Toiseksi: sotasyyllisyysoikeuden tuomiota ei voi purkaa korkeimman oikeuden päätöksellä.

Jos rangaistustuomiot haluttaisiin purkaa, siitä olisi säädettävä laki - samanlainen kuin sodan päätyttyä "liittoutuneiden hyväksi toimineiden henkilöiden" päästämiseksi vankiloista ja turvasäilöistä.

Karjalan menetys rauhansopimuksella merkitsi muun muassa kiinteistöjen poistamista kiinteistöjärjestelmästä. Niihin ei voitaisi myöntää lainhuutoa silloisen lainhuudatuslain eikä nykyisen maakaaren mukaan.

Tämä on saman sukuinen sääntö kuin se, jonka mukaan hautausmaata ei voi myydä. Se ei kuulu kiinteistöjärjestelmään eli ei ole tila, tontti, yleinen alue, katu eikä muukaan lain tuntema yksikkö. Se on oikeudellisesti samassa asemassa kuin tuuli, jota ei voi omistaa, tai linnut, jotka eivät ole kenenkään omia, vaikka niitä voi ampua.

Lisäksi Karjalaan jääneestä omaisuudesta suoritettiin korvauksia ja maksaja oli valtio. Korvaukset eivät tietenkään määrällisesti kattaneet vahinkoa, mutta korvauksia ne olivat.

Sotasyyllisyysoikeuden ei ole edes väitetty toimineen vastoin sitä erikoislakia, jolla Ryti ja muut tuomittiin. Kysymys ei siis koskaan ole ollut lain oikeasta tulkinnasta. Puhetta on ollut lain "oikeudettomuudesta", joka ei kai voi tarkoittaa muuta kuin perustuslain vastaisuutta tai sanotaan nyt yleisten oikeusperiaatteiden vastaisuutta, vaikka ei se 1940-luvulla ollut peruste jättää lakia soveltamatta.

Voisiko korkein oikeus todeta perustuslain säätämisjärjestyksessä annetun lain perustuslain vastaiseksi? Ei voisi. Sellaisessa tilanteessa ainoa keino on uusi laki. Sellainen tilanne ei kuulu tuomioistuimelle.

Jukka Kemppinen

http://kemppinen.blogspot.com/

Hirttää saa, kunhan hirttää tyylillä?
Keskustelu Irakin hirttäjäisten ympärillä on saanut absurdeja sävyjä, kun eri puolilla maailmaa on kilvan pahoiteltu, kuinka ala-arvoisella tavalla tuomituista on henkeä lähdetetty.

Humanismin rajat vaikuttavat asettuvan jotenkin seuraavasti: kuolemanrangaistus sinänsä on hyväksyttävä asia, ja se voidaan kaikin mokomin panna täytäntöön niinkin arvokkaalla tavalla kuin hirttämällä, mutta sen pitää tapahtua tyylikkäästi. Kamerakännykät on pidettävä kiinni, välihuutoja ei saa esittää ja päiden on pysyttävä paikoillaan.

Markku Jokisipilä

http://www.jokisipila.blogspot.com/

Venäjä estämässä
Kosovon itsenäisyyden

Venäjä aikoo asettua Kosovo-kiistassa Serbian puolelle. Venäjä aikoo siis estää veto-oikeudellaan kaikki yritykset, jotka esittävät Kosovon itsenäisyyttä. Serbia on ilmoittanut, että sille ei käy itsenäistynyt Kosovo.

Mikä on Kosovon tulevaisuus? Pian se tiedetään sillä presidentti Martti Ahtisaaren esitys kuullaan Serbian parlamenttivaalien jälkeen. Arvioiden mukaan Ahtisaari päätyy esittämään välillistä itsenäisyyttä Kosovolle.

Jos esitys on tällainen, se ajaa maakunnan kriisiin, koska albaanit ovat vaatineet täyttä itsenäisyyttä. Tilanne on siis erittäin vaikea.

