Pirkanmaa

Vaikka äiti epäili 1960-luvulla, koodarien kantaisä ei tullut tietokoneista hulluksi

Reino Kurki-Suonio on seurannut vierestä, kuinka tietokoneet ovat kutistuneet satojen neliöiden tilasta pelkkään rintataskuun mahtuviksi.

tomi vuokola
Vaikka äiti epäili 1960-luvulla, koodarien kantaisä ei tullut tietokoneista hulluksi

Nelosluokkalaiset Amina al-Battat (vas.) ja Linnea Tuominen ohjelmoivat omaa robottiaan. Reino Kurki-Suonio seuraa mielenkiinnolla vieressä.

Aapo RiihimäkiAamulehti

Anteeksi Hannes Kolehmainen, Paavo Nurmi ja Ville Ritola.

Suomea ei juostu maailmankartalle. Se koodattiin sinne.

Time -lehti valitsee vuosittain maailman sata vaikutusvaltaisinta ihmistä. Listalla eivät juhli ahtisaaret, räikköset tai haloset. Maailman merkittävimpien vaikuttajien, sinne Barack Obaman, Vladimir Putinin ja paavin joukkoon on valittu 2000-luvulla kaksi suomalaista: Linus Torvalds ja Peter Vesterbacka.

Torvalds hurahti tietokoneisiin 11-vuotiaana. Syyskuussa 1991 21-vuotias tietojenkäsittelytieteen opiskelija aloitti Linux-käyttöjärjestelmän kehittämisen.

Vuonna 2003 kolme Teknillisen korkeakoulun tietojenkäsittelytieteen opiskelijaa, Niklas Hed, Jarno Väkeväinen ja Kim Dikert,voittivat Assembly-messuilla mobiilipelikilpailun.

Opiskelijat innostuivat ja perustivat oman yhtiönsä. Se sai myöhemmin nimekseen Rovio, jonka vihaisia lintuja markkinointijohtaja Vesterbacka oli nostamassa maailmankuuluiksi.

Menestystarinat jäävät tuskin viimeiseksi Suomessa. Siitä huolehtivat tietotekniikan parissa pakertavat aivot ympäri maata. Syksyllä käyttöön otetussa uudessa opetussuunnitelmassa ohjelmointi tuli osaksi peruskoulun opetusta.

Outo vieras tunnilla

Tunti alkaa Tampereen Lielahden koulussa. Pöydällä ei näy koulukirjoja eikä kyniä. Lapset sentään kuulostavat yhtä äänekkäiltä kuin aina ennekin.

Tomi Vuokola

Opettaja Tiina Partanen kertaa taululla, mitä aiemmilla viikoilla on jo opittu:

- Rastin alle laitetaan valkoinen koodi ja väkäsen alle musta koodi. Mustalla mennään eteenpäin, valkoisella käännytään.

Siis mitä?

Tämän yhteiskuntatieteilijän prosessori käy jo kättelyssä ylikierroksilla.

4.–6. luokan oppilaat kuuntelevat keskittyneesti. Pian he hakevat varastosta lego-robotit, jonka liikkeitä oppilaat ohjelmoivat iPadeilla. Vieressä seuraava 79-vuotias eläkeläinen ei taas ole moksiskaan.

- Minä olen Reino Kurki-Suonio ja minä opetin ohjelmointia jo 1960-luvulla, vieras esittäytyy luokalle.

Raimo Seppälä / Aamulehden arkisto
Pohjoismaiden ensimmäinen tietojenkäsittelytieteen professori Reino Kurki-Suonio poseerasi työpaikallaan vuonna 1969. Sen jälkeen tekniikka on kehittynyt...no, paljon.

Pohjoismaiden ensimmäinen tietojenkäsittelytieteen professori Reino Kurki-Suonio poseerasi työpaikallaan vuonna 1969. Sen jälkeen tekniikka on kehittynyt...no, paljon.

Unohdettu klassikko

Reino Kurki-Suonio ei ole kuka tahansa eläkeläinen, vaan Torvaldsin, F-Securen Mikko Hyppösen ja muiden tunnettujen koodareiden kantaisä, koko Pohjoismaiden historian ensimmäinen tietojenkäsittelytieteen professori.

Kurki-Suonio sai professuurin Tampereen Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa eli nykyisessä Tampereen yliopistossa vuonna 1965. Vuotta myöhemmin hän julkaisi opetuskäyttöön tarkoitetun kirjan Johdatus ohjelmointiin, joka lienee vanhin suomenkielinen opus ohjelmoinnista.

