Laura Lindstedt: Minulle kuolema on enemmän psykologinen kuin teologinen kysymys

Tulenkantaja-ehdokas Laura Lindstedt rakastaa puolipistettä ja kiittää orava-leimoista. Oneironista voi hänen mielestään tehdä niin näytelmän, kuunnelman kuin elokuvan. Matti Kuusela Aamulehti Laura Lindstedtin Oneiron-romaani on ehdokkaana Aamulehden ja Tulenkantajat-kirjakaupan Tulenkantaja-palkintoon, joka jaetaan 19. maaliskuuta Tampereella. Tänään alkavassa juttusarjassa esitellään kuukauden sisällä kaikki kuusi Tulenkantaja-ehdokasta. Laura Linsdtedt, miltä Tulenkantaja-esiraadin perustelut kuulostavat? - Ilahduttavilta, romaanissa on nähty monia asioita. Mukava, että Punahilkka ja Nälkätaitelija eli intertekstit on huomattu, mutta kirjaa ei silti pidetä monimutkaisena. Halusin kirjoittaa romaanin, jota ei tarvitse puskea läpi, vaan joka viettelee lukijaa eteenpäin. Miten ja milloin syntyi kirjan ensimmäinen virke: "Kuvittele, että olet puolisokea."? - Aivan alussa, jo kahdeksan vuotta sitten. Kutsun sillä lukijan mukaan fiktiiviseen maailmaan, sellaiseen, joka ei vastaa meidän omaamme. Kuinka kirjan nimi Oneiron syntyi? - Minulla on siitä päiväkirjamerkintä elokuulta 2007. Se oli vain äkkiä päässä, ilmestyksenomaisesti. Silloin en edes tiennyt, mitä se tarkoittaa, siis unta, kreikaksi. Sehän sopi mainiosti. Kirjassa on seitsemän naishahmoa. Olet kertonut, että alun perin heitä oli yhdeksän. Minkä maalaiset pudotit pois? - Britin ja suomalaisen, tämä tapahtui ihan alkuvaiheessa. Suomalaisella oli kyllä jo nimikin, mutta sitä en kerro. Eihän hän ole olemassa. Maagiset reiät Palataan alkuun: mikä on lapsuutesi tärkein kirja? - Pikku toukka paksulainen. Ihana, aistillinen teos, jonka sivuilla on ihmeellisiä reikiä. Toukka syö niiden läpi herkkuja. Rei'illä oli minuun maaginen vaikutus. Mikä on rakkain satusi? - Ei ehkä rakkain, mutta koskettavin: Pieni merenneito. Sen aiheuttama järkytys jäi minuun iäksi. Mikä oli lapsuutesi kirjasto? - Sotkamon kunnan eli mummolan kirjasto. Muistan vieläkin, mistä löytyvät Viisikot, Tarzanit ja Agatha Christiet. Millainen on ensimmäinen kouluaine, jonka muistat? - En muista mitään yksittäistä, mutta muistan vihkot aivan täynnä kirjoitusta. Suolsin tekstiä solkenaan, hirveällä vauhdilla. Minulle oli hyvin tärkeää, että opettaja luki ne ja antoi joskus jopa orava-leiman. Vihkot ovat minulla yhä tallessa. Mikä suomen kielessä on parasta? - Minulla on tämä Kainuu-tausta... Niin, ilmaisuvoimaiset sanat, runsas, omaperäinen, herkullinen sanavarasto. Suomi on juureva, rytmikäs kieli, jota ei ole ihan helppo kääntää. Mitä on lempivälimerkkisi? - Minua syytetään siitä, että käytän liikaa ajatusviivaa. Puolipiste on minulle vielä rakkaampi; se antaa lukijalle hengähdystauon, mutta ajatus jatkuu kuitenkin. Puolipiste on ihana. - Oneironia kirjoittaessani löysin sulut ja tykästyin niihin. Suluilla voi rytmittää tekstiä, tehdä välihuomioita. Mikä on sinulle rakkain vieras kieli? - Vierashan suomikin on, aluksi. Ehkä ranska, kirjoitanhan väitöskirjaa nyt ranskaksi. Haluan päästä kieleen vielä syvemmälle. Kuka ranskalainen kirjailija on sinulle tärkein? - Natalie Sarraute. Kun vuonna 1997 löysin hänen tropisminsa, tunsin tulleeni kotiin. Hän näytti minulle, mitä kielellä voi tehdä, miten mieltä voi sen avulla liikuttaa. Vartion linnut Tullaan takaisin Suomeen: kuka klassikoistamme on ykkönen? - Ei tarvitse edes miettiä: Marja-Liisa Vartio. Hänen olivat linnut on käsittämättömän hieno kirja. Vartion sanoissa on sellaista pinnanalaista jännitettä, ettei voi kuin ihailla ja