Hullu

HHHHH Käsikirjoitus ja ohjaus: Juha Hurme

Rooleissa: Antti Laukkarinen, Kaisa Sarkkinen, Antti Mankonen.

Ensi-ilta Teatteri Telakalla 8.12.2016.

Jos olisin sairastunut psykoosiin, tietäisinkö sitä? Tietäisinkö tietäväni? En minä tiedä. Olen aina ollut taipuvainen melankoliaan, ehkä lievään masennukseenkin, mutta psykoosista en tiedä tietäväni mitään. Siksi Juha Hurmeen Hullu on niin räjäyttävä teos. Se avaa ikkunan hulluuteen paremmin kuin Ken Kesey ja Jack Nicholson yhteensä.

Hurmeen alkuteos, vuonna 2012 ilmestynyt Hullu -romaani on loistava kirja. Se pesee yhdellä pyyhkäisyllä Keseyn Yksi lensi yli käenpesän -romaanin ja Jack Nicholsonin tähdittämän elokuvaversion Käenpesästä. Hullun teksti on tajuttoman soljuvaa kulkevaa ja ilkeätä sanoa – hauskaa. Hulluuden kaari vetää romaanissa mukaansa täysillä.

Silti Hurme on kirjoittanut näyttämölle Hullun käytännössä kokonaan uusiksi. Eihän siinä ole alkuteoksesta käytännössä enää kuin päähenkilö, eli hulluksi tuleva teatteriohjaaja, ja John Virgin -bändin syntymistä ja kuolemista hihhuloiva rokkijätkä Puupponen.

Uusi Hullu toimii näyttämöllä hengästyttävän hienosti. Ei Kesey kerro askel askeleelta kuinka hulluksi tullaan, mutta Hurme kertoo, ihan tunti tunnilta miten hän vajosi psykoosiin ja miten sieltä nousi. Kyse on vetypommimaisesta välähdyksestä, jossa tajuaa oman merkityksettömyytensä ja tyhjyytensä, vaikka olisi miten fiksu ja saanut aikaan mitä hyvänsä, ja asioiden suhteet sekoittuvat.

Parantuminen starttaa kun alkaa huomata ominaisuuksia ja piirteitä muissa potilaissa ympärillään. Siitä ihminen rakentuu, havainto havainnolta uudestaan.

Hurmeen ratkaisut ovat yksinkertaisia ja tehokkaita. Antti Laukkarisen iskevästi näyttelemä ohjaaja puhuu jatkuvasti paitsi yleisön myös Juha Hurmeen äyskimän kertojanäänensä kanssa. Tämä dialogi on rautaista eksistentialismia, vaikka hulluutta käsitteleekin. Varsinkin Hurmeen sairastumisen intro, kaksikymppisen ojentaminen helsinkiläiselle spurgulle, on kertojanäänen möyryämänä ihastuttavan absurdi minidraama ison tekstin sisällä.

Psykoosiin kaatuvan ohjaajan harhoja ja havaintoja ilmentävät näyttämöllä Kaisa Sarkkisen ja Antti Mankosen hahmot, jotka notkeasti vaihtavat hoitohenkilökunnasta potilaiksi ja takaisin, niin että näyttämöllä on jatkuva runsaus ja syke. Hannu Hauta-ahon äänisuunnittelu ja musiikki viimeistelevät serendipiteetin. Hienoa työtä.

Hullu -romaanin ilmestymisen jälkeen Hurme kutsuttiin kymmeniin tilaisuuksiin puhumaan mielenterveydestä. Myös Hullu -näytelmän voisi esittää missä tahansa mielenterveysseminaarissa, -koulutustapahtumassa tai vaikka peruskoulun oppimissuunnitelmassa. Lisäksi se on nerokasta teatteria.

Markus Määttänen


Kommentit (1)

  • Nimetön

    Ken Keseyn teos onkin allegoria amerikkalaisesta yhteiskunnasta.Vain tapahtumapaikkana mielisairaala.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet