Kaikki on pian valmista Suomen ensimmäiseen kasvojensiirtoon ? näin se tapahtuu

Tänään tehtiin Suomessa historiaa. Pitkän valmistelun jälkeen onnistuttiin Suomessa toteuttamaan Suomen ensimmäinen kasvojensiirtoleikkaus. Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakka tapasi vuonna 2013 kasvojensiirtoleikkaukseen valmistaututuvia henkilöitä ja seurasi heidän työtään. Julkaisemme arkistojutun nyt uudelleen.Hoito: Kaikki alkaa pian olla valmista Suomen ensimmäiseen kasvojensiirtoon. Operaatiossa on mukana yli 40 alansa parasta ammattilaista. Potilas on valmis kohtaamaan vaikean kokeellisen leikkauksen riskit, sillä hänen omat kasvonsa ovat pahoin vaurioituneet ja vaikeuttavat paljon arkielämää. Teksti: Vesa Vanhalakka, kuvat: Aleksi Poutanen Kun puhelin soi, Patrik Lassus on valmis. Hän on valmistautunut tähän hetkeen lähes kolme vuotta. Heti kun Elinsiirtotoimisto ilmoittaa, että sopiva elinluovuttaja on löytynyt, Lassus hälyttää yhteyshoitaja Ulla Luceniuksen. Lucenius tarttuu puhelimeen. Hän soittaa ensimmäiseksi potilaalle, jonka elämä muuttuu soiton jälkeen lopullisesti. Tämä saa uudet kasvot. Ensimmäisenä Suomessa. Luceniuksen soiton jälkeen käynnistyy operaatio potilaan kuljettamiseksi Töölön sairaalaan Helsingissä. Tämän jälkeen Lucenius soittaa leikkaussalihoitajille, sairaalan teho-osastolle ja vuodeosastolle. Lassus puolestaan hälyttää muut leikkaukseen osallistuvat kirurgit. Elinsiirtotoimisto varmistaa, että luovuttajan sukupuoli, verityyppi, ihonväri ja ikä sopivat kasvojensiirtoon. Lisäksi toimisto sovittaa aikataulut eri elinsiirtoryhmien välillä, sillä luovuttajalta saatetaan irroittaa useita elimiä. Jo ennen tätä luovuttajan omaisilta on kysytty erikseen lupa kasvojen irrottamiseen. Lassus varmistaa, että luovuttajan kasvoissa ei ole vammoja ja että niiden mittasuhteet sopivat potilaalle. Hän ottaa yhteyttä SPR:n veripalveluun ja soittaa myös hautanaamion valmistajalle. Kun Elinsiirtotoimistosta ilmoitetaan, että kaikki on valmista, Lassus ryhmineen lähtee siihen sairaalaan, missä luovuttaja on. Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen kasvojensiirto on alkanut. Operaatio on pitkä ja teknisesti erittäin monimutkainen. Potilas saa uudet kasvot aivokuolleelta elinluovuttajalta. Leikkauksessa ne asetetaan hänen omien vaurioituneiden kasvojensa paikalle. Aikaa tähän kaikkeen kuluu arviolta 24 tuntia, siis vuorokausi siitä, kun luovuttajan kasvoja aletaan irrottaa, siihen, kun uudet kasvot saanutta potilasta aletaan herätellä. Kasvojensiirto on monikudossiirto. Siinä se poikkeaa esimerkiksi munuaisen tai sydämen siirrosta. Kaikki eri kudostyypit siirretään yhdessä ja samassa siirteessä, sillä niiden on oltava saman verenkierron piirissä. Kasvoissa on ihoa, rasvakudosta, lihaksia, luuta, hampaita, rustoja, hermoja, verisuonia, sylkirauhasia ja limakalvoja. Maailmalla aiemmin tehdyissä kasvojensiirtoleikkauksissa on siirretty myös silmäluomia, huulia ja kieltä. Kasvoissa on noin 30 erilaista ilmelihasta. Niitä hermottaa yksi korvan takaa tuleva ja moneen eri haaraan jakautuva kasvohermo. Suun alue on erityisen herkkä. Suuta käytetään paljon viestintään, ilmehtimiseen, syömiseen ja juomiseen. Suun alueella olevien hermojen on toimittava hyvin potilaan uusissa kasvoissa. Uuden nenän kirurgit osaavat rakentaa muualta elimistöstä otetusta luusta ja rustosta tai korvasta. Myös leukaan saadaan uutta luuta muualta. Puuttuvia huulia, silmäluomia tai kieltä ei osata vielä