Valheet menevät nyt hyvin kaupaksi – Mikä ihmisiä pelottaa totuudessa?

Asmo Raimoaho
Valheet menevät nyt hyvin kaupaksi – Mikä ihmisiä pelottaa totuudessa?
Tuija SiltamäkiAamulehti

En yleensä kirjoita tänne tällaista, mutta nyt on pakko avautua.

Näin eilen jotain, mikä muutti käsitykseni ihmisistä iäksi. Tiedättehän ne tietyt päihteiden väärinkäyttäjät, jotka viettävät päivänsä norkoilemalla Keskustorin liepeillä? Yksi heistä on vaalea nuori nainen, tuskin minua vanhempi. Näen hänet lähes päivittäin.

Eilen hän istui torin pyöreillä penkeillä ilman takkia ja sukkahousuja, rikkinäisissä kengissä. Jo kaukaa näki, kuinka hän vapisi.

En tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä.

Hän ei näyttänyt olevan välittömässä hengenvaarassa, ja totta puhuakseni pelkään hieman heidän porukkaansa. En tiedä, mitä he käyttävät, mutta he vaikuttavat arvaamattomilta.

Kukaan ei pysähtynyt kysymään tytön vointia. Olin jo kävelemässä häntä kohti, kun jostain ilmestyi mies. Hän oli ehkä irakilainen turvapaikanhakija, sillä tunnistin hänen puhuvan arabiaa.

Seuraavaa näkyä en unohda ikinä.

Mies pysähtyi tytön kohdalle ja sanoi hänelle jotain. Tyttö ei ymmärtänyt, tietenkään. Mies riisui vanhan harmaan untuvatakkinsa ja ojensi sen tytölle, joka hämmentyneenä puki sen päälleen. Näin, että hän sanoi "kiitos". Sitten mies käveli pois, eikä tyttö enää vapissut.

En tiedä teistä, mutta minä ainakin haluan vielä uskoa hyvään.

Ajatella, että he, joilla ei ole mitään, ovat valmiita auttamaan meitä, joilla on kaikkea.

Miksemme me auta heitä?

Eihän tuossa äskeisessä tarinassa ollut totuuden häivääkään, mutta eikös ollut aika koskettavaa?

Vastaavia tarinoita leviää sosiaalisessa mediassa lähes päivittäin. Ne keräävät tuhansia tykkäyksiä, kommentteja ja jakoja. Suosituimmat "koskettavat tarinat" päätyvät myös lehtien palstoille.

Tarinoiden aitoutta on usein mahdoton varmistaa. Kaikkia se ei kuitenkaan haittaa. Heille pääasia on, että tarina voisi olla totta. He haluavat uskoa niihin, vaikka ne olisivat valetta.

Minkä ihmeen takia?

Asmo Raimoaho
Donald Trumpin valitseminen presidenttiehdokkaaksi sinetöi totuuden jälkeisen ajan alun.

Donald Trumpin valitseminen presidenttiehdokkaaksi sinetöi totuuden jälkeisen ajan alun.

Vale, emävale, totuus

Kun republikaanit valitsivat Donald Trumpin presidenttiehdokkaakseen, maailma siirtyi uuteen aikakauteen.

Tuosta kammottavasta päivästä asti olemme eläneet totuuden jälkeistä aikaa. Faktat ovat menettäneet merkityksensä, tunteet ovat kaapanneet vallan.

Totuuden jälkeisessä ajassa voi valehtelemalla manipuloida kokonaisia kansanäänestyksiä ja väittää vakavalla naamalla, että lepakot räjähtelevät tuulivoimaloiden lähellä. Presidentiksi valitaan mies, joka perustaa koko kampanjansa valheisiin. Vaikka hän jää toistuvasti kiinni valehtelemisesta, hänen suosionsa ei horju. Totuus ei ole minkään arvoista.

Totuuden jälkeisestä ajasta on tullut luonteva tapa kuvata ja jäsentää sitä kaaosta, johon maailman koetaan olevan ajautumassa.

