Pyöräilijälle olennaisia parannuksia olisivat sujuva ja nopea yhteys keskustan läpi, vilkkaimman keskusta-alueen hyvä saavutettavuus ja vain pyöräilijöille erotellut väylät.

Uusi ratkaisu olisi toimiva sekä pyöräilyn että Hämeenkadun jalankulun kannalta. Ehkä näin saavutettaisiin viimein rauha eri kulkumuotojen välillä.

Aiemmin tutkituissa vaihtoehdoissa pyöräily on yritetty saada mahtumaan Hämeenkadulle. Luontevaa ratkaisumallia ei ole löydetty. Pyöräkaistat eivät tahdo mahtua Hämeenkadun jalkakäytäville eivätkä myöskään katualueelle. Jalkakäytävää reunustavat lehmuksetkin ovat suunnitelmien tiellä. Viime kesän pyöräkaistakokeilun aikana huomattiin, että pyöräilijöiden kasvanut vauhti lisäsi vaaratilanteita jalkakäytävillä.

Tämänhetkisen käytännön mukaisessa jalankulun ja pyöräilyn sekoittavassa mallissa vaaratilanteita on vähemmän, mutta mallin toimivuuteen ovat tyytymättömiä kummankin liikkumismuodon edustajat.

Uusi ratkaisumalli hyödyntää pyöräilyn toimintalogiikkaa: Ajetaan sujuvasti kohteeseen, pysäköidään pyörä mahdollisimman lähelle ja jatketaan jalan perille.

Polkupyörällähän ei tarvitse välttämättä päästä asiointikohteen ovelle. Toivottavaa on kuitenkin pääseminen mahdollisimman lähelle eli pyöräparkkien verkoston tulisi olla riittävän tiheä. Vain siten Hämeenkadun sekaliikenne saadaan loppumaan ja pyörät pois liikkeiden näyteikkunoiden edestä.

Pyöräparkkien ei tarvitse välttämättä olla suuria, sillä yhden autopaikan tilalle mahtuu jo monta polkupyörää. Jos keskustassa liikkuisi autojen tilalla enemmän ihmisiä, se tietäisi myös enemmän asiakkaita keskustan liikkeisiin.

Jos Hämeenkadulle silti lisättäisiin pyöräkaistat, ne tekisivät liikkumisympäristöstä ja myös katukuvasta entistä sekavamman. Etenkin linja-autopysäkkien ja pyöräväylien kohdalle tulisi useita jalankulun ja pyöräilyn risteyksiä. Ja pysäkkejä on Hämeenkadulla paljon. Nopeasti ohi hurauttavat pyöräilijät saattavat olla jalankulkijan näkökulmasta yllätyksellisyydessään vaarallisia tai ainakin aiheuttaa turvattomuuden tunnetta.

Tuoreen idean hyvänä puolena voidaan todeta Hämeenkadun kaupunkikuvan säilyminen. Terassit mahtuisivat edelleen jalkakäytäville. Jos pyöräilylle raivattaisiin tilaa rinnakkaisille kaduille, autopaikkoja olisi poistettava Kauppakadulta, Hallituskadulta, Kyttälänkadulta ja Verkatehtaankadulta. Tuskin keskustan pysäköinti pieneen vähennykseen kompastuu. Mahdollisesti myös Hämeenkadulla olevat muutamat autopaikat voisi poistaa pääkadun kaupunkikuvan kohentamiseksi. Uuden reittiehdotuksen pullonkaulan muodostaa Hämeensilta, jossa jatkuisi nykymallinen sekaliikenne. Se on onneksi vain lyhyt pätkä kokonaisuudesta.

Pyöräily on keskustassa nopein liikkumismuoto, mutta se ei ole aina nykyisellään helppoa tai sujuvaa muun liikenteen seassa.