yrittää ottaa opiksi. Kuka aikalaiskirjailijoista on sinulle läheisin? - Liian vaikeaa. No, nostan esiin yhden kirjan: Markku Paasosen Pienet kalat syövät isoja kaloja. Se oli minulle elämys; runsas, väkevä. Olen onnellinen, että tämä kirja on kirjoitettu. Mikä on paras lukemasi kirja? - Herman Melvillen Bartleby. Se on läpitunkeva, lakoninen kertomus kieltäytymisestä, miehestä. joka sanoo kaikkeen "mieluummin en". Tolstoi vai Dostojevski? - Kirjani motto on Tolstoilta, mutta juuri nyt sanon Dostojevski. Kymmenen vuoden kuluttua voin hyvinkin olla eri mieltä. Kuka on sinulle tärkein tulenkantaja? - Ei ainakaan Mika Waltari. Sanotaan nyt vaikka Olavi Paavolainen. Hän kiinnostaa minua jo tekeillä olevan kirjani vuoksi. Mille kielelle haluaisit Oneironin mieluiten käännettävän? - Nyt sopimuksia on jo kymmenen, ja kyllä ranska on niistä tärkein. Jo senkin takia, että kustantaja on Gallimard - se oli myös Sarrauten kustantaja! Edellinen Tulenkantaja-voittaja Kultarinta tuli juuri ensi-iltaan Kokkolan kaupunginteatterissa. Voisiko Oneironista tehdä näytelmän? - Ilman muuta! Ja kuunnelman, elokuvan. Mitä on kuolema? - Elintoiminnot lakkaavat. Lopullisesti. Minulle kuolema on enemmän psykologinen kuin teologinen kysymys; miten ihminen eläessään kestää sen, että tietää lakkaavansa joskus olemasta. Mikä on elämän tarkoitus? - Totuuden etsiminen, eettisyys, pyrkimys siihen, että on itselleen totuudellinen. Ja on rakkauskin aika iso juttu. Missä vaiheessa on seuraava kirjasi? - Kehittelyvaiheessa. Kerään aineistoa, etsin, teen pohjatyötä. Se vienee minut ainakin Saksaan. Tulenkantaja 1/6 Laura Lindstedt Syntynyt 1976 Kajaanissa Asuu Helsingissä Aiemmat teokset: Sakset 2007 oli Finlandia-ehdokas. Valmistui ylioppilaaksi Kajaanin Linnan lukiosta vuonna 1995 ja filosofian maisteriksi Helsingin yliopiston taiteiden tutkimuksen laitokselta vuonna 2002 pääaineenaan yleinen kirjallisuustiede. Opiskeli sivuaineena teoreettista filosofiaa, ranskan kieltä, taidehistoriaa ja semiotiikkaa. Oneironista on Pirkanmaan kirjastoissa 397 varausta. Kuusi naista Muut ehdokkaat ja varaukset Pirkanmaan kirjastoissa: Anneli Kanto: Pyöveli (13), Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta (50), Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat (32), Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä (5), Elina Hirvonen: Kun aika loppuu (5). Voittajan valitsee raati, johon kuuluvat puheenjohtajana Tuomas Kyrö sekä jäseninä Erkki Kiviniemi, Hanna Samola, Jouko Jokinen ja Markus Määttänen. Palkintosumma on 10 000 euroa. Voittaja julkaistaan 19.3. palkintogaalassa Hotelli Ilveksen yökerhossa. "Oneironissa on klassikon ainekset" Esiraadin perustelut: "Laura Lindstedtin Oneiron kertoo seitsemän naisen elämästä ja kuolemasta poikkeuksellisen kiehtovalla tavalla. Teoksessa on klassikon ainekset: se on samanaikaisesti universaali ja erityinen, älyllinen ja koskettava. Romaanin kerronta on taidokasta ja kokeellista muttei monimutkaista. Tämä kokeellinen ja rohkea teos ei tyhjene ensimmäisellä eikä vielä toisellakaan lukukerralla vaan kutsuu löytämään yhä uusia merkityksiä. Romaanin maailma luodaan tyhjästä: valkeudesta, elämän ja kuoleman välisestä ei-kenenkään-maasta. Näistä lähtökohdista teos kasvaa ennennäkemättömän rikkaaksi kudelmaksi filosofiaa, kulttuurihistoriaa ja intertekstejä Punahilkka-saduista Franz Kafkan Nälkätaiteilijaan."


← Arkistoon

Tämä juttu on vanhan sivustomme juttu. Se saattaa olla puutteellinen sisällöltään. Pahoittelemme. Tutustu uusimpiin juttuihimme etusivulla

Pääaiheet