Selityksessä on yksi ongelma: se ei ole totta.

Keskustelu totuuden jälkeisestä ajasta on historiatonta, huvittavaa ja surullista. Jos käsite jotain kuvaa niin sitä, miten sivistymättömiä ihmiset ovat.

Sitä mieltä on dosentti ja Politiikka -lehden päätoimittaja Paul-Erik Korvela.

Politiikasta.fi-sivustolla julkaistussa kirjoituksessaan Korvela ampuu väitteet totuuden jälkeisestä ajasta alas yksi toisensa jälkeen.

Korvelan mukaan politiikan historiasta on vaikea löytää aikakautta, jolloin totuus olisi ollut arvossa. Taitavat poliitikot ovat aina löytäneet oikeat sanat, joilla saavat väännettyä todellisuuden juuri sellaiselle sykkyrälle kuin kulloinkin tarpeen on. Antiikin aikana sitä kutsuttiin retoriikaksi, nykyään puhutaan faktojen spinnaamisesta.

Korvelan mielestä on erikoista toivoa, että politiikkaa tehtäisiin faktojen ja järkiargumenttien pohjalta. Sellaiset vaatimukset pohjautuvat hänestä naiiviin käsitykseen politiikasta, vanhanaikaiseen käsitykseen faktoista ja melkoiseen tietämättömyyteen politiikan teorian historiasta.

Totuutta vaaditaan, vaikka koko käsitys totuudesta on virheellinen.

Asmo Raimoaho
Valehtelevatko vanhemmat väittäessään, että joulupukki on olemassa? Vai onko kyseessä sittenkin humpuuki tai roskapuhe?

Valehtelevatko vanhemmat väittäessään, että joulupukki on olemassa? Vai onko kyseessä sittenkin humpuuki tai roskapuhe?

Masentavaa. Tosin jos nyt hakemalla hakee jotain positiivista, niin emme me ole tyhmemmiksikään muuttuneet.

Niin Platon, Aristoteles kuin Cicerokin ajattelivat, että keskivertokansalainen uskoo mieluummin kuulopuheita ja juoruja kuin tosiasioita.

Ei ihme, että koko länsimaisen politiikan teoriaa rakennettiin pari tuhatta hyvin demokratian vastaisen ajattelun pohjalta. Sivistymättömien kansalaisten käsissä demokratia on tuomittu epäonnistumaan.

Kuulostaako tutulta?

Totuuden jälkeisen maailman ruotimisessa on ollut mukana paljon aitoa huolta ja pyrkimyksiä edes jotenkin älyllisesti arvaamattomaksi muuttuneen maailman outoja tapahtumia. Brexitin ja Trumpin ei pitänyt tapahtua, radikaalin oikeistopopulismin ei pitänyt nousta, eikä natsien pitänyt enää ikinä marssia kaduilla.

Huolestuttavien uutisten traumatisoima sivistyseliitti hokee totuuden jälkeistä aikaa itselleen kuin rauhoittavaa mantraa. Mukana onkin ollut aimo annos elitismiä.

Eliitti repii pelihousunsa, kun sivistymättömät ääliöt äänestävät väärin. Totta puhuen hyvin koulutetut äänestäjätkään eivät yleensä tee äänestyspäätöksiä vain kylmien faktojen pohjalta.

Eivät kaikki Li Andersonin äänestäjät tiedä, millaista politiikkaa hän tarkalleen ottaen ajaa. He haluavat samastua hänen edustamaansa maailmaan ja olla osa sitä. Äänestämällä he rakentavat identiteettiään siihen suuntaan.

Tosin jos Korvelaa on uskominen, ei faktoihinkaan aina voi luottaa. Ne on aina asetettava johonkin viitekehykseen tai teoriaan, joka antaa niille selityksen.

Ja totuus – sehän nyt on usein vain tulkintakysymys.

Totuuden jälkeisen ajan käsitteeseen tarraaminen houkuttelee, koska nykyinen keskustelukulttuurimme on useimmiten ihan hanurista. Ihan sama, mistä yrittää puhua, niin joku öyhöttäjä hyökkää toitottamaan kaistapäistä agendaansa.