Se on edelleen lainattavissa Tampereen yliopiston kirjastosta, mutta sen etsimiseen muiden vanhojen monistesarjojen joukosta kannattaa varata runsaasti aikaa.

- Ei taida tätä kirjaa olla aikoihin lainattu, kirjastotyöntekijä vinkkaa.

Pitäisi olla.

Ehkä unohdetun merkkiteoksen vähäisen huomion voi antaa anteeksi, sillä sen olemassaolon oli unohtanut myös itse kirjoittaja.

- En tuollaista edes muistanutkaan, Kurki-Suonio naurahtaa.

Koneet veivät 1960-luvulla

Kurki-Suonio on seurannut Suomen ICT-alan kehitystä ja digitaalista murrosta paraatipaikalta.

Tietokoneet imaisivat hänet mukaansa vuonna 1960, kun tuore matematiikasta valmistunut maisteri aloitti työt Suomen Kaapelitehtaaseen vasta perustetulla elektroniikkaosastolla ja laskentakeskuksessa.

Vuonna 1912 perustettu yritys tuskin sanoo mitään X- Y- ja Z-sukupolvien edustajille. Kaapelitehdas toimi vuoteen 1966 asti. Sen jälkeen se fuusioitiin kahteen muuhun yhtiöön.

Perustettu yritys sai nimekseen Oy Nokia Ab.

Fuusion jälkeen Nokia-nimellä alettiin valmistaa myös elektroniikkaa kumisaappaiden, autonrenkaiden ja kalossien lisäksi.

Kurki-Suonio itse kuvaa 1960-lukua suuren kehityksen ajaksi. Postisäästöpankki otti käyttöön Suomen ensimmäisen tietokoneen Ensin vuonna 1958. Toinen tietokone ESKO (Elektroninen Sarja KOmputaattori) valmistui vuonna 1960, kolme vuotta suunniteltua myöhemmin.

ESKO sai kodin Helsingin yliopiston eläintieteen laitoksella, jolla oli tarjota sille sopivat 300 neliön tilat. ESKOlla oli 1840 sanan magneettinen rumpumuisti.

Kurki-Suonion uunituore Samsung-älypuhelin mahtuu kätevästi herrasmiehen rintataskuun. Sen laskentateho on miljardikertainen ESKOon verrattuna.

Pienestä liikkeelle

Myös yliopistolla tietojenkäsittelyn opetus oli hyvin alkeellista. Kun Kurki-Suonio aloitti opettajana, Tampereen yliopistolla ei ollut edes tietokonetta. Elliott 803 B -kone saapui kampukselle vuonna 1966.

- Kun teimme harjoitusohjelmia, oppilaat lävistivät ne reikänauhalle ja ne piti kuljettaa Helsinkiin, jossa ne ajettiin. Sitten tulokset piti kuljettaa takaisin. Siinä oli viikon viive, kunnes näki, ettei ohjelma toiminut, Kurki-Suonio muistelee.

Vieressä robottejaan käskyttävillä lapsilla sama odotusaika on reilu kymmenen sekuntia, riippuen ohjelman monimutkaisuudesta.

Myös oppilasaines on erilaista. 1960-luvun opiskelijoilla ei ollut oikeastaan minkäänlaista kokemusta koneiden käytöstä, minkä vuoksi alkuvaikeudet olivat suuria.

- Nykyään ne selätetään jo lapsena. Heillä on täysin toisenlaiset valmiudet tehdä asioita.

Kehitystä tosin osattiin ounastella jo 1960-luvun lopulla.

- Kone vain pitää tuoda lähemmäs ihmistä. Muuan keino on, että käyttäjälle annetaan koneen pääte, kirjoituskone tai ehkä jokin vieläkin hauskempi laite, joka antaa mahdollisuuden kommunikointiin esimerkiksi piirrosten avulla. Näin karistetaan turhat välivaiheet käyttäjän ja koneen välillä pois, Kurki-Suoniota haastatellut toimittaja Raimo Seppälä kirjoitti Aamulehdessä joulukuussa 1969.

Ehkä hän tarkoitti piirroksilla emojeita.

Internet mursi muurin

Kesti pitkään ennen kuin ihmiset karistivat epäluulot tietokoneita kohtaan. Niiden syy oli selvä.

- Vielä 60- ja 70-luvuilla mietittiin, mihin tavallinen ihminen oikein tarvitsee tietokonetta. Tietysti kirjoituskoneena tekstinkäsittelyyn siitä oli hyötyä ja joidenkin tiedostojen säilyttämiseen. Silloin ei osattu ajatella, että internetin kautta tulee yhteys koko maailmaan.

Emeritusprofessori pitää pienen tauon.

- Toisaalta jo 1940-luvulla Englannissa pidettiin esitelmä, joka uutisoitiin kaikkialla maailmassa. Siinä kerrottiin kahdesti uudesta keksinnöstä. Toinen oli elektroniset aivot, joilla laskettiin nopeasti mutkikkaita laskuja. Toinen oli muistikone, josta kerrottiin, että sinne mahtuu enemmän tietoa kuin ihminen voi kuvitella ja sieltä vain muutamalla näpäytyksellä saa esille mitä tahansa tietoa.

Siitä uutisoi myös Aamulehti etusivullaan 2. marraskuuta vuonna 1946 otsikolla Elektroniset aivot ja muistikone, kaksi mullistavaa keksintöä.

Tarvittiin kuitenkin usean vuosikymmenen työ ja miljardikertainen tekniikan kehitys, jotta siitä tuli mahdollista.

Jos kehityksen laittaa historian kontekstiin, pc-koneiden yleistyminen oli tietoyhteiskunnan kehityksen glasnost ja perestroika. Internet taas merkitsi samaa kuin Berliinin muurin murtuminen.

Se sai jopa yhteiskuntatieteilijät ja humanistit kiinnostuivat tietokoneista.

- Siihen asti tietokoneet eivät merkinneet heille kovinkaan paljoa, Kurki-Suonio myhäilee.

Testillä nolo loppu

Koululaisten robotit ovat löytäneet tiensä lattialle. Kaikki tosin eivät puuhaa niiden kanssa. Osa ohjelmoi esimerkiksi iPadin näytöllä liikkuvia hahmoja Scratch Jr -sovelluksella.

Minäkin saan iPadin ja robotin eteeni. Seuraavaksi vain pitäisi tietää, mitä niiden kanssa tehdä.

Onneksi nelosluokkalainen Nuutti Itämetsä tarjoaa avuliaasti apua. Hän on yksi Lielahden koulun tulevista digitutoreista, jotka ovat tunneilla opettajan apuna, kun ohjelmointiopetusta annetaan.

Nyt luokkahuoneessa touhuaa valinnaisten aineiden ryhmä. Valinnaisuuskin on yksi uuden opetussuunnitelman alakouluun tuomista muutoksista.

Aloittelijat ohjelmoivat pyörillä liikkuvaa robottia esimerkiksi kiertämään pöydän jalan.

Eteenpäin, eteenpäin, käännös, eteenpäin...

Kurki-Suonio tulee olan taakse kurkkimaan, mitä se yhteiskuntatieteilijä puuhaa.

- Montako kertaa robotin pitää oikein kääntyä? hän kysyy.

- Öööö...neljä?

- Ei kun laitat vain yhden käännöksen ja ohjelmoit robotin toistamaan sitä.

Niinpä tietysti.

Kerran kierros onnistuu. Toisella kerralla robotti törmää pöydän jalkaan, kaatuu ja jää surraamaan maahan avuttomana kuin kala kuivalla maalla.

Tyrmäys vanhoille opeille

Kurki-Suonio seuraa oppilaiden toimintaa kiinnostuneina.

- Ohjelmoinnin ymmärtäminen kuuluu digiaikana yleissivistykseen. Sen opettamiseen tarvitaan tehtäviä, joita ohjelmoida. Tällaisen robotin ohjelmoinnin ymmärtävät lapsetkin hyvin. Tämä opettaa hyvin sen ajatustapaa.

Juuri ajatustavan oppiminen on tärkeintä aloitteleville koodareille. Sitä pyrki opettamaan myös Kurki-Suonion 50 vuotta aikaisemmin kirjoittama kirja, jossa ohjelmoinnin ideaa havainnollistettiin esimerkillä puhelimeen vastaamisesta.

- Ei siitä nykyisillä oppitunneilla olisi enää apua.

Uuden opetussuunnitelman mukaan alakouluissa tutustutaan ohjelmointiin. Kuudesluokkalaisen pitää osata tehdä graafisessa ohjelmointiympäristössä toimiva ohjelma.

- Sitä ei ole määritelty sen kummemmin. Toimiva ohjelma voi olla vaikka pyörivä robotti. Ei ole mitään erityisiä vaatimuksia, Tiina Partanen kertoo.

