Isänpäivän sävel sen sijaan on melko hiljainen.

Marraskuista isänpäivää on vietetty pian 60 vuotta, mutta isille on laadittu vähänlaisesti onnitteluun soveltuvia lauluja. Maaritin tulkitsema käännöstunnelmointi Laulu isälle on täynnä huolta perheen elannosta eikä oikein nostata juhlatunnelmaa. Chrisse Johanssonin kääntämässä Paul Ankan Isä-balladissa äiti kuolee ja isä hautoo lasten kuullen itsetuhoisia ajatuksia. Tätäkään en mieluusti kuulisi sunnuntaiaamuna lasteni heleänä tulkintana.

Ankaran etsinnän jälkeen löysin Suomen Laulajain ja Soittajain Liitto Sulasolin julkaiseman nuottikokoelman Lauluja Isälle. Ohuessa vihkossa on niukasti laulettavaa, ja mukaan on ollut pakko ottaa myös isyyttä vain sanalla tai kahdella sivuavia viisuja, kuten Isoisän olkihattu, Seitsemän kertaa seitsemän ja Hauva ikkunassa. Jukka Itkosen Isäkkäässä isän ja lasten suhteesta kerrotaan sen verran, että joku tapaa harvoin, voipa olla ettei milloinkaan. Anne Lindberg-Piiroisen tekstissä Laulu isälle päähenkilö on sentään rakas ja sylinsä turvallinen. Kumpaakaan lauluista ei ole levytetty.

Musiikin aika -oppikirjasarjasta löytyy tilaustyön makuinen Isänpäivälaulu, heti halloween-laulun vierestä. Kiitos, isä hyvä kun sä meistä huolehdit, siitä hurraahuudot sekä aplodit, sanoittaja Mika Mali hehkuttaa - aivan kuin lapsista huolehtiminen olisi kerrasta poikkeuksellista isille. Samallahan voisi hurrata tiskijukalle, koska hän soittaa levyjä, tai kaupan kassalle, joka suostuu käsittelemään ostokset!

Malin Isänpäivälaulussa todetaan, että isä voittaa jokaisen ja isyys on kilpailulaji myös Pablo Sepän ja Janne Viitaniemen Isänpäiväunissa, jossa isä kaikki toiset isät voittaa. Isänpäiväunet koostuvat autoista, työkaluista, moottoriveneistä sekä muista miehisistä mietteistä. Isänpäivänä -virsi ei sen sijaan puhuttele niinkään isää vaan on suunnattu pyynnöksi suoraan ylimmälle taholle. Anna-Mari Kaskisen teksti ei ainakaan aseta isä-lapsi-suhteelle liikoja odotuksia: anna toisiamme meidän ymmärtää / ettei paha mieli välillemme jää.

Tässä isänpäivän laulutarjonta suunnilleen onkin.

Ei riitä! Haluan kuulla, että olen äidin tapaan rakkain, korvaamaton tai että minulla on vähintään kultainen sydän. Eikö isälle ole sopivaa vuodattaa tunteitaan? Joutuuko mies hämilleen suorista tunteenilmauksista ja onko hienovaraisempia ilmaisuja mahdotonta pukea laulun muotoon?

Tehdessäni taustatyötä kirjaani Aamunkoista tähtivyöhön - laululyriikan fraasikirja kävin läpi noin neljä tuhatta laulutekstiä. Kiinnitin alusta asti huomiota siihen, miten sukupuoli, isyys ja äitiys lauluissa esiintyvät. Iskelmän seassa saatetaan pudotella ylisanoja äidistä, vaikka kappale ei hänestä varsinaisesti kertoisikaan. Me emme kulje harhaan, kun saimme lahjan parhaan / niin äidin puhtaan rakkauden, Tony Montana kertoo. Katri Helena ilmoittaa rakkaalleen: sua rakastan niin kuin äiti lasta rakastaa / se ymmärtää ja hyväksyy ja kaiken lahjoittaa. Kake Randelin sentään muistelee kahdessa kappaleessaan kalaretkiä isän kanssa.

Toisinaan äidin ylistämisessä mennään hyvin pitkälle, kuten Mikko Alatalon äitienpäiväklassikossa Hyasinttien aika. Siinähän mun puhtaat vaatteet oli sun kunnia-asia - en enää ostaakaan vois yhtä puhtaita. Tällaista puhetapaa feministi saattaa kutsua ylistämällä alistamiseksi. Vuolaiden rakkauden tunnustusten ja kiitosten välissä tullaan osoittaneeksi äidille tämän paikka - kotona huolehtimassa perheen tarpeista. Laulujen uhrautuva äiti saakin positiivista palautetta lähinnä hoivasta ja huolenpidosta. Miehistä hoivan mallia ovat lauluissa näyttäneet lähinnä Taivaan Isä ja joulupukki.

Isyyden kuvauksia ei juuri lauleta, sillä usein isä on kirjoitettu laulusta ulos. Ihon ruskean sai äidiltään / ei kai isäpappaansa nähnytkään, kertoo Vicky Rosti reippaasti finnhitissään Charlie Brown.

Usein isä myös yksinkertaisesti jätetään mainitsematta - lapsikullat katsokaa, äiti sinäkin! Lapset kuuluvat äidille myös kansanlaulussa Saunavihdat: jospahan säilyis äidin lapset kylmältä maailmassa. Kuusikymmentäluvulla äiti olikin kotona ja tiedettiin, että isin töihin on mentävä autollaan / mä ikkunaan jään aamulla katsomaan / mä vilkutan ja äitikin vilkuttaa. Tällöin oltiin huolissaan siitä, ettei isi aja riittävän hiljaa.

Onneksi isyyden ydin on oivallettu ja tallennettu levylle jo viisikymmenluvulla, jolloin Wayne Shanklin levytti kappaleensa Little Child (Daddy Dear), suomeksi Isä ja lapsi. Saukin kääntämässä laulussa lapsi kyselee isältä elämän pieniä ja suuria kysymyksiä, joihin isä yrittää parhaansa mukaan vastata. Vaikein niistä on kysymys onnen saavuttamisesta.

Pienoinen, se on piilossa sydämen vain / ja mä löysin sen silloin kun sinut mä sain, isä vastaa.

Tällainen tieto korvaa useammatkin hurraahuudot ja aplodit, ja siitä voi nauttia muulloinkin kuin isänpäivänä.

Matti Huhta

Kirjoittaja on tamperelainen kirjailija, muusikko ja kahden lapsen isä.