Joissain teksteissä “totuuden jälkeinen aika" onkin ollut lähinnä poliittisesti korrekti kompromissi tilanteessa, jossa toimittajan olisi tehnyt mieli kirjoittaa, että ettehän te nyt herranjumala voi olla noin idiootteja, mutta esimies on kieltänyt.

Osa totuuden jälkeisen ajan saamasta huomiosta selittyy järkyttyneen median tarpeella itsereflektioon.

Brexit oli paitsi Euroopan unionin, myös brittimedian epäonnistuminen. Eroamista propagoitiin tuulesta temmatuilla väittämillä. Niitä ei kuitenkaan saatu ammuttua alas, vaan ne saivat temmeltää vapaasti. Ne muuttuivat ihmisten mielessä todeksi, ja Britannia hylkäsi unionin.

Asmo Raimoaho
Boris Johnson toimi brexitin agitaattorina. Hänen virheellisiä väitteitään ei kyetty aina ampumaan alas.

Boris Johnson toimi brexitin agitaattorina. Hänen virheellisiä väitteitään ei kyetty aina ampumaan alas.

Roskapuhetta, mutta uskon

Teoriat totuuden jälkeisestä ajasta eivät ole ihan pötypuhetta, mutteivät tottakaan.

Moraalifilosofi Harry G. Frankfurt määrittelee teoksessaan Paskapuheesta perättömän tiedon eri lajeja.

Frankfurt jakaa perättömän tiedon humpuukiin, valehtelemiseen ja roskapuheeseen. Ratkaisevaa on se, piittaako perättömyyksiä lausuva henkilö totuudesta.

Valehtelija levittää virheellistä tietoa tietoisesti. On mahdotonta valehdella, ellei tiedä tai usko tietävänsä totuutta. Valehtelu vaatii analyyttistä ja laskelmoivaa otetta.

Roskaa puhuva sen sijaan ei edes piittaa siitä, miten asiat todellisuudessa ovat. Totuuden vaaliminen on hänelle herttaisen yhdentekevää. Roskapuhe ei ole pohjimmiltaan väärää, vaan tekaistua.

Roskan puhumiseen erikoistuneita rinkejä Frankfurt nimittää turpakäräjiksi. Roskapuheen ammattilaiset luottavat siihen, ettei kenenkään sanomisia oteta täysin todesta, vaan turpakäräjillä ihmisille annetaan vapaus olla vastuuttomia.

Kuunnelkaapa tovi vaikka äijien juttuja Rauhaniemen saunalla tai Kauppahallin kahvipöydissä – tai Kainuussa, joka on yksi maakunnan kokoinen turpakäräjä.

Roskapuhe voi olla vapauttavaa, mutta siinä piilee vaara. Runsas roskan puhuminen voi muuttaa tapaa tarkkailla asioita ja johtaa siihen, ettei ihmistä enää edes kiinnosta, miten asiat oikeasti ovat.

Naiset miehiä, kissat koiria

Maailmassa on yksi paikka, jossa totuudella ei ole ikinä ollut mitään väliä: internet.

Netissä kaikki naiset ovat aina olleet miehiä, kissat koiria ja valehteleminen pikemminkin ainoa keskustelua koossa pitävä voima kuin huolestuttava osoitus keskustelukulttuurin oireellisuudesta.

Huijaamisen mahdollisuudet ovat rajattomat.

Eräällä ystävälläni on tapana keksiä päästään suloisia, yliopistomaailmaan sijoittuvia nyyhkytarinoita. Niissä ihmiset luovat toisiinsa helliä katseita lukusaleissa ja vaeltavat päätalon käytävillä etsien sitä yhtä söpöä tytyä, joka oli ehkä italialainen vaihtari tai sitten ei. Tarinoiden saamasta suosiosta päätellen niihin halutaan uskoa.

