Pohjoismainen yhteistyö on menestystarina. On mahdotonta ymmärtää, miksi sen perustasta eli keskinäisestä ymmärryksestä niin kovasti halutaan eroon. Ruotsi on Pohjolan seurustelukieli, kirjoittavat Karin Arvidsson ja Jan-Erik Enestam.
Menestystarina. Sitä on pohjoismainen yhteistyö - sekä muodollinen että epämuodollinen. Ei liene toista samanlaista maiden joukkoa, joka olisi onnistunut yhtä hyvin integraatiopyrkimyksissään. Kaikki Pohjoismaat pärjäävät loistavasti kansainvälisissä vertailuissa, mitataanpa sitten kilpailukykyä, kestävää kehitystä, luovuutta tai panostusta tutkimukseen ja kehitykseen. Tämä kaikki siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - että Pohjoismaissa maksetaan eniten veroja maailmassa.
Pohjoismaisen yhteistyön peruspilareita ovat demokratia ja tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja keskinäinen kunnioitus. Tähän asti meillä on myös ollut mahdollisuus ymmärtää toisiamme kielellisesti. Lisäksi meillä on ollut näkemys siitä, että yhdessä olemme vahvempia.
Jokaisessa pohjoismaisessa koulussa on pakollisena oppiaineena jokin skandinaavinen kieli: tanskalaisissa kouluissa opetetaan tärkeimmät erot tanskan ja norjan sekä tanskan ja ruotsin kielten välillä; Islannissa puolestaan pakollisena aineena on tanskan kieli ja Suomessa ruotsin kieli. Muodolliset edellytykset ovat siis olemassa sille, että ymmärtäisimme toisiamme "skandinaaviskalla".
Todellisuus on kuitenkin toinen. Pakollinen kouluopetus ei anna käytännön valmiuksia puhua "skandinaaviskaa". Ja tilanne näyttää vain huonontuvan. Nuoret islantilaiset vaihtavat saman tien englantiin, kun aletaan puhua "skandinaaviskaa"; suomalaiset puhuvat mieluummin huonoa englantia kuin ruotsia, ja nuoret tanskalaiset puhuvat vielä epäselvemmin tanskaa kuin vanhempansa.
Pitäisikö siis luovuttaa ja ottaa englanti pohjoismaisen yhteistyön kieleksi? Vastauksemme on ei. Ensinnäkään kansanedustajien englannin kielen taito ei ole niin hyvä kuin monesti luullaan, ja toiseksi kokemukset fuusioituneista pohjoismaisista yrityksistä osoittavat, että sosiaaliseksi kieleksi tulee "skandinaaviska", vaikka konsernin kieli olisikin englanti. Sekä Elinkeinoelämän keskusliitto EK että Keskuskauppakamari ovat huolissaan nopeasti huonontuvasta ruotsin kielen taidosta. Ruotsi on suomalaisyritysten kotimarkkina-aluetta. "Jos haluaa myydä jotakin, täytyy puhua asiakkaan kieltä", sanoo Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja Pentti Mäkinen.
Pohjoismaisessa yhteistyössä puuttuvan kielitaidon voi ratkaista tulkkausta lisäämällä. Tämä on kuitenkin lyhytnäköistä. Kauaskantoinen ratkaisu on panna täytäntöön pohjoismainen kielipoliittinen julistus, joka hyväksyttiin 1.9.2006. Pohjoismaisten opetusministerien on laadittava toimintasuunnitelma, jolla edistetään kielipolitiikkaa yhdenmukaisesti, kauaskantoisesti ja tehokkaasti.
Suomen päätös jättää ruotsin kieli pois ylioppilaskirjoituksien pakollisista aineista alkaa nyt "kantaa hedelmää", sanan kielteisessä merkityksessä. Hyvänä esimerkkinä tästä sadosta on Nuorten Pohjoismaiden neuvoston päätös käyttää viimeisenä oljenkortena englantia, kun skandinaaviset kielet eivät luista.
Olemme vakuuttuneita siitä, että on välttämätöntä muuttaa radikaalisti toisen kotimaisen kielen opetusta Suomessa, tanskan kielen opetusta Islannissa, ruotsin ja tanskan kielen opetusta Norjassa ja ruotsin ja norjan kielten opetusta Tanskassa. Painopisteen ei pidä olla kirjoittamisen vaan puhekielen opetuksessa. Opetuksessa täytyy panostaa siihen, että oppilaasta on hauskaa oppia kieltä. Ja mikä ehkä kaikkein tärkeintä: opetuksen on alettava paljon aikaisemmin kuin nykyään. Suomessa olisi harrastettava "kielikylpyjä" jo päiväkodissa: tuttuja lauluja voisi laulaa toisella kotimaisella kielellä. Samoin voisi tehdä tuttujen satujen kanssa. Tällä olisi myönteinen vaikutus asenteisiin, mitä voitaisiin hyödyntää aloittamalla todellinen opetus jo ala-asteen ensimmäisellä tai toisella luokalla. Nykyään opetus aloitetaan, kun oppilaat ovat vähiten motivoituneita, ja tulos on sen mukainen.
Kaikki kieltenopetusta koskevat tutkimukset osoittavat selvästi, että mitä useamman kielen oppii, sitä helpompi on oppia muita kieliä. Tämä tarkoittaa myös, että suomalaisten saavuttama ruotsin kielen taito helpottaa muiden kielten, kuten englannin tai saksan, oppimista.
Toimivan pohjoismaisen yhteistyön jatkuvuus voidaan taata, jos osaamme paremmin yhtä kolmesta skandinaavisesta kielestä. Yhteistyö mahdollistaa kokemusten ja kulttuurin jakamisen. Tällä on merkitystä myös Pohjolan kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta meneillään olevassa talouskriisissä.
Käytännössä ruotsin kieli on Pohjolan lingua franca.
Jan- Erik Enestam
Karin Arvidsson
Suomentanut: Mervi Leino-Niemelä.
Jan-Erik Enestam on Pohjoismaiden neuvoston johtaja, pitkäaikainen rkp:n puheenjohtaja ja ministeri.
Karin Arvidsson on Pohjoismaiden neuvoston ruotsalainen viestintäpäällikkö.
