Lopputuloksen yllätyksellisyys kiehtoo

13.02.2008 - 16:29 (16:17)

Katso lisää Sirkkaliisa Virtasen akvarelleja täältä>>>

Kun apulaispormestari Sirkkaliisa Virtanen tarttuu siveltimeen ja akvarelliväreihin, unohtuvat virkatyön stressit sen tien.

- Maalaamisessa on hienoa se, kun ottaa siveltimen käteensä ja miettii vain mitä väriä otan seuraavaksi ja sointuuko se toiseen väriin, niin maailman murheet jäävät mielestä.

Oleellinen osa akvarellien tekoa on tietysti vesi.

- Lopputulos on ihana yllätys, sillä vesi on arvaamaton elementti. Se tekee tästä touhusta jännittävän. Ja mitä enemmän akvarelleja tekee, sitä enemmän jää tähän koukkuun.

Maalatessa suihkupullo on tosi tärkeä työväline. Sillä saa värit sulautumaan pehmeästi toisiinsa.

- Veden kanssa lutraaminen on kiehtovaa. Väri alkaa elää. Ja joskus vähän liikaakin omaa elämäänsä. Taito on juuri siinä, että hallitsee sen.

Välineet voivat olla jatkuvasti esillä

Koska Sirkkaliisalla on omien sanojensa mukaan hehtaarin kokoinen olohuone, hän on voinut erottaa toisen päädyn työtilaksi. Maalausvälineet voi aina pitää levällään.

- Välillä voi olla pitkiäkin aikoja, että en ehdi tehdä mitään. Pöydällä tai maalaustelineessä on kuitenkin aina paperi valmiina. Kun tulen joskus umpiuuvuksissa kotiin, voin sipaista jonkin väripinnan ja jatkaa sitten myöhemmin värin lisäämistä.

Toiset akvarellit syntyvät muutamassa minuutissa, mutta toiset voivat viedä kymmenen vuotta. Töitä voi työstää eteenpäin vaikka kuinka kauan.

Valokuvausta varten otetaan puhdas paperi malliksi ja Sirkkaliisa valitsee siihen värejä sen mukaan miltä tuntuu. - Tiedä vaikka tästä tulisi näyttelytyö, hän miettii.

Aiheet ovat keskenään hyvin vaihtelevia; on luontoa, rakennuksia ja esineitä. Monet työt ovat kiireisen elämän vastakohta - niissä on avaruutta.

Matkavarustus vie tilaa matkalaukusta

- Olen käynyt Italiassa maalaamassa viikon vuodessa. Italian valo on aivan ihana. Ikäväkseni en pääse ensi kesänä sinne.

Niin Italian matkoilla kuin muillakin matkoilla on ehdottomasti mukana matkavarustus, johon kuuluu korkki vedelle tai vichylle, akvarellikynät, lyijykynä ja teroitin sekä hyvästä paperista tehty kierrekansio.

Siihen kertyy tunnelmapaloja tai muistiinpanoja aiheista, joista voi myöhemmin kehittyä maalauksia.

Vaikka laukku painaisi miten paljon, täytyy lehtiö saada aina mukaan.

- Matkapäiväkirjan luonnoksiin voi syventyä lentoasemilla tai rautatieasemilla. Vaihtoehdoksi on mukana on myös Henning Mankellin dekkari. Ja kun akvarellikynät kastelee, tulee luonnoksiin lähes maalausmainen vaikutelma.

Heti loman startiksi jonnekin maalaamaan

- Päivölän kansanopistossa Valkeakoskella olen ollut usein. Sinne menen taas maaliskuussa viikonlopuksi. Pirkkalan kuvataidekoulua kävin kolme vuotta, mutta neljäs vuosi jäi väliin, koska lähdin silloin töihin Helsinkiin.

Oriveden opiston kurssit olivat ennen kymmenen päivän pituisia ja ne olivat loistava irtiotto arjesta.

- Sinne kun lähti oikein stressaavan työvuoden jälkeen, ei huomannut kotiin palatessa ikkunoiden likaisuutta eikä mitään; niin vapaaksi siellä pääsi arjesta.

Yleensä Sirkkaliisa lähtee oitis loman alettua Italiaan tai sitten Oriveden opistolle.

Vielä ensimmäisenä päivänä työasiat voivat pyöriä mielessä, mutta eivät taatusti enää toisena päivänä.

Kritiikki ja palaute vievät eteenpäin

- Viime kesänä minulla ei ollut monta päivää kesälomaa. Olin viikon Päivölässä maalaamassa ja se vastasi kuukauden lomaa.

- Marjukka Paunilan kursseilla Päivölässä ja Italiassa olen oppinut paljon. Hän on aina kannustava, mutta tiukka tekniikan suhteen.

Jatkuvasti tekemälläkin oppii, mutta kursseilla saa päivittäin arvokasta kritiikkiä ja palautetta.

- Minusta on vapauttavaa, kun kursseilla kukaan ei ole mitään, kenelläkään ei ole taustoja, eikä kysytä, mitä teen työkseni. Ja ei tarvitse vastata, miksi jokin katulamppu ei toimi.

Taiteen teko on Sirkkaliisalle kai vähän sukuvika. Sisar on keraamikkona Raumalla. Velikin tekee digikollaaseja.

- Kyllä minäkin olin kympin piirtäjä koulussa, mutta sitten tuli vuosikymmenien hiljaisuus.

Apulaispormestarikollegat esiintyvät avajaisissa

Tampere-talon Talvipuutarhaan Sirkkaliisa vie näytteille lähes 30 työtään. Juuri kehystyksestä tulleilta maalauksilta puuttui vielä nimet silloin kun tätä juttua tehtiin, mutta ennen avajaisia ne on keksitty.

- Koska teen tätä itseni iloksi, olen ollut vähän laiska tuomaan töitäni esille. Hienoa, että Tampere-talo tarjoaa tällaisen mahdollisuuden.

- Näyttelyni nimi on Kosketuksia, mutta yhtä hyvin nimi voisi olla Tunnelmia.

Apulaispormestarijoukko on lupautunut tukijoukoiksi näyttelyn avajaisiin. Irja Tulonen avaa tilaisuuden ja Riitta Ollila soittaa viulua. Tarja Jokinen pohtii ankarasti, miten hän voisi olla mukana, kun runonlausuntakin saa hänet niin herkäksi.

Kosketuksia-näyttely on avoinna Tampere-talon aukioloaikoina 18.2- 8.3.

Moro Päivi Vasara