Tuntemattomien ihmisten vilpittömän kuuloinen ihastuminen vetoaa ihmisten romantiikan kaipuuseen. Ei tarvitse lukea harlekiineja tai fanficiä, kun tarpeen saa tyydytettyä peukalon huiskauksella.

Päättömimmät esimerkit löytyvät Ylilaudalta, jossa ihmiset esittävät kehitysvammaisia ja pohtivat, miksei “ruoka apu apustaja" tullut tänään, ja milloin apustaja tuo “jauhen lihnaa".

Vanhoina hyvinä aikoina eli noin kaksi vuotta sitten tällaista toimintaa kutsuttiin trollaamiseksi.

Eikä nyt ole kyse mistään virtuaalisten rajojen yli vyöryvästä Venäjän trolliarmeijasta, vaan perusluonteeltaan melko harmittomasta kiusanteosta ja hassuttelemisesta. Sen tarkoitus on joko ärsyttää muita ihmisiä tai paljastaa heidän hölmöytensä vaikkapa keksimällä jokin täysin perätön tarina ja kokeilemalla, olisiko joku niin typerä, että uskoisi sen.

Aina joku on.

Asmo Raimoaho
Jussi Halla-aho piiloutuu mielellään satiirin ja ironian taakse.

Jussi Halla-aho piiloutuu mielellään satiirin ja ironian taakse.

Yksi trollaamisen viihdyttävimpiä muotoja ovat näennäisesti järjettömät tempaukset, joilla ei tavoitella minkäänlaista hyötyä, vaan niiden ainoa tarkoitus on aiheuttaa epäjärjestystä.

Eräänä kesänä Kuvalaudan käyttäjät laittoivat Spotify-tilinsä koko yöksi toistamaan Kari Tapion Juna kulkee -kappaletta ja pakottivat sen koko maailman striimatuimmaksi kappaleeksi. Kun nettiäänestykset yleistyivät viihdeohjelmissa ja yritysten sosiaalisten median kampanjoissa, anonyymit alkoivat sabotoida niitä.

Ai miksi? Ihan vain siksi, että se on järjettömän niin helppoa.

Maailmanhistorian surkein Putous-hahmo Piia Potka taisteli tiensä karsinnasta toiseen, koska Ylilaudalla päätettiin niin. Ja kun Atria etsi järkyttävän näköiselle mikroaterialleen nimeä, anonyymit äänestivät ykkössijalle raatokuution.

Parhaimmillaan trollaaminen on taidetta. Siksi onkin ainoastaan sopivaa, että Kauhavalla kilpaillaan vuosittain valehtelun Suomen mestaruudesta. Onpa parhaille trolleille jaettu leikkimielisiä Trolli Finlandioitakin.

Muutama vuosi sitten sen voitti Kaksplus- lehden kaistapäisellä keskustelupalstalla julkaistu traaginen kertomus siitä, kuinka pariskunta oli epähuomiossa ostanut “homotalon" ja pohti nyt, voisiko kaupan purkaa: heiltä kun oli salattu asioiden “todellinen laita".

Samana vuonna ehdolla oli Hevostalli.net-foorumin teos Pettäjämies jälleen kerran.

Siinä kertojalla on epäilyksilleen vankkoja todisteita. Mies haluaa aina rakastelun aikana käyttää "panohanskoja" (nahkaiset, mustat kynsikkäät, joissa niittejä käden selkämyksessä), eikä kykene nauttimaan lemmenleikeistä ilman niitä. Mies lähtee viikonlopuksi seminaariin Hämeenlinnaan ja voi kauhistus, panohanskat ovat kadonneet yöpöydän laatikosta!

Hyvät trollit toimivat kuin hyvä kaunokirjallisuus tai hyvä elokuva. Ne kertovat maailmasta jotain sellaista, joka ei muuten tulisi ilmi.

Jos ulkoisesti home- ja homo-sanoilla kikkailemiseen perustunut Homotalo olisi romaani, se kertoisi ihmisiin syvälle iskostuneista ennakkoluuloista ja pikkumaisuuksista, jotka voivat saada naurettavia ja pakkomielteisiä muotoja.

Sen sijaan maailmalle on edelleen mysteeri, mitä ihmettä apustaja-langat yrittävät todellisuudesta sanoa.

Asmo Raimoaho
Johan Bäckman on erikoistunut levittämään Suomesta perättömiä tietoja Venäjällä. Ilja Janitskin on erikoistunut maahanmuuttoon.

Johan Bäckman on erikoistunut levittämään Suomesta perättömiä tietoja Venäjällä. Ilja Janitskin on erikoistunut maahanmuuttoon.

Nato-pissis ja sotahullu

Nykyään trollaaminen on vaarallista, Venäjältä käsin johdettua infosotaa. Suomessa aiheen tunnetuimpia käsittelijöitä ovat Yleisradion toimittaja Jessikka Aro ja sotatieteiden tohtori Saara Jantunen.

Aro palkittiin viime vuonna Bonnierin journalistipalkinnolla juttusarjasta Venäjän trollit Suomessa. Jantunen puolestaan kuvaa Infosota -teoksessaan informaatio- eli hybridisodan logiikkaa. Jantusen mukaan hybridisodalla tavoitellaan sitä, että sota voitettaisiin mielipiteisiin vaikuttamalla jo ennen, kuin se alkaakaan.

Suomen mittakaavassa tunnetuimpia infosotureita ovat Johan Bäckman ja Janus Putkonen. He vääristelevät totuutta, koska se tukee heidän poliittisia intressejään. Väärän tiedon levittämisestä voi koitua myös henkilökohtaista hyötyä.

Bäckmanin jutut ovat niin sekavia, että tuntuu ihmeelliseltä, että joku uskoisi niihin. Mutta ei kuulijan tarvitse nielaista koko valhetta. Huijaus on vaikuttanut, jos hän uskoo edes osan.

Eikä aina ole niin väliä, mitä sanotaan. Tärkeämpää on usein se, kuka sanoo.

Aro, Jantunen ja heidän arkkivihollisensa ovat pitäneet huolen siitä, että trollaaminen puhuttaa. Viimeksi trolleista huolestuttiin julkisesti, kun Imatran joukkosurman yhteydessä Twitter-tili levitti väärää tietoa henkirikoksen osallisista.

Se on henkirikoksissa tavallista. Ihmiset janoavat tietoa, ja joku näkee heidän malttamattomuudessaan tilaisuuden pilailla, ärsyttää tai edistää omia poliittisia tai kaupallisia intressejään. Epävarmuus ja epätietoisuus ovat trolleille mehevää kasvualustaa.

Trollaamisesta tai väärän tiedon levittämisestä tehdään nettipoliisille ilmoituksia lähes päivittäin.

Valtakunnan virallinen nettipoliisi Marko “Fobba" Forss kertoo blogissaan, ettei nettipoliisin selvittämissä tapauksissa tekijältä usein löydy järjellistä motiivia. Joskus paras lääke on jättää trollit huomiotta.

Julkisen keskustelun perusteella nettipoliisin ohje on kaikunut kuuroille korville. Aika ajoin trollien ja valeuutisten vastainen taistelu kärjistyy joko hysteeriseksi ylireagoinniksi tai velttojen kliseiden hokemiseksi.

Sosiaalisen median myötä keskustelu on polarisoitunut, ja ihmiset ovat jakautuneet samanmielisten kupliin, jotka eivät kommunikoi keskenään.

Tarvitsemme aitoa keskustelua.

Ilonpilaaja ja Politiikka -lehden Korvela ei näitäkään väitteitä usko.

Korvelan mielestä nykyinen ääripäiden välinen asemasota ei eroa merkittävästi puoluelehtien kultakaudesta. Tieto oli silloinkin poliittisesti värittynyttä. Sitä vain tyrkytettiin ihmisille printtimuodossa, kun nyt valmiiksi pureskellut näkemykset pamahtavat älypuhelimen näytölle.