Miksi autoilua tulisi suosia muita liikkumismuotoja enemmän? Onko jokaisen perusoikeus päästä autolla kaikkialle? Nykymallin mukaan esteettömyys on käsitetty niin, että joka talon eteen tulee päästä henkilöautolla. Katukuvassa Mutu-menetelmällä tehty seurantatutkimus osoittaa, että jostain syystä maastoautokuljettajilla on eniten liikuntarajoitteita.

Keskustan liikenneverkko muodostaa kokonaisuuden, jossa nivoutuvat lomittain eri liikennejärjestelmät. Kun vertaa keskustan kevyen liikenteen reitistöä ja katuverkon tiheyttä, voi huomata, että liikenneympäristössä autoilu on ottanut ylivallan. Parhaimmillaan keskustan pyöräilyverkosto voisi olla yhtä tiheä kuin katuverkko. Pyöräily onnistuu toki myös kadulla, joten uusia väyliä ei ole tarvetta tehdä joka kolkkaan. Pyöräilykarttaa tutkiessa voi vain hämmästellä miten harvassa pyöräilyreitit keskustassa ovat. Samoin voi ihmetellä reittien katkonaisuutta. Reittien kehittämiseen on tehty pätevät suunnitelmat, mutta kun toteutus tapahtuu pienissä osissa, kokonaisuuden luomiseen menee useita vuosia. Mutta vilkasliikenteisillä kaduilla muusta liikenteestä erotellut pyöräväylät ovat tarpeen.

Nykytilanteessa keskustan itä-länsi-suuntaiselle liikenteelle on olemassa reitti Puutarhakatu-patosilta-Rongankatu, joka on hyvin toimiva Rautatienkadulle asti. Toivottavasti radan alittava yhteys saadaan jatkamaan tätä reittiä mahdollisimman pian. Hämeenkadulle suuntautuvan pyöräliikenteen näkökulmasta Puutarhakatu ja Rongankatu ovat vielä liian kaukana: niitä pitkin ei pääse perille kohteeseen, vaan jäädään edelleen kahden korttelin päähän. Reitistön tulisi olla tiheämpi ja lähempänä Hämeenkatua. Ideasuunnitelma tarjoaisi ratkaisun myös tähän epäkohtaan.

Kosken itäpuolella on varsinainen kevyen liikenteen tyhjiö: Kyttälän ja Juhannuskylän alueen ainoa pyöräilyväylä on Rongankadulla, jos Hämeenkadun jalkakäytäviä ei huomioida. Lisäksi on toki Koskipuiston pohjois-etelä-suuntainen reitti. Rautatienkadulla pyörätie olisi erittäin tarpeellinen, varsinkin kun Tuomiokirkonkadun kävelykatu on vain korttelin mittainen. Esimerkiksi rautatieasema on monen pyöräilijän päämäärä, mutta sinne ei johda kunnollisia pyöräilyreittejä. Kyttälä on motissa, jota ei ole helppo saavuttaa pyöräillen.

Tässä esitetty idea olisi mahdollista toteuttaa myös laimennettuna kompromissina, jolloin väylä toteutettaisiin vain toiselle puolelle Hämeenkatua. Eli pyöräväylät sijoitettaisiin Kauppakadulle ja Kyttälänkadulle. Tämäkin olisi jo huomattava parannus keskustan kevyen liikenteen verkoston tihentämisessä.

Idean toteutusta kokonaisuutena voisi pitää toivottavana. Jos tunteet laittavat vastaan, niin järki pyytää vertaamaan sitä vaikka tiehankkeisiin tehtäviin investointeihin. Tässä ollaan liikkeellä laajalla rintamalla: Luomassa Tamperetta, kehittämässä elinvoimaista keskustaa, tositoimissa mukana ilmastotalkoissa, vähentämässä ruuhkia ja investointitarpeita autoliikenteeseen. Ja lisäksi vielä jalat maan pinnalla.

Kirjoittaja on yhdyskuntasuunnittelutehtävissä toimiva arkkitehti.