tehdä. Silmäluomi on vaikea, sillä sulkemista ja aukeamista säätelevät eri hermot. Pahassa onnettomuudessa vaurioituneiden kasvojen korjaamisessa iso ongelma on keskikasvojen eli yläleuan ja poskipäiden alueen romahtaminen. Keskikasvojen rakenteiden suhteet ympäröiviin kudoksiin määrittävät paljolti, miltä ihminen näyttää. Kun yläleukaa siirretään puoli senttiä taaksepäin, ihminen näyttää kymmenen vuotta vanhemmalta. Myös nenän asennon suhde poskipäihin vaikuttaa paljon. Perinteisin kirurgisin menetelmin vaikeasti romahtanutta keskikasvojen aluetta ei voi korjata. Siihen tarvitaan kasvosiirrettä. Kun valmistelut on tehty, ja Patrik Lassus alkaa irrottaa kasvoja luovuttajalta, hän tietää tarkkaan, mitä hän tekee. Lassus ja osa muista kirurgeista on harjoitellut kasvojen irrottamista ruumiilla. Ensimmäiset kasvojen irrotukset tehtiin vainajilta Britanniassa, Lontoon King's Collegen sairaalassa. Suomessa tulevaa siirtoa on harjoiteltu viisi kertaa vainajilla Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksella. - Tämä on kisälliammatti, joka opitaan vaihe vaiheelta. Nyt toimenpide alkaa olla jo aika selkeä, sanoo Lassus. Apuna harjoittelussa on ollut siirteen saavan potilaan kallosta 3D-tulostimella muovista tulostettu kallomalli. Kun irrotetut kasvot on sijoitettu muovikallon päälle, ne ovat olleet joka kerta eri näköiset. - Ne eivät ole enää luovuttajan kasvot, eivätkä myöskään potilaan kasvot ennen vammoja. Ne ovat uudet kasvot. Kun h-hetki joskus vuodenvaihteen jälkeen koittaa, Lassuksen kanssa kasvoja luovuttajalta on irrottamassa myös leukakirurgi Jyrki Törnwall. Törnwallin mielestä yksi haastavimmista vaiheista on saada kasvosiirre ja sen vastaanottavan potilaan kasvojen keskiosan alueet sopimaan toisiinsa mahdollisimman tarkasti. - Se on se tärkein alue ulkonäön kannalta, Törnwall sanoo. Mahdollisesti käytettävien luovuttajan yläleuan hampaiden on istuttava tarkasti yhteen potilaan alaleuan hampaiden kanssa. - Potilaan ja siirteen leukojen on oltava täsmälleen oikeassa kulmassa toisiinsa nähden, jotta kosketuspintaa on riittävästi. Luiden sahauskulmat on säädettävä täsmälleen oikein. Tarkkana on oltava myös nenäontelon kanssa. - Siellä takana syvemmällä on pieniä luupalkkeja, jotka ovat kaikilla ihmisillä erilaisia. Niiden kohdistamisen on onnistuttava, muuten ne ottavat vastaan. Törwallin mukaan harjoittelusta ruumiiden kanssa on ollut paljon apua. - Oppimiskäyrä kertoo, että olemme jo hyvin lähellä sitä, mitä pitääkin, hän sanoo. Lassus kertoo suhtautuvansa tulevaan leikkaukseen niin, että mikään ei mene pieleen, sillä erehtymisen varaa ei ole. Toki jokaisessa leikkauksessa voi aina tapahtua jotakin odottamatonta. Etenkin näin isossa. - En koe työtäni henkisesti kovin rasittavana. Kirurgin on usein pakko sulkea tunteet työn ulkopuolelle. Ei tätä muuten pystyisi tekemään. Jos tunteeseen jää kiinni, työ käy liian raskaaksi. Patrik Lassus, 44, valmistui plastiikkakirurgiksi 2006. Kasvokirurgiaan erikoistunut Lassus on hakenut oppia kasvovaurioiden korjaamiseen muun muassa leuka- ja korvaklinikalta. Tällä hetkellä hän työskentelee Töölön sairaalassa plastiikkakirurgian erikoislääkärinä. Kun Lassus keväällä 2011 päätti, että myös Suomessa voitaisiin tehdä kasvojensiirto, hän puhui ajatuksesta oppi-isänsä, vanhemman kirurgin Jyrki Vuolan kanssa. Pään alueen mikrokirurgiaan erikoistunut Vuola on Töölön sairaalan Palovammaosaston johtaja. Hänestä ajatus oli hyvä. Tulevassa kasvojensiirrossa Lassus