Tuskinpa ihmiset ovat 2010-luvulla muuttuneet taikaiskusta typeriksi.

Ihmiset ovat aina osanneet hakeutua samanmielisten seuraan. Jos sitä haluaa nimittää typeryydeksi, niin sitten typeryydestä on vain viime vuosina tullut näkyvämpää – kuten kaikesta muustakin.

Monet asiat, jotka ennen olivat tiukasti yksityisiä, ovat nykyään erittäin julkisia. Jaamme sosiaalisessa mediassa loma- ja hääkuvat ja kuvaamme yhtä estottomasti omia takamuksiamme kuin kerromme, mitä vauvan takamuksesta on milloinkin pihalle pullahtanut.

Asmo Raimoaho
Riikka Slunga-Poutsalo lausui erään aikamme lentävistä lauseista: näin nämä asiat koetaan.

Riikka Slunga-Poutsalo lausui erään aikamme lentävistä lauseista: näin nämä asiat koetaan.

Näin nämä asiat koetaan

Poliitikot syyttävät usein mediaa tarkoitushakuisesta uutisoinnista. Joskus niin tietysti tapahtuukin, mutta rehellisesti sanottuna poliitikot päästävät suustaan niin järkyttävän typeriä asioita, ettei niitä yleensä tarvitse edes vääristellä.

Jos poliitikon virheellisiä käsityksiä pyrkii oikaisemaan, se on mielipidevainoa. Timo Soini validoi koko hulluuden jo muutama vuosi sitten linjaamalla, ettei "sinun mielipiteesi voi olla väärä, sillä sehän on oma mielipiteesi".

Ihmisten mielipiteitä voi toki kunnioittaa, mutta se ei tarkoita, että he olisivat oikeassa, sillä faktat eivät ole mielipiteitä. Itse asiassa ihmiset ovat hyvin usein monissa asioissa aivan väärässä.

Mutta näin nämä asiat koetaan, kuten Riikka Slunga-Poutsalo sanoisi.

Näin median edustajana tuntuu hieman tekopyhältä kauhistella sitä, että poliitikot nostavat kokemukset ja mielipiteet tasaveroiseen asemaan faktojen ja järkiargumenttien kanssa. Samaa tehdään medioissa joka päivä.

Me olemme täällä mediataloissa nimittäin tulleet siihen tulokseen, että te ette kiinnostu mistään, mitä ei ole tarinan tai kokemusten kautta paketoitu merkitykselliseksi.

Ikävä kyllä se voi johtaa siihen, että valheet ja väärä tieto voivat mennä entistä paremmin kaupaksi.

Varoituksen sanan lausuu Kaarina Nikunen, Tampereen yliopiston median ja viestinnän tutkimuksen professori.

Nikunenkaan ei kuulu totuuden jälkeisen ajan innokkaisiin kannattajiin. Hän pitää termiä turhan dramaattisena, mutta myöntää, että se kuvaa osuvasti joitakin ajan piirteitä.

Ensinnäkin nykyinen mediaympäristö on nyt hyvin pirstaleinen. Demokratian kannalta on hienoa, että entistä useampi voi kertoa näkemyksiään maailmasta. Tiedon loputon virta kuitenkin hämärtää sitä, mitkä näkemykset ovat luotettavia tai olennaisia.

Toinen syypää ovat mediaympäristöä hallitsevat valtavat kaupalliset mediayritykset, kuten Google. Niillä ei ole julkisen palvelun velvoitetta, vaan ne toimivat kaupallisten intressiensä pohjalta – vaikka muuta väittäisivätkin. Siksi niiden algoritmit seulovat päivittäisestä uutisvirrasta käyttäjää todennäköisesti eniten miellyttävää materiaalia ja tarjoavat eri ihmisille erilaisia hakutuloksia.

Miten maailmasta edes voisi saada totuudellista tietoa, kun jo koko totuuden etsintä perustuu valheeseen?

Ratkaisevinta on kuitenkin tunteiden ja kokemusten korostuminen. Ne ovat polttoainetta, joka pitää sosiaalisen median käynnissä.

Media reagoi ihmisten reaktioihin, ihmiset reagoivat median reaktioihin ihmisten reaktioista. Syntyy erikoinen dynamiikka, joka on siirtynyt myös poliittiseen päätöksentekoon.

Päätöksiä tehdään Nikusen mielestä usein liian nopeasti. Pitkäjänteisen harkinnan sijaan seurataan sosiaalisen median tunneilmapiiriä. Se antaa yleensä tilanteesta virheellisen kuvan, sillä esimerkiksi Twitteriä käyttää aktiivisesti vain hyvin suppea osa suomalaisista. Sen pohjalta ei voi tehdä kattavia tulkintoja kansan tahdosta, mutta tehdäänpä silti.

Jos valheet ovat niin valtava ongelma, miksei kukaan tee mitään?

Nikusen mukaan yksi syy on se, että sananvapaus nähdään niin ehdottomana ideaalina. Harva haluaa peräänkuuluttaa sensuuria tai valvontaa.

Yksi ratkaisu olisi vaatia vastuuta Googlelta ja muilta jättiläisiltä. Vastuuta saisivat kantaa myös poliitikot, jotka yrittävät piiloutua vitsien tai ironian taakse. Väitteet on kyettävä perustelemaan, eikä keskustelusta voi kieltäytyä.

Media puolestaan voi yrittää pitää yllä järkevää keskustelua, tuoda esiin faktoja ja purkaa vääriä oletuksia.

Ei kuulosta ihan kohtuuttomalta vaatimukselta.

Asmo Raimoaho
Alexander Stubb jekutti eduskuntaa keksimällä prosenttilukuja omasta päästään.

Alexander Stubb jekutti eduskuntaa keksimällä prosenttilukuja omasta päästään.

Uskominen on valinta

Miksi valheet menevät kaupaksi? Jäljelle jää yksi epämiellyttävä selitys.

Ihmiset uskovat valheisiin, koska he haluavat uskoa niihin. Valheisiin uskominen on valinta.

Ihminen valitsee mieluiten sellaisen tarinan ja lähteet, jotka sopivat parhaiten hänen omiin arvoihinsa ja ajatuksiinsa. Se on helpointa, mukavinta ja turvallisinta.

Totalitaristisissa valtioissa voi olla vain yksi virallinen totuus eikä vapautta valita. Nykyisessä mediaympäristössä me puolestaan päätämme itse, että haluamme altistua vain tietynlaiselle sisällölle. Omien käsitysten kanssa ristiriidassa olevia lähteitä ei välttämättä tule ikinä seuranneeksi.

Kylmänviileä rationaalinen harkinta on hyvä ase valheellista tietoa vastaan. Järjen voittokulun edessä on kuitenkin yksi este: tunteet.

Esimerkiksi valeuutiset rakennetaan niin, että ne vetoavat hyvin perustavanlaatuisiin tunteisiin, kuten pelkoon ja vihaan. Silloin järkipuhe ei auta. Ihminen kokee oman totuutensa voimakkaampana kuin mitkään argumentit.

Tunteiden ei kuitenkaan tarvitse olla keskustelun loppu. Tunteet pohjautuvat aina johonkin, joten on syytä miettiä, mitä niiden taustalla on.

Mikä ajatuksissa pelottaa? Kai hetkellinen epämukavuus, joka virheellisen käsityksen korjaamisesta seuraa, voittaa ikuisen valheessa elämisen?

Nikusen mukaan vastahakoisuuden taustalla on voimakkaasti identiteettiin liittyviä kysymyksiä.

Ihminen rakentaa median kautta omaa maailmankuvaansa ja itseään. Sen haastaminen ja hajottaminen vaatisi myös osittaista identiteetin hajottamista. Se voi olla hyvinkin tuskallista.

Se on ristiriitaista siihen nähden, että tälle ajalle on tyypillistä yhteisten totuuksien ja suurten kertomusten kyseenalaistaminen. Tilalle on tullut monia totuuksia ja monia näkökulmia.

