Britannian hallitus palkkasi vuosi sitten Maailmanpankin entisen pääekonomistin Nicholas Sternin laatimaan asiasta selvityksen. Tiiliskiven paksuisen raportin johtopäätös on yksinkertainen: Jos ilmastonmuutosta ei torjuta, on maailmantaloudessa odotettavissa kaikkien aikojen suurin lamakausi, joka syö maailmantaloudesta jopa 20 prosenttia.

Tähän verrattuna ilmastonmuutoksen torjuminen on halpaa huvia. Katastrofin torjumiseen riittäisi noin yhden prosentin suuruinen osuus vuosittaisesta globaalista bruttokansantuotteesta.

Sterninsä lukeneille pitäisi olla selvää, että ilmastonmuutoksen torjuminen on taloudellisesti jopa maailman kannattavinta. Vanhasen toisen hallituksen ensimmäisessä talousarvioesityksessä tämä viisaus ei näy.

Koko 45 miljardin euron kokoisesta budjetista päästöttömän energian tuotantoon menee 150 miljoonaa, ja joukkoliikennettä tuetaan 100 miljoonalla. Summat ovat pysyneet samalla tasolla koko 2000-luvun. Sternin raportin opetuksia ei ole otettu valtiovarainministeriössä vakavasti.

Saksassa hallitus ilmoitti juuri nelinkertaistavansa ilmastobudjettinsa. Liittokansleri Angela Merkel kutsuu ilmastonmuutoksen torjunnan aiheuttamaa yhteiskunnallista muutosta uudeksi teolliseksi vallankumoukseksi.

Ensi kuulemalta puhe vallankumouksesta saattaa kuulostaa halvalta retoriikalta. Mutta entä jos vertaus pitää edes jokseenkin paikkansa? Ensimmäinen teollinen vallankumous oli yksilön näkökulmasta käänteentekevä. Auringonnousujen ja -laskujen rytmittämästä elämästä kyläyhteisössä siirryttiin tehtaan pillin määräämään tehdastyöhön ja rahatalouteen.

Millainen on siis uusi teollinen vallankumous? Millaista on elämä kun autojen määrä Euroopassa on puolittunut, saastuttavin kolmannes tehtaista suljettu ja tilalle syntynyt täysin hiilestä riippumatonta tavara- ja palveluteollisuutta?

Britanniasta on viimeisen kahden vuoden aikana tullut ilmastonmuutoksen kärkitoimija. Eri ministereiltä on sadellut uusia, välillä utopistisiakin päästövähennysaloitteita. On ehdotettu, että kaikkiin myytäviin kulutustavaroihin tulisi merkintä niiden aiheuttamista päästöistä ja että jokaiselle kansalaiselle tulisi jakaa tasasuuruinen henkilökohtainen päästökiintiö.

Se tarkoittaisi sitä, että jokaisella britillä olisi tietty määrä "päästöpisteitä", joita voi säästää, ostaa, myydä ja vaihtaa. Jos haluamme viedä perheemme etelänlomalle, meillä pitää tulevaisuudessa olla passi, liput ja päästöpisteitä. Tuotekohtaiset päästömerkinnät ja henkilökohtainen päästökiintiö antavat tuotteille ja palveluille todellisen hinnan.

Brittihallituksen avaukset ovat vielä voimakkaiden signaalien ja radikaalien suunnitelmien tasolla. Silti ne ovat aiheuttaneet liikettä sikäläisissä yrityksissä. Brittiläinen bisnes on saanut merkittävän kilpailuedun. Nyt firmat tietävät talouden suunnan, eli sen, millä markkinoilla tulevaisuudessa kannattaa olla.

Suomessa ilmastonmuutokseen liittyvät poliittiset avaukset ovat toisenlaisia. Suurten visioiden sijaan on keskitytty niksipirkkailemaan ja tarttumaan opportunistisesti milloin mihinkin uuteen bisnesmahdollisuuteen. Biopolttoaineista luvataan suomalaiselle maataloudelle uutta kultasuonta, lämpenevän ilmaston laskeskellaan kiihdyttävän puun- ja viljankasvua, ja pian kuivuudesta kärsivät öljyvaltiot ostavat kalliilla Päijänteen vettä.

Tällöin ei muisteta mainita, että Suomen talous on yksi maailman vientiriippuvaisimpia. Jos ilmastonmuutos ajaa maailmantalouden lamaan, ei Suomenkaan talous pyöri. Siksi suomalaisten pitää ratkaista omalta osaltaan ihmiskunnan yhteinen ongelma nimeltä ilmastonmuutos kuten saksalaiset vallankumouksellaan ja britit hiilikiintiökorteillaan.

Jotain tarttis tehdä, mutta mitä? Tässä kohtaa katseet kääntyvät väistämättä ministereihin, joiden edellytetään olevan johtajia kansakunnalle tärkeissä asioissa. Millaisia siis olisivat suomalaisten ministerien lausunnot, jotka loisivat kansalaisille näkymää ilmastonmuutoksen ratkaisemiseen? Tässä muutamia esimerkkejä:

Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen (kok) viesti on ytimekäs: "Valtiovarainministerinä tärkein tehtäväni on varmistaa, että seuraajillanikin on käsissään valtiontalous, jossa on mistä jakaa. Siksi tulen pitämään huolta, että tulevissa budjeteissa satsaamme riittävän summan, eli vähintään prosentin suoraan päästövähennystoimiin."

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors (r): "Meidän on varauduttava siihen, että maamme väkiluku kasvaa tänne tulevien ilmastopakolaisten ansiosta jopa noin miljoonalla henkilöllä. Tietenkin viisainta olisi tehdä nyt kaikki mitä voimme sen varmistamiseksi, ettei näitä pakolaisvirtoja synny eli satsata kunnolla päästöjen vähentämiseen."

Liikenneministeri Anu Vehviläinen (kesk): "Meidän on pidettävä huolta siitä, että suomalaiset voivat hoitaa liikkumistarpeensa silloinkin kun polttoaine maksaa kymmenen euroa litralta.

Hallituksen tärkeimpiä tehtäviä lähivuosina onkin investoida massiivisesti kattavan raideliikennejärjestelmän luomiseen."

Entä uskaltaisiko pääministeri Matti Vanhanen (kesk) ehdottaa jo tänä syksynä suomalaisille henkilökohtaisia päästökiintiöitä ja uuden Nokian luomista rohkeasta kokeilusta syntyvälle osaamiselle?

Kuva: Eriika Ahopelto