Aikuinen mies sai nelikopterin ensimmäistä kertaa käsiinsä: "Kyse on typeryyden hinnasta"

Nelikopteri on arvaamaton lelu, jonka ohjaus vaatii taitoa. Tämä juttu kertoo siitä, mitä tapahtuu kun taitoa ei ole. Markus Määttänen, tekstiEriika Ahopelto, kuva Olen lentänyt AH-64D Apache Longbowta. Olen ohjannut RAH-66 Comanchea. Olen sotinut Mi 24 Hindillä. Ne ovat kaikki upeita helikoptereita, joiden lentämistä mallintavia simulaattoreita ehdin pyörittää aikanani määräämättömiä tunteja. Sitten minusta tuli isä, ja tietokonepelaamiseni loppui räsähtäen kuin Longbown lento rinteeseen pohjois-Kaukasuksella. Nyt on sormia syyhyttänyt pidemmän aikaa jonkun fyysisen lentävän härpäkkeen hankkimiseksi. Kun kerran olin joskus niin uuttera simulaattorilentäjä, niin eikös minulta sujuisi vähintäänkin tyydyttävästi jonkun minikopterin kauko-ohjaaminen. Kokeillaanpa. Verkkokaupoissa ja lelukaupoissa on tarjolla niin perinteisen helikopterin näköisiä kauko-ohjattavia leluja kuin näitä moderneja oudon näköisiä nelikoptereita. Nelikopterit ovat neljällä propellilla varustettuja vispilöitä, joiden hallinnan luulisi olevan paljon helpompaa kuin perinteisen pää- ja takaroottorilla varustetun kopterin. Lisäksi niillä pitäisi pystyä tekemään paljon näyttävämpiä liikkeitä kuin perinteisen mallisella lelukopterilla. Nelikoptereita käytetään nykyisin paljon kamerakoptereina urheilutapahtumien ja muiden massatapahtumien ilmakuvauksessa. En tohdi sijoittaa työnantajan rahoja oikeaan ammattilaisnelikopteriin, joten ostan halvimman löytämäni nelikopterin. Sen nimi on Silverlit Sky Drone 2,4 G Quadrocopter ja se maksaa 50 euroa. Paketti on iso ja hieno. Siinä lukee vielä erittäin tärkeä teksti: Gyro Direction Stabilizer. Tämä tarkoittaa gyroskooppisesti toimivaa liikkeen vakautinta - suomeksi siis sitä, että vakauttimella varustetun nelikopterin hallinnan pitäisi olla helpompaa kuin ilman sitä lentävän kopterin - hyvä! Kun vehkeen nimi on Sky Drone, niin sehän viittaa selvästi taivaalla lentävään laitteeseen. Yllätys onkin suuri kun avaa Silverlit Sky Dronen paketin. Nelikopteri on todella pieni. Se on vain hieman miehen kämmentä suurempi. Mitenkähän tämä sietää tuulta? Mietitään tuulenkestoa myöhemmin. Ensin Nelikopterin akku pitää ladata usb-laturilla, johon tulee johto paketissa mukana. Laturina joutuu käyttämään tietokonetta, tai mitä hyvänsä usb-portilla varustettua laitetta. Valokuvaajan saapumiseen on vielä tunti, joten katsotaan miten pitkälle vehje lentää vajaan tunnin latauksella. Nelikopterin kauko-ohjain toimii tavallisilla AA-paristoilla, joita ohjain syö neljä kappaletta. Kun latausta on kulunut kolme varttia, panen kopterin keskelle pientä olohuonetta, paritan ohjaimen kopteriin. Se vaatii kopterin päällepanon, ohjaimen käynnistämisen ja kaasuvivun heilautuksen ylös ja alas. Äänimerkki kertoo parituksen onnistuneen. Sitten liikutan varovasti, aivan varovasti kaasua. Nelikopteri ponkaisee ilmaan, osuu kattoon ja putoaa sohvalle. Seuraavalla yrityksellä saan kopterin osumaan seinään. Ilahduttavaa on se, että kopteri kestää osumat ja putoamiset. Ilmatilan rajallisuus käy silti ilmi. Kyllä tätä pitää päästä pihalle lentämään. Kannan nelikopterin ja ohjaimen hellästi Tampereen Vaakkolammen puistoon. Päivä on tyyni. Puistossa ei tuule. Lammen pinta vain hienoisesti väreilee. Kun valokuvaaja saapuu paikalle, panen kopterin laatikon juhlallisesti Vaakon puiston aukeimmalle paikalle. Siltä kohdalta avointa tilaa on joka suuntaan lähes sata metriä. On grande finalen aika. Käännän kaasuvipua. Kun kerran tilaa riittää, työnnän vivun saman tien täysille. Kopteri ampaisee taivaalle, kahdenkymmenen, kohta kolmenkymmenen metrin korkeuteen. Se lähtee kiitämään länteen, Vaakonpuiston frisbee-golf-radan suuntaisesti! Hätkähdän kopterin nopeutta ja lähden ohjaimen kanssa juoksemaan sen perään. Juoksen täysillä, mutta kopteri pienenee taivaalla. Viiden sekunnin päästä huomaan, että edes Vaakonpuisto ei tilana riittänyt. Nelikopteri katoaa puiston laidan puiden taakse. Juoksen puiden luo ja yritän kaasuvipua heiluttamalla kuulostella kuuluisiko jostain vielä hentoa sähkömoottorin ininää, mutta Vaakon maastossa en kuule mitään. Nelikopterini on kadonnut kuin Lauri Törniä kuljettanut CH-34 Kingbee Vietnamissa vuonna 1965. Törnin kopteri sekä Törnin ja hänen miehistönsä jäänteet löytyivät vasta vuonna 1999. Minun kopteriani ei löydetä koskaan. Onneksi se oli miehittämätön. Nelikopterin lento kesti noin kaksitoista sekuntia. Sekunnille tuli lentohintaa neljä euroa. Tai eihän kyse ole lentohinnasta. Kyse on typeryyden hinnasta. Luen nelikopterin käyttöohjetta vielä kerran. Nyt se osuu silmiin, todella pienellä kirjoitettuna: Sky Drone on tarkoitettu vain sisälennätykseen. Radiolähettimen kantama on vain 30 metriä. Mitä tästä opin? Kauko-ohjattava nelikopteri on todella vaikea lelu. Sen lennättäminen vaatii ohjainten trimmaamista ohjaimesta löytyvillä trimmauspainikkeilla, pitkää harjoittelua, ohjainten erittäin hienovaraista liikuttamista - ja kärsivällisyyttä. Varsinkin viimeksi mainittua minulta puuttui, ja sen mukana kaikki. Fakta: Nelikopteri Neljällä roottorilla varustettu lentolaite. Ohjataan roottorien pyörintänopeuden muutoksilla. Tällöin nelikopteri kallistuu ja liikkuu kallistuksen suuntaan. Ohjaimen kaasuvivun ja kallistusvivun liikuttelu ohjaa roottoreiden pyörintänopeuksien muutoksia. Halvimmat nelikopterit maksavat noin 50 euroa. Ylärajaa hinnalla ei ole. Sopii parhaiten kärsivällisille, tunnontarkoille, ohjekirjat tarkasti etukäteen lukeville lennättäjille. "Tai eihän kyse ole lentohinnasta. Kyse on typeryyden hinnasta." Markus Määttänen


← Arkistoon

Tämä juttu on vanhan sivustomme juttu. Se saattaa olla puutteellinen sisällöltään. Pahoittelemme. Tutustu uusimpiin juttuihimme etusivulla

Pääaiheet