Se on ollut hyvin tärkeää esimerkiksi vähemmistöille, joilla ei aiemmin ole ollut sijaa muiden suuressa kertomuksessa.

- Nyt vakavoidutaan uudelleen sellaisten kysymysten äärelle kuin totuus, moraali ja oikeus. Kun niistä puhutaan, palataan tavallaan menneeseen aikaan.

Mutta tämä menneen ajan demonisoiminen nyt on tietysti vain ovela tapa yrittää harhauttaa ihmistä, joka varsin hyvin tietää, että maailmaa hallitsee oikeasti nahkanaamareihin pukeutuneiden liskoihmisten ja juutalaisten feministihomojen salaliitto.

Totuus, se ei nimittäin pala tulessakaan.

Oletko etevä valheenpaljastaja? Toimittaja kertoo videolla viisi tarinaa, jotka ovat ehkä totta tai sitten eivät. Oikeat vastaukset kerrotaan videon lopussa.

 

Lue myös nämä


Kommentit (63)

  • Nimetön

    Mikä saa Tuijan uskomaan, että Trumpista alkoi totuuden jälkeinen aika? Mikä saa hänet kaikessa nuoruuden naiviudessaan uskomaan että aika ennen Trumpia oli totuuden aikaa? Voi herran jestas sentään. Jos minkäänlaiseen tutkimustyöhön kykenet, niin tutki vaikka aluksi Irakin sotaan johtaneet toimet ja miten juuri kaltaisesi hyväuskoiset ”mediaihmiset” nielevät kaiken Washington-propagandan pureskelematta ja toitottivat totuutena. USA valehteli häikäilemättä YK:lle ym.. En ala tässä sitä selvittämään, mutta kehoitan sinua lukemaan asiasta. Rauhankyyhky ja oikein Nobelin rauhanpalkinnolla palkittu Obama on pommittanut enemmän muita maita ja myynyt enemmän aseita kuin yksikään toinen USA:n presidentti sitten toisen maailman sodan. Taitaa tälläkin hetkellä murhata seitsemässä maassa. Aina on haettu hyväksyntä medioiden välityksellä, juuri tällaisilla jutuilla kuin Tuijakin tässä suoltaa. Valtamedia sellaisena kuin se on ollut on tullut tiensä päähän. Viimeisiä pyristelyjä tämän kaltaisilla naurettavilla artikkeleilla on saatu lukea joka mediasta. Valtamedia yrittää pitää kiinni asemastaan ainoan oikean totuuden torvena. Klikkimedia on saanut aikaan sen, että faktoja ja taustoja ei enää tarkasteta lainkaan, kilpaillaan Ilta-Seiskojen tapaisia lööppimedioita vastaan. Onneksi on tullut uusia medioita, jotka ovat ottaneet tutkivan journalismin periaatteita työhönsä. Nykyää on lukijan vastuulla selvittää totuus. Hyvin harvoin se löytyy yksinomaan valtamedian tai vaihtoehtomedian jutuista, totuus on jossain välissä. Minulle on tungettu länsipropagandaa Suomen median toimesta vuoskymmeniä, mutta heräsin. Kannattaa seurata ulkomaisia medioita, muitakin kuin CNN, BBC ym länsipuppua suoltavia. Al Jazeera, China News, Russia Today, African News jne, niin huomataan että asiat voidaan nähdä toisellakin tavalla. Mutta ei Tuijaa saa moittia, nuorena on intoa ja paatosta oman totuuden toitottamisessa, iän ja elämänkokemuksen myötä alkaa hakemaan totuutta pintaa syvemmältä.

  • Nimetön

    Media on aina ollut täysin pihalla siitä mitä trollaaminen (puhumattakaan muista termeistä) tarkoittaa ja sen näkee taas tässäkin artikkelissa. ”Vanhat hyvät ajat” trollaamiselle eivät olleet kaksi vuotta sitten, pikemminkin kaksitoista vuotta sitten.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet