Kolumnit

Kolumni: Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin suuri pamaus

Kolumni: Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin suuri pamaus
Antti Selkokari

Aivan liikaa, ihminen ei kerta kaikkiaan pysty katsomaan 180 elokuvaa kymmenessä päivässä. Tämä on voinut käydä mielessä tällä viikolla kun Helsingissä on järjestetty Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaali 29:ttä kertaa.

Festivaali on vyörynyt Helsingissä yhdeksään elokuvateatteriin ja vielä Espoon Kino Tapiolaan. Se kertoo paitsi festivaalin itsensä paisumisesta, katsojien ja esitettävien elokuvien määrän kasvusta mittoihin, joita ei voi enää hallita kourallisella teattereita.

Festivaali on kasvanut suhteellisen maltillisten katsojamäärien tapahtumasta, jolloin oli mahdollista lähteä 2–3 elokuvaa katsottuaan viiden minuutin kävelymatkan päähän toiseen teatteriin katsomaan seuraavat puoli tusinaa leffaa.

Tämänvuotisten yhdeksän teatterin yhteensä 16 salia epäilemättä vetää festivaalin katsojaluvut uusille ennätyslukemille, joiden saavuttamista hillinnee se, että festivaaliteatterit ovat sijainniltaan hajaantuneet ympäri kaupunkia.

Onko Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaali muuta kuin Suomen suurimpiin kuuluva kulttuuritapahtuma, jota yhden ihmisen on vaikea, ellei mahdoton hallita?

Tyrmäävän iso elokuvamäärä ei kuitenkaan peitä sitä, että festivaali esittää joka vuosi vähintään yhden tai useita sellaisia elokuvia joita ei muuten ikinä nähtäisi Suomessa. Tämänvuotisesta ohjelmistosta sellaisia ovat ainakin hongkongilaisen Philip Yungin tunnelmallinen noir-henkinen leffa Port of Call sekä tanskalaisohjaaja Thomas Vinterbergin käsikirjoittajana kunnostautuneen Tobias Lindholmin käsittämättömän intensiivinen sotadraama A War. Pelkästään helsinkiläisten herkuksi Rakkautta ja anarkia ei jää, sillä festivaali vie elokuvia kiertueella nähtäväksi noin 30 paikkakunnalle.

Ennätykselliset katsojaluvut ja teatterimäärät eivät välttämättä tuota tapahtumalle suuria voittoja, sillä festivaali investoi mahdolliset tulonlisäyksensä lisähenkilöstön palkkaamiseen ja teknisiin uudistuksiin, joista sähköinen sarjakortti jäänee käyttöön useiksi vuosiksi.

Vaikka vastustankin festivaalien paisumista pelkän paisumisen takia, niin tärkeä asia on sekin, että festivaalin kasvu yli 60 000 katsojan tapahtumaksi antaa sille mahdollisuuksia kehittyä, mitä ei voi vähätellä julkisen vallan leikatessa kulttuuribudjetteja miljoonilla.

Festivaalihuumassa on puhuttu sellaistakin kuin että ollessaan itse katsomassa jotain muuta kuulee kavereiltaan, että he ovat nähneet samaan aikaan maailman hienoimman, kauneimman ja ihanimman elokuvan, eikä toista tilaisuutta tule, niin vasta sitten tuntee olevansa elokuvafestivaalilla.

Kohtuutonta? Kyllä vain, mutta unohtumattomia kokemuksia.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet