Viikonloppuna ei liene ollut päivähetkeä, etteikö ruohonleikkurin säksätys olisi kantautunut joltain suunnalta. Jos nurmi ei kuivalla kelillä kasvakaan tavanomaista alkukesän vauhtiaan, jaksaa voikukka nostaa keltaista päätään.

Voikukkia lukuunottamatta ruohonleikkaaja on tänä keväänä päässyt helpolla. Silti toivon sadetta. Viikko sitten kylvin toiveikkaana apulantaa. Kuivallakin se syö sammalta, mutta kaipaisi taivaalta vettä palanpainikkeekseen.

Juuso Hyvärinen
hyvarinen.blogspot.com >>>

Kesät eivät olleet minun lapsuudessani armasta aikaa. Isä pani mökillä töihin, maalaistalon poikana hän ei suvainnut laiskottelua, oli pakko raataa kasvismaalla, kastella ja kitkeä, poimia marjoja, perata niitä ja raahta metsästä rankoja polttopuiksi.

Veljet pääsivät vähemmällä, he lähtivät järvelle kalaan, saivat laiskotella hyödyllisesti, kun toivat kalaa kotiin.

Anita Konkka
akonkka.blogspot.com >>>