Aamulehti.fi | Näköislehti | Sunnuntai | Moro | Koulumaailma | Työpaikat | Koulutus | Foorumi | Mediapalvelu | Yritystiedot | Advertising

Matti Huhta: Kuka laulaisi oodin isälle!

07.11.2008 - 16:28
Avaus | Äitejä lauluntekijät ylistävät lähes koomisuuteen saakka. Isät sen sijaan on sanoituksissa syrjäytetty tai leimattu kulkureiksi, jotka käyvät kotona vain viikonloppuisin. Nykyaikainen isä haluaa ja ansaitsee oman hymninsä, kirjoittaa rap-artisti Matti Huhta.
Toukokuun alussa radioaallot pursuavat äitien ylistystä. On äidin rakkaus totta ainoastaan, vakuuttaa Sakari Kuosmanen. Tenavatähti Timo Turunen kertoo, kuinka lohdun hän loi, suojan hän soi / hellyyttä koin, siks kiittää nyt voin. Äitienpäivänä soitettavaa riittääkin: Äiti, Oi äiti armas, Äidin silmät, Äidin lämmin laulu, Äidille, Äideistä parhain, Orvokkeja äidille, Äiti pien, Äidin sydän, Äidin kirje ja niin edespäin.

Isänpäivän sävel sen sijaan on melko hiljainen.

Marraskuista isänpäivää on vietetty pian 60 vuotta, mutta isille on laadittu vähänlaisesti onnitteluun soveltuvia lauluja. Maaritin tulkitsema käännöstunnelmointi Laulu isälle on täynnä huolta perheen elannosta eikä oikein nostata juhlatunnelmaa. Chrisse Johanssonin kääntämässä Paul Ankan Isä-balladissa äiti kuolee ja isä hautoo lasten kuullen itsetuhoisia ajatuksia. Tätäkään en mieluusti kuulisi sunnuntaiaamuna lasteni heleänä tulkintana.

Ankaran etsinnän jälkeen löysin Suomen Laulajain ja Soittajain Liitto Sulasolin julkaiseman nuottikokoelman Lauluja Isälle. Ohuessa vihkossa on niukasti laulettavaa, ja mukaan on ollut pakko ottaa myös isyyttä vain sanalla tai kahdella sivuavia viisuja, kuten Isoisän olkihattu, Seitsemän kertaa seitsemän ja Hauva ikkunassa. Jukka Itkosen Isäkkäässä isän ja lasten suhteesta kerrotaan sen verran, että joku tapaa harvoin, voipa olla ettei milloinkaan. Anne Lindberg-Piiroisen tekstissä Laulu isälle päähenkilö on sentään rakas ja sylinsä turvallinen. Kumpaakaan lauluista ei ole levytetty.

Musiikin aika -oppikirjasarjasta löytyy tilaustyön makuinen Isänpäivälaulu, heti halloween-laulun vierestä. Kiitos, isä hyvä kun sä meistä huolehdit, siitä hurraahuudot sekä aplodit, sanoittaja Mika Mali hehkuttaa - aivan kuin lapsista huolehtiminen olisi kerrasta poikkeuksellista isille. Samallahan voisi hurrata tiskijukalle, koska hän soittaa levyjä, tai kaupan kassalle, joka suostuu käsittelemään ostokset!

Malin Isänpäivälaulussa todetaan, että isä voittaa jokaisen ja isyys on kilpailulaji myös Pablo Sepän ja Janne Viitaniemen Isänpäiväunissa, jossa isä kaikki toiset isät voittaa. Isänpäiväunet koostuvat autoista, työkaluista, moottoriveneistä sekä muista miehisistä mietteistä. Isänpäivänä -virsi ei sen sijaan puhuttele niinkään isää vaan on suunnattu pyynnöksi suoraan ylimmälle taholle. Anna-Mari Kaskisen teksti ei ainakaan aseta isä-lapsi-suhteelle liikoja odotuksia: anna toisiamme meidän ymmärtää / ettei paha mieli välillemme jää.

Tässä isänpäivän laulutarjonta suunnilleen onkin.

Ei riitä! Haluan kuulla, että olen äidin tapaan rakkain, korvaamaton tai että minulla on vähintään kultainen sydän. Eikö isälle ole sopivaa vuodattaa tunteitaan? Joutuuko mies hämilleen suorista tunteenilmauksista ja onko hienovaraisempia ilmaisuja mahdotonta pukea laulun muotoon?

Tehdessäni taustatyötä kirjaani Aamunkoista tähtivyöhön - laululyriikan fraasikirja kävin läpi noin neljä tuhatta laulutekstiä. Kiinnitin alusta asti huomiota siihen, miten sukupuoli, isyys ja äitiys lauluissa esiintyvät. Iskelmän seassa saatetaan pudotella ylisanoja äidistä, vaikka kappale ei hänestä varsinaisesti kertoisikaan. Me emme kulje harhaan, kun saimme lahjan parhaan / niin äidin puhtaan rakkauden, Tony Montana kertoo. Katri Helena ilmoittaa rakkaalleen: sua rakastan niin kuin äiti lasta rakastaa / se ymmärtää ja hyväksyy ja kaiken lahjoittaa. Kake Randelin sentään muistelee kahdessa kappaleessaan kalaretkiä isän kanssa.

Toisinaan äidin ylistämisessä mennään hyvin pitkälle, kuten Mikko Alatalon äitienpäiväklassikossa Hyasinttien aika. Siinähän mun puhtaat vaatteet oli sun kunnia-asia - en enää ostaakaan vois yhtä puhtaita. Tällaista puhetapaa feministi saattaa kutsua ylistämällä alistamiseksi. Vuolaiden rakkauden tunnustusten ja kiitosten välissä tullaan osoittaneeksi äidille tämän paikka - kotona huolehtimassa perheen tarpeista. Laulujen uhrautuva äiti saakin positiivista palautetta lähinnä hoivasta ja huolenpidosta. Miehistä hoivan mallia ovat lauluissa näyttäneet lähinnä Taivaan Isä ja joulupukki.

Isyyden kuvauksia ei juuri lauleta, sillä usein isä on kirjoitettu laulusta ulos. Ihon ruskean sai äidiltään / ei kai isäpappaansa nähnytkään, kertoo Vicky Rosti reippaasti finnhitissään Charlie Brown.

Usein isä myös yksinkertaisesti jätetään mainitsematta - lapsikullat katsokaa, äiti sinäkin! Lapset kuuluvat äidille myös kansanlaulussa Saunavihdat: jospahan säilyis äidin lapset kylmältä maailmassa. Kuusikymmentäluvulla äiti olikin kotona ja tiedettiin, että isin töihin on mentävä autollaan / mä ikkunaan jään aamulla katsomaan / mä vilkutan ja äitikin vilkuttaa. Tällöin oltiin huolissaan siitä, ettei isi aja riittävän hiljaa.

Onneksi isyyden ydin on oivallettu ja tallennettu levylle jo viisikymmenluvulla, jolloin Wayne Shanklin levytti kappaleensa Little Child (Daddy Dear), suomeksi Isä ja lapsi. Saukin kääntämässä laulussa lapsi kyselee isältä elämän pieniä ja suuria kysymyksiä, joihin isä yrittää parhaansa mukaan vastata. Vaikein niistä on kysymys onnen saavuttamisesta.

Pienoinen, se on piilossa sydämen vain / ja mä löysin sen silloin kun sinut mä sain, isä vastaa.

Tällainen tieto korvaa useammatkin hurraahuudot ja aplodit, ja siitä voi nauttia muulloinkin kuin isänpäivänä.

Matti Huhta

Kirjoittaja on tamperelainen kirjailija, muusikko ja kahden lapsen isä.

Isänpäivän perinteet ovat tosiaan hieman outoja. Isänpäivän alla lehdet ja kadunvarret täyttyvät sotakirjojen mainoksista. Isänpäiväksi ilmestyy yleensä myös uusi Remes ja Vares. Isänpäivänä on ilmeisesti tarkoitus muistella sotaa ja sotasankareita. Kyllä sotaveteraaneja sopii muistella mutta ei tämä sodan ja isyyden yhteys ole oikein minulle valjennut.
Armeijassa jokainen mies oppii Sillanpään marssilaulun, jossa "kumpujen kätköstä, mullasta maan, isät katsovat poikiaan". Ei siinäkään ihan hellyyden ydinalueella olla.
Olin katsomassa tyttäreni koulussa pidettyä isänpäiväjuhlaa. Siellä laulettiin aivan mahtavan hauska ja osuva laulu isille: "Ihminen on isäkäs, kävelevä nisäkäs". Sanoittajaa tai säveltäjää en tiedä, mutta laulu oli niin hyvä ja monipuolinen, että tänään lauloimme sen perheen isälle ihan omalla kotikuorolla.