Jan Rossi¨

http://koti.welho.com/jrossi4/paivakirja.html

Itse ansaitut rahat
eivät ole omia

Oikeistolaiseen retoriikkaan kuuluu usein ajatus, että ihmisen itse ansaitsemat rahat kuuluvat hänelle itselleen. Tällä argumentilla vastustetaan muiden muassa verotusta, tulonsiirtoja ja hyvinvointipalveluita. Tällainen ajattelu perustuu naiiviin, atomistiseen ja riittämättömään omaisuuskäsitykseen. Emme elä lockelaisessa utopiassa, jossa yksinäinen ihminen muuntaa kesyttämätöntä luontoa, jota on loputtomasti käytettävissä, omalla työllään omaisuudekseen.

Yhteiskuntamme ja taloutemme pohjautuvat pitkälle kehittyneeseen erikoistumiseen, jossa jokaisen työpanos on riippuvainen toisten työpanoksesta. Kenenkään omaisuus ei ole absoluuttisesti hänen omaansa, vaan perustuu aina myös toisten tekemisiin ja ponnisteluihin. Yrittäjä saa rahansa asiakkailtaan, jotka taas saavat ne omilta työnantajiltaan tai -tekijöiltään.

Yrittäjä hyödyntää yhteiskunnallista infrastruktuuria myös esimerkiksi katuna, jota pitkin asiakkaat voivat tulla hänen yritykseensä, poliisina joka estää toista "yrittäjää" ryöstämästä hänen firmaansa ja puhtaana ilmana, jota yrittäjä ja hänen asiakkaansa voivat hengittää.

Jukka Torikka

http://jukkatorikka.blogspot.com/

Homoliitoille on suotava siunaus

Kirkko on julkisen vallan käyttäjä: Se vihkii, hautaa, pitää väestörekisteriä ja saa valtiolta yhteisöveroa. Kahden kristityn kirkon erityissuhde julkiseen valtaan näkyy edelleen myös esimerkiksi valtiopäivien avajaisissa, koulujen joulukirkoissa ja vastaavissa. Kirkot pitävät kiinni tästä erityisasemastaan, mutta yrittävät silti ottaa itselleen erioikeuksia suhteessa lainsäädäntöön: kirkossa monet syrjivät yhä sekä naisia että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä.

Toivon, että Suomen kristilliset kirkot seuraavat Ruotsin luterilaisen kirkon mallia ja laativat lähivuosina kaavan samaa sukupuolta olevien avioliittojen siunaamiseksi. Myöhemmin kaavan voi muuttaa suoraan vihkikaavaksi. Kirkkojen pitää myös tunnustaa niiden palveluksessa olevien homo- ja biseksuaalisten työntekijöiden ja trans-ihmisten oikeus elämään ja työskentelyyn avoimesti omana itsenään.

Aija Salo

http://www.vihreat.fi/fi/blog/320

Mies ei puhu rakkaudesta
Miesten kielessä on niin paljon tabuja että niiden kiertäminen ja kaartaminen ottaa välillä voimille. Jos sanon kaverille että tämän uusi hiustyyli on hyvän näköinen, on samalla tarkkailtava kulmat kurtussa mennäänkö liian intiimille alueelle.

Naiset, tässä ei ole yhtään liioittelua, uskokaa pois. Jos kaverissa ilmenee jotain kiusaantumisen merkkejä, niin hihasta on pystyttävä vetämään joku miehekäs sutkaus, jolla homma vedetään turvallisesti läskiksi.

Tästä jos mennään tunteiden osoittamisen puolelle, vastassa on varsinainen tabujen miinakenttä. Se r-sana on aivan ehdottomalla kieltolistalla, suorastaan väkivaltainen rajaloukkaus toista miestä kohtaan.

Jussi Nousiainen
http://www.pksektori.blogspot.com/