4,6 sekuntia
Entä te Franz, Hidemitsu tai Marek? Miksi joku teistä kolmesta ei voinut antaa Harri Ollin suurmäen MM-kilpailun häikäisevän hienolle toiselle hypylle samat 19,0 pistettä kuin Fritz ja Peter? Kyse oli vaivaisesta 0,5 pisteestä. Mikä on 0,5 pisteen merkitys Okurajaman suurmäen ylväyden ja mahtavuuden rinnalla? Pelkkä tuulenhenkäys, Tommi Nikusen lipun heilahdus tai Matti Hautamäen lauseen pituus epäonnistuneen hypyn jälkeen.
Ja Suomi olisi maailman paras hiihtomaa.
Entä Sinä Pekka.
Millä silmälaseilla katsottuna saatoit antaa Anssi Koivurannalle lauantain yhdistetyn mäkiosuuden toisesta hypystä vaivaiset 16,0 pistettä. Jos olisit nähnyt saman kuin Marek ja Fritz ja antanut sen 17,5 pistettä, Koivuranta olisi päässyt ladulle kuusi sekuntia aikaisemmin eivätkä Ronny Ackermann ja Bill Demong olisi ehkä ehtineet saavuttaa häntä ennen maalilinjaa.
Mitä on 1,5 pistettä yhdistetyn pistelaskun monimutkaisuuteen verrattuna? Pelkkä sauvanjälki Shirahatajaman kauniisti kumpuilevassa maastossa tai korpin rääkäisy yleisö-wc:n takana.
Jos Koivuranta olisi saanut hiihtoon suuremman etumatkan, Suomi olisi maailman paras hiihtomaa.
Sitten vielä viimeiseksi te Petra ja Mats. Kaksi pontevaa sauvantyöntöä, sisärata viimeisessä kaarteessa tai ripaus enemmän luistovoidetta sprinttiradan viimeiseen laskuun. Mitä on 0,2 sekuntia Sapporo Domen ylväyden, rakennuskustannusten ja järjestysmiesten lukumäärän rinnalla?
Pelkkä hissipojan kumarrus hotellikompleksin ala-aulassa, kulaus kylmää olutta pitkän työpäivän jälkeen tai kukka jälkiruokalautaselle.
Annoitte Norjan ottaa kaksi kultaa heti ensimmäisenä päivänä eikä Suomi ole sen vuoksi tänään maailman paras hiihtomaa.
Näin pienestä se jäi kiinni.
Kiitos Odd-Björn Hjelmeset kuitenkin siitä, että voitit Sapporon MM-hiihtojen viimeisenä kisapäivänä 50 kilometriä ja osoitit maailmalle, että meistä neljääkymmentä ikävuotta lähestyvistä miehistä on vielä johonkin.
Vesa Laitinen
