Niin sanottu kunniaväkivalta yleistyy Suomessa. Suurin osa turvapaikanhakijoista tulee kulttuureista, joissa kunniaväkivaltaa esiintyy: Kosovosta, Turkista, Afganistanista, Irakista, Somaliasta... "Perheen kunnia" on näissä yhteisöissä kuin luottoluokitus. Ilman kunniaa lapsesi eivät pääse naimisiin, ravintolassasi ei käy asiakkaita eivätkä tavarantoimittajat suostu tekemään kanssasi kauppaa. Tällainen kunnia mitataan perheen naisten siveydellä ja sitä valvoo suvun sisäinen oikeusjärjestelmä. Pahimmillaan tämä oikeusjärjestelmä jakaa myös kuolemantuomioita.
On vaikea arvioida, kuinka monia tyttöjä kunniaväkivalta Suomessa koskee. Tällaisista pahoinpitelyistä on jo nostettu useampia syytteitä.
Ruotsissa arvioidaan joka vuosi tapahtuvan neljästä kymmeneen kunniamurhaa. Luku on vain suuntaa antava, sillä esimerkiksi nuoren tytön pudotessa parvekkeelta on usein mahdotonta todistaa, onko kyse onnettomuudesta, itsemurhasta vai murhasta. Olisikin tärkeää, että viranomaiset selvittäisivät, kuinka paljon Suomessa on maahanmuuttajataustaisia tyttöjä, jotka vuosittain katoavat tai tekevät itsemurhan.
Kunnian nimissä harjoitettu väkivalta ja kontrolli on luonnollisesti paljon laajemmalle levinnyttä kuin sen äärimuoto, kunniamurha. Kunniakonflikteja ei meillä osata tunnistaa eikä niihin puuttua.
Tosiasia on, että Suomessa asuu jopa kymmeniä tuhansia nuoria, jotka eivät voi valita puolisoaan itse.
Ruotsissa on tutkittu, että viisi prosenttia 16-24-vuotiaista eli noin 70 000 nuorta kokee, ettei voi itse päättää tulevaa elämänkumppaniaan. Tyttöjä rajoitetaan muutenkin; he eivät saa osallistua koulun ehkäisyvalistukseen, eivät ehkä edes liikuntatunneille, käydä harrastuksissa, tavata poikapuolisia ystäviä, käyttää internetiä tai tehdä vapaa-ajallaan muita haluamiaan asioita. Rajoituksia ylläpidetään henkisellä tai fyysisellä väkivallalla, jota etninen yhteisö odottaa, jopa velvoittaa, hyviltä vanhemmilta.
Kuvittele, että tällaiset rajoitukset koskisivat vaaleatukkaista ja sinisilmäistä tyttöä. Tilanne olisi kaikin puolin kestämätön ja tuomittava. Maahanmuuttajataustaisten nuorten kohdalla on mielestäni rasismia sallia lasten oikeuksia rikottavan etniseen taustaan vetoamalla.
Myös kantasuomalaisissa perheissä on valitettavan paljon väkivaltaa. Selvä ero sen ja kunniaväkivallan välillä on, että kotimainen väkivaltamme tunnistetaan ja tuomitaan. Mikään "pohjalainen, pikaistuva kulttuuri" ei kelpaa selitykseksi viranomaisille. Lääkärit tunnistavat pahoinpitelyn jäljet ja rohkaisevat uhria ilmoittamaan tapahtuneesta. Koska pahoinpitely yksityiselläkin paikalla on yleisen syytteen alainen rikos, poliisi voi tutkia tapauksen, vaikka uhri ei siitä uskaltaisikaan rangaistusta vaatia.
Samojen sääntöjen on koskettava kaikkia Suomessa asuvia. On väärin maahanmuuttajaperheitä kohtaan, jos viranomaiset, terveydenhuolto ja ympäröivä yhteiskunta selittävät heidän ongelmansa kulttuurieroilla. Ei ole tavatonta, että maahanmuuttajanaista suositellaan jättämään rikosilmoitus tekemättä, koska pelätään sen aiheuttavan hänelle vain lisää ongelmia. On käänteistä rasismia sallia maahanmuuttajille asioita, joita suomalaisille ei sallittaisi.
Jotta tämä rasismi saadaan kitkettyä, tarvitaan meidän kaikkien toimia. Niin nuorten kuin aikuistenkin on sanottava "ei" lasten ja nuorten oikeuksien rikkomiselle kulttuurisyihin vedoten.
Kunniaväkivallan nollatoleranssi tarvitsee vahvoja kannanottoja sekä maahanmuuttajilta että valtaväestöltä. Opettajien, nuorisotyöntekijöiden, lääkäreiden ja viranomaisten täytyy oppia tunnistamaan kunniakonfliktit ja uskaltaa keskustella niistä nuorten ja näiden vanhempien kanssa. Mutta talkoisiin tarvitaan muitakin, tavallisia kansalaisia.
Niin kauan kuin maahanmuuttajataustaiset vanhemmat vain katselevat suomalaista kulttuuria ulkopuolelta, he haluavat suojella tyttäriään sen "siveettömyydeltä". Jos ihminen asuu maassa yli 20 vuotta eikä ikinä vieraile suomalaisessa kodissa tai saa suomalaisia ystäviä, hän ei opi tuntemaan oikeaa Suomea. Sitä Suomea, jossa teini-ikäisen vanhempana olo on kaikille vanhemmille vaikeaa. Sitä Suomea, jossa kaikki suomalaisetkaan vanhemmat eivät salli nuorten juopottelua tai esiaviollisia suhteita.
Liian usein maahanmuuttajien kuva Suomesta perustuu ostoskeskuksissa ja tv-sarjoissa nähtyyn. Siinä todellisuudessa Suomi tuskin näyttäytyy hyvinvointimaana, jossa siveys ja moraalisuus olisi arvostettua.
Oletko sinä tehnyt parhaasi? Jos et, kehottaisin sinua kutsumaan maahanmuuttajataustaisen naapurisi kotiisi kahville, juttelemaan ilmoista kanssamatkustajalle linja-autossa tai edes hymyilemään kauppajonossa. Suomalaisuudesta on tehtävä sellaista, että siihen halutaan kotoutua eikä siltä tarvitse suojella tyttäriä. Näin helposti sinä voit olla osa kunniaan liittyvän väkivallan ehkäisyä.
Marjo Van Dijke