vastaa kasvojen irrottamisesta aivokuolleelta elinluovuttajalta. Vuola vastaa potilaan kasvojen irrottamisesta ja leikkausalueen valmistamisesta sopivaksi vastaanottamaan siirre. - Koska tällaista leikkausta ei ole ennen tehty Suomessa, ensin oli selvitettävä, miten kasvojensiirto määritellään juridisesti, Patrik Lassus kertoo. Yhteydessä oltiin muun muassa sosiaali- ja terveysministeriöön, sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon Valviraan ja lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukseen Fimeaan. Työ vei pitkään, mutta lopulta viralliseksi kannaksi valikoitui, että kasvojensiirto on lainopillisesti samanlainen elinsiirto kuin esimerkiksi munuaisen tai maksan siirto. Samalla valmisteltiin 60-sivuiseksi muotoutunutta leikkausprotokollaa. Se on nyt viimeisiä viilauksia vaille valmis. Muiden elinsiirtokirurgien kanssa neuvotellaan yhä siitä, missä järjestyksessä eri elimet luovuttajalta irrotetaan. Protokollassa on käsitelty kaikki siirron osa-alueiden erityiskysymykset: mitä tehdään ennen leikkausta, leikkausten aikana ja sen jälkeen. Millaisia ovat mahdolliset komplikaatiot, jälkihoito ja kuntoutuminen. - Kaikki tieto on kirjattu ylös mahdollisimman tarkasti. Protokolla on kuin keittokirja. Siinä on monta reseptiä, ja jokaisessa reseptissä on omat ainekset ja mausteet. Ensimmäinen osittainen kasvojensiirto tehtiin vuonna 2005. Silloin uudet kasvot koiran raatelemien kasvojen tilalle sai ranskatar Isabelle Dinoire. Leikkaus onnistui hyvin. Sen jälkeen kasvojensiirtoja on tehty kolmisenkymmentä. Potilaista kolme on kuollut. Kasvosiirteitä ovat saaneet ihmiset, joiden kasvot ovat tuhoutuneet onnettomuudessa, eläimen hyökkäyksessä, tulipalossa, räjähdyksessä tai ampuma-aseen vahingoittamana. Ihmisen kasvot saattavat vaurioitua myös sairauden takia. Esimerkiksi erilaisten kasvaimien poistossa kasvoja joudutaan usein leikkelemään paljon. Suomen ensimmäisessä kasvonsiirtoryhmässä on mukana yli 40 alan parasta ammattilaista, osa heistä on varalla. Itse siirrossa jokaisen on tiedettävä täsmälleen mitä tehdä. Lassus korostaa tiimin merkitystä. - Tämä on ryhmätyötä. Koko tiimin on toimittava virheettömästi. Tämä ei saa henkilöityä yhteen ihmiseen. Ihmisten lisäksi välineistön on oltava oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Kummassakin leikkaussalissa tarvitaan 120 - 150 instrumenttia: pinsettejä, saksia, hakoja, verisuoniklipsejä, kirurgin veitsien monikäyttövarsia, vaihtoteriä ja käsineitä. Luovuttajan kasvot irrotetaan siinä sairaalassa, missä hän on. Siksi mukana on sekä verkkovirralla että paineilmalla toimivia sahoja ja poria. Etukäteen ei virtalähdettä tiedetä. Kaikki on pakattu isoon pyörien päällä vedettävään matkalaukkuun. Samaan aikaan kun Lassuksen johtama kasvojen irrotusryhmä aloittaa työnsä elinluovuttajan parissa, leikkausvalmistelut käynnistetään myös Töölön sairaalassa. Potilas yhdistetään tarkkailulaitteisiin, kiinnitetään katetrit ja kanyylit, valmistellaan tippareitit, paikannetaan katkaistavia verisuonia ja hermoja. Sitten potilas nukutetaan. - Poikkeuksellisen pitkässä leikkauksessa potilas on valmisteltava erityisen hyvin, mutta myös tiimin on pysyttävä toimintakykyisenä vuorokauden ympäri, kasvonsiirtoryhmän nukutuslääkäri Heli Tikkanen kertoo. Potilaan on pysyttävä oikean lämpöisenä ja elimistön tasapainon on säilyttävä koko pitkän leikkauksen ajan. Potilaan verenpainetta tarkkaillaan suoraan valtimoista. Verinäytteitä otetaan säännöllisin väliajoin. Perusnestetasapainosta huolehditaan. Tarvittaessa annetaan verta. Loppuvaiheessa on oltava valmius isoihinkin nesteensiirtoihin. Tikkanen on juuri saapunut Bostonista, missä hän vieraili Harvardin yliopiston Brigham and Women's -sairaalassa. Siellä on tehty jo viisi kasvojensiirtoa. - Harvardissa korostettiin, että ryhmän viestinnän on oltava sujuvaa, Tikkanen sanoo. Suomen kasvonsiirtoryhmä on saanut Harvardin lisäksi paljon arvokasta tietoa myös muilta maailmassa kasvonsiirtoja tehneiltä ryhmiltä. Lassus on vieraillut Bostonissa ja Barcelonassa. Vuola on käynyt kasvojen irrotuskurssilla Philadelphiassa Yhdysvalloissa. Kun Jyrki Vuola saa Töölön sairaalaan Lassukselta tiedon siirteen arvioidusta saapumisajasta, hän tarttuu veitseen ja tekee ensimmäisen viiltonsa. Nyt käynnissä on kaksi leikkausta samaan aikaan. - Sen jälkeen ei ole enää paluuta. Kasvojen irrottamisen luovuttajalta on arvioitu kestävän nelisen tuntia. Potilaan kasvojen irrottamiseen ja luovuttajalta saatujen kasvojen kiinnittämiseen tarvitaan paljon pitempi aika, kymmenisen tuntia. Vaikeuskerrointa lisäävät hänen kasvoihinsa aiemmin tehdyt korjaukset ja kasvoissa olevat metalliset varaosat. Vuola alkaa työskennellä kasvokudosten parissa. Työ on tarkkaa, sillä hermojen paksuus vaihtelee puolesta millimetristä kahteen millimetriin, valtimoiden kolmesta millimetristä viiteen, kaulalaskimo on sormen paksuinen. Työ on tuttua. Pään alueen mikrokirurgiaan erikoistuneella Vuolalla on takanaan satoja kasvoleikkauksia. Kun Lassus ja Törnwall ovat saaneet luovuttajan kasvot irrotettua, siirre käsitellään verisoluja poistavalla elinsiirtoliuoksella ja nostetaan elinsiirtolaukkuun. Sen lämpötila on noin neljä astetta. Lassus tuo laukun Töölöön. Kun siirrettä kiinnitetään potilaalta irrotettujen kasvojen paikalle, hermoihin syötetään pieniä sähköimpulsseja. Näin nähdään, mikä haara hermottaa mitäkin kasvojen aluetta. Aivan kaikkia verisuonien haaroja ei tarvitse yhdistää, sillä suonet yhtyvät jossain vaiheessa toisiinsa. Myöskään kaikkia lihaksia ei tarvitse kiinnittää erikseen. Luovuttajalta irrotetut kasvolihakset ovat tiukasti kiinni luukalvossa. -Tekninen taito kasvojensiirtoon meillä on. Kaikki mukana olevat ihmiset tekevät joka viikko samankaltaista työtä. Vaikeinta on tietää, miten uudet kasvot alkavat toimia potilaalla, Vuola sanoo. Verenkierron elpyminen nopeasti on potilaan paranemisen kannalta elintärkeää. Ilman verenkiertoa kudokset eivät saa happea ja ilman happea ne kuolevat. Elpymisen pitäisi alkaa pian kiinnittämisen jälkeen. Suurin riski on ensimmäisen vuorokauden aikana. Teho-osastolle siirretty potilas halutaan herättää mahdollisimman nopeasti, 4 - 5 tuntia leikkauksen päättymisen jälkeen. Verenkierrolle on parasta, kun ihminen hengittää itse. - Mitä nopeammin hengitysputki ja kaikki tarpeettomat suonikanyylit saadaan pois, sitä parempi, Heli Tikkanen kertoo. Hermoston elpymiseen kuluu kuukausia, jopa vuosi. Potilaan omien hermosolujen pitää kasvaa koko matka uudeksi hermoverkostoksi kiinnitetyn lihaksen sisällä. - Kiinnitetyt hermot toimivat ikään kuin ohjurina, jonka sisällä hermokudos kasvaa ja uusiutuu. Hermojen toiminta palaa vähitellen sitä mukaa kun potilas kasvojaan käyttää, sanoo Vuola. Ensimmäiset piskuiset koepalat potilaan saamasta siirteestä otetaan pian leikkauksen jälkeen. Niistä patologit yrittävät ennakoida mahdollisia vieraan kudoksen aiheuttamia hyljintäreaktioita. Potilaan tarkkailu jatkuu