Siitä, että älylaitteet ovat kaikille oppilaille arkipäivää, ei ole pelkästään hyötyä ohjelmoinnin oppimisessa. Koodarin on laitettava aivonsa töihin, sillä haluttuun lopputulokseen ei päästä pelkästään hiiren klikkauksella tai kosketusnäytön painalluksella.

- Tämä opettaa kärsivällisyyttä ja itsenäistä ajattelua, Partanen huomauttaa.

Ohjelmointi on suuri haaste myös opettajille. Pian heidän ohjelmointitaitonsa pitäisi olla niin korkealla tasolla, että pystyisivät jakamaan tietonsa myös oppilaille.

Yhden oppitunnin perusteella voi sanoa, että helppoa siitä ei tule.

Hurjat ennustukset

Tunti päättyy ja robotit siirtyvät varastoon odottamaan ensi viikon yläkoululaisten tuntia.

Kotimatkalla on vielä hyvin aikaa kerrata vielä alan historiaa.

Olisiko vielä 1960-luvulla voinut ennustaa tulevaa tekniikan huimaa kehitystä?

Olisi, mutta ei ihan sellaisena kuin lopulta toteutui. Internetin kaltaista mullistusta ei silloin osattu edes kuvitella.

Joidenkin professorien futuristisen ennusteet lähtivät jälkikäteen katsottuna pahasti laukalle.

- Tietokone (perheen tärkein laite) hoitaa myös perheen keittiön. Viikon ruokalista ohjelmoidaan reikäkortille ja ostokset pannaan automaattiseen varasto-syväjäädytyslaatikkoon. Oikeaan aikaan valmistaa keittiöautomaatti halutun ruoan, jonka mekaaniset kädet tarjoilevat ruokapöytään. Samat kädet huolehtivat tiskistä, toiset robotit tekevät muut taloustyöt, vuoden 1966 Mitä missä milloin -kirjassa ennakoitiin vuotta 2000.

Tuolloin futuristit povasivat myös, että vuosituhannen vaihteessa otetaan ensimmäiset askeleet ihmisaivojen ja tietokoneiden yhteen liittämiseksi. Ihmisen muistia voitaisiin parantaa näin huomattavasti.

Kurki-Suonio oli ennustuksissaan huomattavasti maltillisempi.

Tomi Vuokola

Äidin neuvot mielessä

Tietokoneet ovat edelleen keskeinen osa emeritusprofessorin elämää, vaikka tutkimustyöstä hän on jo vetäytynyt. Kurki-Suonio pitää kotona Mac-koneellaan edelleen yllä muutamia verkkosivustoja.

Kun tietokoneet veivät miehen, paluuta ei enää ollut.

- Muistan kun sanoin äidille, että aloin tekemään työtä sähköaivoilla – vai miksi niitä silloin kutsuttiin. Hän katsoi minua pitkään ja sanoi, "Onkohan tuo viisasta, eikö niiden koneiden kanssa tule hulluksi.

- Vastasin, että ole äiti huoleti, nehän ovat vain koneita. Myöhemmin olen miettinyt, että kyllä niissä sanoissa oli viisautta takana.

Aamulehden arkisto

Artikkelin aineistona on käytetty haastatteluiden ja vanhojen juttujen lisäksi Jukka Paakin teosta Opista tieteeksi – Suomen tietojenkäsittelytieteiden historia.

Katso videolta, miten ohjelmointia opetetaan alakoulussa.

 

Reino Kurki-Suonio

Syntynyt 29.9.1937 Hämeenlinnassa

Asuu Tampereella

Valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1959 ja tohtoriksi 1965 pääaineenaan matematiikka

Työskenteli Tampereen yliopistossa tietojenkäsittelytieteen professorina vuosina 1965–1980 ja 1980–2002 Tampereen teknillisen korkeakoulun tietojenkäsittelytekniikan professorina.

Harrastaa muun muassa klassista musiikkia, erityisesti kamarimusiikkia.


Kommentit (7)

  • Nimetön

    Mikä tuo huivi on? Että ”haistakaa paska tasa-arvoinenne”? Haukiokin oli huivi päässä reissussa. Karmeaa taantumista Suomelta.

  • Nimetön

    Noita takavuosien ennustuksia on hauska lueskella. välillä. Joka ihminen lentämässä, on ollut niissä monesti toiveena.
    cucco:lle
    Hunnutus on uskonnollinen asia, joka ei kuulu muiden uskontojen harrastajille. Pipon tai lakin pitäminen edes lippa kotiinmenosuuntaan, sisällä taasen on huonoa käytöstä, joka taasen on täysin eri asia.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet