Viiden tähden ilta: Tampereen Verdi on loistavien laulajien ja nerokkaan ohjauksen juhlaa

Harri Hautala, Aamulehti Nyt tehdään oopperaa Tampereella niin korkealla taiteellisella tasolla ja osuvan ajankohtaisesti, että tähän Giuseppe Verdin Kohtalon voiman esitykseen kannattaa juosta hakemaan lippu. Heti! Kari Heiskasen ohjaama Verdin klassikko tempaisee katsojan mukaansa välittömästi esiripun noustua. Rakastuneen parin, Alvaron ja Leonoran, orastava yhteinen elämä vaihtuu yhdellä huolimattomuudesta johtuvalla sattumaniskulla ikuiseksi pakomatkaksi ja tragediaksi. Kohtaus jossa Leonoran isä kuolee Alvaron harhaluotiin, on musiikkiteatteria verevimmillään ja kiihkeimmillään. Toinen dramaattinen näyttämökuva: kun kiero ennustaja Preziosilla kiihottaa ihmisiä sotaan, hänen takanaan tavallinen kansa harventuu yksilön toisensa jälkeen kaatuessa kuolleena maahan. Siinähän se on sodan koko kuva. Heiskanen on keksinyt tuoda Verdin oopperan muinaiset tapahtumat toisen maailmansodan aikaan, mutta yhtä lailla tulkinta pakottaa ajatukset vieläkin lähemmäksi nykyaikaa. Elokuvan jäljillä Toinen ohjaaja Kari Heiskasen oivallus on käyttää elokuvallisuutta keskeisenä osana kerrontaa. Alun dokumenttipätkä Espanjan sisällissodasta luo pahaenteistä ilmapiiriä, muttei alleviivaa liikaa. Taistelukohtauksien paukkeessa Tampere-talo muuntuu huipputason äänitekniikalla varustetuksi elokuvateatteriksi. Ja kun sotilaat yrittävät päästä hetkeksi irti arjesta Zorroa katsellessaan, todellisuus ei jätä Alvaroa silloinkaan rauhaan. Luostariin mieheksi naamioituneena pyrkinyt Leonora taas oli puettu munkin kaavun sijaan Bogartilta lainattuun poplariin ja hattuun. Elokuvalle tyypillinen takaumien ja muistin käyttö puolestaan kääntyy maagisesti teatterin kielelle, kun Alvaro selittää Leonoran veljelle Carlolle tämän isän kuolemaan johtaneita olosuhteita. Samaan aikaan alun kuolinkohtaus näytellään äänettä heidän taustallaan. Huikeat laulajat En muista toista yhtä laajalla rintamalla onnistunutta esitystä Tampere-talon 25-vuotisen oopperahistorian ajalta. Santtu-Matias Rouvali debytoi oopperakapellimestarina niin vakuuttavasti, etten ihmettelisi, jos hän vielä jonakin päivänä toimisi vaikkapa Kansallisoopperan ylikapellimestarina. Musiikki virtasi eteenpäin vapautuneena ja ilmaisuvoimisena, ja laulajista aisti yhteistyön luontevuuden ja luotettavuuden. Sopraano Johanna Rusanen teki Leonorasta elävän ja haavoittuvan ihmisen ja ilmaisi sen äänellään harvinaisen vivahteikkaasti. Hänen äänessään oli niin terästä kuin haurauttakin. Leonora saattaa olla Rusasen uran tähän asti upein roolityö. Tenori Mika Pohjonen puolestaan ilahdutti äänensä ilmiömäisellä kantavuudella ja aidolla italialaisella värityksellä. Pohjosen Alvaro oli hyvin uskottava myös näyttämöhahmona heti alun väkevästä sisääntulosta lähtien. Kerrankin tenori, joka osaa myös näytellä! Ja kehut vain jatkuvat: basso Giorgi Kirof lauloi ja näytteli Padre Guardianon vähäeleisesti, mutta arvokkaasti. Hänen sävykäs bassonsa toi hätkähdyttävästi mieleen Martti Talvelan hopeisen bassosoinnin. Baritoni Kiril Manolov teki Carlostaan oivallisen taisteluparin Pohjosen Alvarolle. Pienemmissä rooleissa Heikki Kilpeläinen oli ovela Fra Melitone, Niina Keitel herkullisen viettelevä Preziosilla ja Suvi Väyrynen koomisen touhukas Curra. Tampereen oopperan kuorolle ilta oli sensaatiomainen menestys. Kuoro lauloi väkivahvasti ja venyi ammattilaistasoiseen näyttämöosaamiseen. Tekniikka petti Kohtalon ivaakin ensi-illassa koettiin, sillä juonen seuraamisen kannalta olennainen tekstityslaite meni rikki vajaaksi tunniksi. Yleisö sai keskittyä koko pitkän kolmannen näytöksen ajan vain musiikkiin, näyttämökuviin ja italian kieleen. Onneksi esitys oli niin täyttä priimaa, ettei edes tekninen moka vienyt liikaa tehoja tarinalta. Lopulta laite saatiin toimimaan viimeiseen näytökseen jopa hieman etuajassa. Kolmannen ja neljännen näytöksen lyhyellä paussilla tekstilaitteeseen putkahti kaksi sanaa: "Antakaa ruokaa". Siitähän sanojen vähyydestä nälkiintynyt yleisö puhkesi nauramaan. Tampereen ooppera. Verdi: Kohtalon voima. Kapellimestari: Santtu-Matias Rouvali. Ohjaus: Kari Heiskanen. Solistit, Tampere Filharmonia, Tampereen oopperan kuoro. HHHHH Ensi-ilta: Tampere-talo 13.2. Seuraava esitys: 17.2.


← Arkistoon

Tämä juttu on vanhan sivustomme juttu. Se saattaa olla puutteellinen sisällöltään. Pahoittelemme. Tutustu uusimpiin juttuihimme etusivulla

Pääaiheet