vuosia. Kuntouttamisen on arvioitu kestävän 2-4 vuotta. Hyljinnänestolääkkeitä hän joutuu syömään koko loppuelämänsä ajan. Ennen kuin ollaan näin pitkällä, kasvonsiirtoryhmä on tehnyt valtavasti työtä. Kaiken keskiössä häärännyt Lassus on johtanut projektia oman työnsä ohella: lomilla, viikonloppuisin, iltaisin. Lassusta ajaa voimakas halu kehittää uutta kirurgista tekniikkaa ja uutta hoitomuotoa, jonka avulla voidaan auttaa kasvonsa menettäneitä ihmisiä. - Kasvojensiirto on oikeastaan ainoa tapa auttaa sellaisia ihmisiä, joilla ei ole toimivia kasvoja. Monella on takana kymmeniä leikkauksia. Silti kasvot eivät toimi kovin hyvin. Se on erittäin raskasta sekä henkisesti että fyysisesti. Kokeellinen leikkaus on myös panostamista tulevaisuuteen. Yksi iso tavoite on kehittää virtuaalikirurgiaa. Menetelmää, jonka avulla leikkauksia voidaan harjoitella etukäteen virtuaalisen mallin avulla. - Voimme esimerkiksi leikata palan jostain pois, ja nähdä, miten se vaikuttaa muualla. Näin löydämme parhaan mahdollisen vaihtoehdon jo ennen leikkaamista. Virtuaalikirurgiaa voidaan hyödyntää myös mahdollisissa tulevissa kasvojensiirroissa. - Vastaanottajan ja luovuttajan kasvoista rakennetaan kolmiulotteinen malli. Ne istutetaan yhteen tietokoneella samaan aikaan kun leikataan. Kasvojensiirrossa korjataan ihmisen ulkonäköä, mutta se ei ole kauneusleikkaus. Kyse ei ole myöskään hengenpelastamisesta, kuten esimerkiksi munuais- tai sydänsiirrossa. Kasvosiirteen avulla pelastetaan elämä. Kasvojensiirto tehdään vain ihmisille, joiden kasvot ovat niin pahasti vaurioituneet, että tavallinen elämä on vaikeaa. Usein potilas ei pysty kunnolla syömään, hengittämään tai edes puhumaan. - Potilaan elämänlaadun on oltava niin huono, että siirto oikeuttaa kaikki ne riskit, mitä otetaan. Oletettavan elämän laadun parantumisen on oltava riittävän suuri, Lassus sanoo. Suomessa mahdollisia potilaita kasvojensiirtoon on Lassuksen arvion mukaan kymmenkunta. Ensimmäinen siirteen saava potilas löytyi helposti. Hänellä on erittäin paha kasvovamma, korjausleikkauksia on tehty jo 30. Niissä kasvojen osia on korvattu muun muassa pohjeluulla, lapaluulla, selän lihaksilla. Myös muita varaosia on paljon, kuten metallisia levyjä ja ruuveja. - Potilaalla on hyvin paljon arkista elämää vaikeuttavia ongelmia. Kun esitimme hänelle kasvojensiirtoa, hän suostui hyvin nopeasti. Julkisuuteen hän ei halua tulla. Kasvojensiirto on vielä sen verran uutta, että se saattaa herättää vastustusta. Lassus ja muu kasvonsiirtoryhmä seuraa hyvin tarkkaan, miten suomalaiset ottavat leikkauksen vastaan. Kielteinen vastaanotto voisi vähentää muiden elinten luovutuksia. Maailmalta kantautuneet tiedot kertovat onneksi päinvastaisesta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Espanjassa elinluovutukset ovat lisääntyneet hyvin onnistuneiden kasvojensiirtoleikkausten jälkeen. Kokemukset muualta maailmasta tehdyistä kasvoleikkauksista kertovat myös, että uudet kasvot saaneet ihmiset ovat olleet tyytyväisiä. - Jos käy ilmi, että ensimmäinen kasvojensiirto vähentää elinluovutuksia Suomessa, pohdimme hyvin tarkkaan, tehdäänkö näitä lisää. Se olisi liian kova hinta. Siirtoelimiä on muutenkin vähän. Toisaalta onnistunut leikkaus voi lisätä myönteistä asennetta elinsiirtoja kohtaan ja lisätä luovuttajien määrää.


← Arkistoon

Tämä juttu on vanhan sivustomme juttu. Se saattaa olla puutteellinen sisällöltään. Pahoittelemme. Tutustu uusimpiin juttuihimme etusivulla

Pääaiheet