Minä(kään) en välitä äitienpäivinä lauletuista pehmolauluista, niiden sijalle kaipaan näitä huumoripitoisia lauluja peikkotukkaisista äideistä, jotka arjen keskellä uhmaavat yleistä pehmoäitikäsitystä.

Olet aivan oikeassa siitä, että edelleenkin perhe-elämään osallistuvaa miestä käsitellään toisin kuin naista. (Isiä ei myöskään syyllistetä koti-isyydestä, kotiäiti puolestaan ei voisi suurempaa syntiä naissukupuolelle tehdä).

Kaikesta huolimatta iloista isänpäivänjatkoa!
Ns. uusi isyys on vielä niin lyhyt ja uusi ilmiö, ettei sananikkaireiden maailmassa sitä juuri ole olemassa. Junnut ja kumppanit tuskin pistivät nenäänsä keittiöön tai kättään vaippaan, eikä tainut tehdä sitä Juicen polvikaan vielä...
Aika korjaa tämän puutteen - oma apu paras apu... Kuka julistaisi isä-biisien sävellys/sanoituskipailun!
Mainosmaailmasta: Letterman, taskulamppu, akkupora ja partakone, kauppiaiden oletuksena kaikkien isien ykköstoiveet. Ja paha väittää vastaan, mulla kun on ne kaikki! Tosin ei isänpäivälahjoina saatua.
Tasa-arvo juhlaperinteissä myös mielenkiintoista: äitiä hemmotellaan ja passataan, isä usein menee/tekee lasten kanssa jotain. Molemmissa siis haetaan sitä yhtä ja ainoaa poikkeusta, et edes kerran vuodessa...mutta näin kai se edelleen on suuressa osassa perheitä?
Tämä perinne sentään meillä saatu nurin, kiitos vaan lapsille nudelivokista, puolisolle juustokakusta ja laiskasta päivästä molemmille!

Jaakko V.
Meille sodan lapsille, jotka ikävöimme rintamalla olleita, kaatuneita ja ikiajoiksi sotavangeiksi/kadonneiksi jääneitä isejä -talvisodan alkamisesta han tulee ensi vuonna jo 70 vuotta - saimme lohtua sodan aikana monista radiossa soitetuista isää kosketelleista lauluista, kuten Kirje korsusta, Kirje isältä, Isä etulinjassa, Palaako isä, Vartiossa, joita ei vuosikymmeniin sodan jälkeen soitettu ns. neuvostovastaisina. Jopa me sodan lapset, sotaorvot - 50 000 -, Ruotsin ja Tanskan sotalapset - 75 000 -, evakkolapset, pikkulotat ja sotilaspojat ilmensimme kuulemma neuvostovastaisuutta Ylen vasemmistokallisteisten sopulitoimitttajien mukaan. Kun Neuvostoliitto romahti vuonna 1991, Ylen radiokanavalla lausuttiin pelonsekaisin tuntein, että nyt ne nousevat maan alta, ne sotalapset ja lotat. Miten niin olimme pelottava ryhmä? Emmehän ole edes nykynuorien tapaan sortuneet murhiin/massamurhiin, koska kristillinen kasvatuksemme korosti anteeksiantoa vihollisellekin, vaikka olimme kaikki menettäneet, kotiseutumme, isämme, perheenjäseniämme, vuosisataiset asuinsijamme, karjan ja lemmikkieläimemme paleltuneina talleihin ja navetoihin, isovanhempamme menehtyneinä evakkomatkalla, muistot, valokuvat jne. Isän ikävästä pääsemme vasta kuolemassa. Yle voisi hyvittää vuosikymmenten vihan, halveksunnan ja unohduksen meitä kohtaan soittamalla sodan lapsille edes yhden lyhyen ohjelman verran näitä rakkaita sotaisien lauluja. Inkeri
Kiitos Matti,
Olipa hyvä historiikki siitä, mitä on tekemättä.
Biisikilpailu vain pystyyn.Lapset olisivat parhaimpia sanottajia.Koulussa oppilaani ovat kirjoittaneet upeita ja nasevia isänpäivärunoja.
Monesta olisi voinut säveltää pienen viisun.
Nykylapset ja nuoret ovat hyvin luovia ja sanavalmiita.
Mikähän taho,sinä,minä vai ketkä korjaisivat puutteen?
Lippu korkelle ja kilpailu pystyyn.
Voisihan se Aamulehtikin pitää...
lämmöllä Helena F.