Missä olit tänään kello 14:n jälkeen, kun kuulit tai luit uutisen, jonka mukaan Paavo Väyrynen lähtee mukaan keskustan/kepun puheenjohtajakisaan? Tämä on Isänmaan kannalta tärkeä kysymys, sillä tuolla ilmoituksella - näin uskon (vaikken välttämättä toivo) - ratkesi se, kenet valitaan keskustan ensi kesäkuun alussa (12.6.) pidettävässä puoluekokouksessa uudeksi puheenjohtajaksi ja kenestä tulee samalla Matti Vanhasen jälkeen uusi pääministeri. Puheenjohtajaksi ja pääministeriksi tulee siis Paavo Väyrynen. Vaikuttaa siltä, että Väyrysestä tulee keskustan viimeinen pääministeri - ainakin pitkäksi, pitkäksi aikaa.

Itse olin valmistautumassa hiihtolenkille lähtöön, kun avasin telkkarin ja näin teksti-tv:stä veret seisauttavan uutisen Paavo Väyrysen ilmoituksesta. Hiihtolenkki jäi tekemättä, mikä oli varmaan viisas ratkaisu. Hiihtäminen olisi voinut olla suorastaan riskaabelia, sillä lenkillä ajatukset olisivat tunnekuohun vallassa ja Nälkämaan marssin soidessa mielessä olleet kuitenkin Väyrysen ilmoituksessa. Vaikka en olekaan keskustan äänestäjiä tai kannattajia.

Jyrki Virolainen

Oli miten oli, Paavo Väyrysellä on iso ongelma. Hänestä ei tule Keskustan puheenjohtajaa eikä maan uutta pääministeriä ellei kesäkuinen Keskustan puoluekokous häntä puheenjohtajaksi valitse.

Väyrynen teki reippaan vedon ja avasi pelin. Pelin avaus ei kuitenkaan ole sama asia kuin pelin voitto.

Arvostan muuten erittäin korkealle Väyrysen avauksen. Se käynnisti monta tapahtumasarjaa, joita saamme kesäkuuhun asti seurata. On tietysti aina olemassa se karmea mahdollisuus ettei kukaan asetu puolueen kunniapuheenjohtajan vastaehdokkaaksi, mutta tältä istumalta en moiseen usko.

Kolmekymmentä vuotta sitten kannatin raivokkaasti Väyrystä puheenjohtajakisassa, ja riemuitsin kun hän kisan voitti. Nyt, kolmekymmentä vuotta myöhemmin toivon ettei häntä valita. Kaipaan puolueen johtoon tuoreempaa verta.

Mutta jos Väyrynen valitaan, niin hän on voittonsa ansainnut ja on taatusti pätevä pääministeri. Ensin kuitenkin pitää tulla valituksi.

Niin on juttu.

Pekka Siikala

Ehdottomasti päivän hauskin poliittinen uutinen: Paavo Väyrynen lähtee keskustan puheenjohtajakilpaan, ja voi siis nousta pääministeriksi. Siinäpä vasta näkemystä ja kokemusta maan johtoon!

Voin jo kuvitella ihmisten tuhisevan illalla televisioiden ääressä, että voi jumalauta nyt oikeesti, eikö se ikinä lopeta.

Timo-Pekka Heima

Paavo, sinä olet aina ollut mies minun makuuni! Inhoan miehiä, jotka heittävät pyyhkeen kehään.

Vanhanen, Lehtomäki, Tiilikainen, Vehviläinen ja Rehn... kieltäytyneiden lista alkaa olla melkoinen. Pehmopoliitikkoja. On itsestään selvää, että poliitikon pitää rakastaa valtaa, mitä sinne muuten kannattaa mennä leikkimään.

Sinä olet aina ollut tosissasi. Olen aina ihaillut asennettasi; parhaimmillasi olet ollut silloin, kun sinut on ahdistettu täysin nurkkaan. Sinua on oikeasti jahdattu. Olen aina miettinyt, miksi? Onneksi silloin, kun sinä kaadut, kaadut aina vaan eteenpäin.

Kai-Ari Lundell

Paavo Väyrynen on Suomen kokenein mediapersoona. Väyrysen oma elämä oli tositelevisiota vuosikymmeniä ennen lajityypin leviämistä muualle maailmaan.

Väyrysen kokemuskaari kattaa pohjoisen vänkä-äijien taivuttelun maantien penkassa, tupailtojen voimalliset aatoskosket, radion ja television tulon suomalaiseen mediaan. Liian harva toimittaja muistaa Väyrysen tehneen itsekin toimittajan työtä.

Kootessani Politiikka-Suomi -sanakirjan sisältöä huomasin, että Suomessa on kaksi aktiivipoliitikkoa, joista voisi tehdä oman sanakirjansa, Timo Soini on heistä toinen. Väyryselle suomen kieli on rakas tanhukumppani, jonka kanssa voi aina kehitellä käännöksiä. Väyrysellä on hallussa kaikki retoriikan osa-alueet: ajatus, yllättävät juonenkuljetukset sekä rikas sanasto.

Jussi Lähde

Paavo on saanut politiikalta paljon, mutta kahta puuttuu. Hän ei ole ollut kertaakaan pääministeri eikä häntä ole myöskään valittu presidentiksi. Jos saa ennustaa, Paavoa ei valita puheenjohtajaksi eikä myöskään pääministeriksi. Mutta mikään ei estä häntä pyrkimästä keskustan presidenttiehdokkaaksi vuoden 2012 vaaleihin.

Asennetta Paavolta ei ole puuttunut koskaan. Tiistaina häneltä kysyttiin, milloin hän aikoo jäädä eläkkeelle. "En koskaan", kuului vastaus. Isäukko Eemeli täytti juuri sata vuotta.

Kyösti Karvonen