittelee mielen pohjalla elätelty haave suuremmasta vapaa-ajasta. Siitä on tingitty, kun on riennetty toteuttamaan unelmia eri rintamien varustelukilpailuissa.
Nyt haaveet vapaa-ajan lisääntymisestä alkavat olla totta entistä useammalla. Lomautuksia ja irtisanomisia on muutaman kuukauden ajan sadellut päivittäin eikä loppua näy. Silti perin harva iloitsee tämänkään unelman toteutumisesta.
Kuitenkin taantumasta lamaksi muuttunut talouskriisi antaisi tilaisuuden ajatella asiat uusiksi. Vain ääniä vastuuttomasti keräilevä poliitikko voi uskotella, että kaikesta selvitään kuin ihmeen avulla. Etuudet ja palvelut säilyvät entisellään, korkeintaan lisääntyvät, eikä mitään rakenteita tarvitse muuttaa. Näin lupaa uusin "unelma".
Unelmatehtailun sijasta kannattaisi tutkailla, mitä oikeastaan halutaan.
Toiveet ovat yllättävän yksinkertaisia: vapaa-ajan ohella kaivataan parempaa työilmapiiriä. Näitä unelmia olisi nyt helppo toteuttaa jakamalla työaikaa.
Siihen on tarvetta muutenkin kuin uhkaavan työttömyyden seurausten pehmentämiseksi.
Kolmasosa suomalaisista tunnustaa, ettei nuku tarpeeksi (AL 20.3.). Yöstä pihistetään, kun on niin paljon tekemistä.
Tampereen lääkäripäivillä unitutkijat todistivat, miten unettomuus laskee työtehoa jopa puoleen. Miten meillä on varaa moiseen tuhlaukseen, vaikka muuten tehokkuudessa ei voida tinkiä senttiäkään? Tilanne on enemmän kuin sairas.
Lääkkeeksi aikapulaan ja unettomuuteen sopisi nelipäiväinen työviikko. Silloin olisi aikaa perheelle, ystäville, lepäämiseen ja paljoon siihen, mikä nyt jää vain haaveeksi. Helpointa on torjua työajan uusjako vetoamalla siihen, kuinka se laskee liikaa ansiotasoa. Tosiasia kuitenkin on, että rahat katoavat joka tapauksessa.
Laman laskusta tulee niin suuri, että vain pieni vähemmistö selviää ilman kolhuja. Unelmoiko joku, että kuntien toiminta jatkuu ennallaan, vaikka verotulot ovat romahtamassa? Nouseeko kunnallisvero vai supistetaanko palveluja? Vai hoidetaanko tilanne niin, ettei palveluita tarvitakaan, kun on aikaa huolehtia lapsista ja omasta kunnosta? Jonot terveyskeskuksiin lyhenisivät eivätkä perheiden ulkopuolelle sijoitetut lapset haukkaisi yhä vain suurempaa osaa sosiaalimenoista.
Viime laman uhrit eivät kyenneet kanavoimaan syrjäytymistä protestiliikkeeksi.
Syntyykö sellaista nyt? Ainakin sitä pelätään. Sisäministeriö on kiirehtinyt vaatimaan ensi vuosikymmenelle lisää poliisin vakansseja. Perusteluina on vilautettu eriarvoisuuden kasvua.
Toisaalta ehkä meillä on jo protestiliike. Nuoria moitiskellaan, ettei valmistuminen kiinnosta vaan yliopistoissa virutaan vuositolkulla. Osa nuorista ei edes hakeudu opiskelemaan, töistä puhumattakaan.
Vai ovatko nuoret sittenkin vain kaukaa viisaita? Hehän ottavat vakuutuksen siltä varalta, että työelämä tuottaisi pettymyksen. Kun et ole töissä, ei "unelmatyön" riskinä ole, että se loppuu irtisanomiseen.
Anne Kuorsalo
Kolumnisarja päättyy. Anne Kuorsalon kolumneja kahden ja puolen vuoden ajalta voi lukea sunnuntailiitteiden nettisivuilla. Siellä ovat myös Jaakko Tapanisen ja Markus Leikolan Kulisseissa-kolumnit.
