Puheenaihe: Aktivismia pitäisi hyödyntää kaupunkisuunnittelussa

Kaupunkisuunnittelusta kiinnostuneet aktivistit voivat olla kaupunkisuunnittelun voimavara. Aktivisteilla on laajat verkostot, ja he hallitsevat uuden median areenat kaupunkiorganisaatioita paremmin Timo Hämäläinen Viime talvena syntyi Urbaani Tampere ry. Sen voi nähdä yhdistykseksi muiden joukossa, mutta merkittävintä on muutos, jota yhdistys edustaa. Yhdistyksen taustalla on Facebookin Lisää kaupunkia Tampereelle -ryhmän kaupunkisuunnitteluaktivistit. Järjestäytymiskokouksessa ideoitiin, mihin kaikkeen porukka voisi ryhtyä, jotta Tampere kasvaisi entistä paremmaksi myös kaupunkimaista asumista arvostavien mielestä. Tilaisuudessa syntyi ideoita niin, etteivät post-it-lappuja varten varatut paperiarkit meinanneet riittää. Yksittäisiä ideoita kiehtovampaa on silti tilaisuuden luonne. Ensiksi, viralliset tahot loistivat poissaolollaan. Sen sijaan sosiaalisen median avittamana erityisesti ikäpyramidin nuorinta kolmannesta edustavat ja tee-se-itse-asenteella aseistetut muutosagentit ovat lupaa kysymättä alkaneet osallistua kaupunkien kehittämiseen. Aktivismeja yhdistävä punainen lanka on tietoinen pyrkimys astua viranomaisten varpaille ja koota muutosvoimia yhteiskuntamme rakenteiden päivittämiseksi 2000-luvulle. Kulttuurisektorilla esimerkiksi ravintolapäivä on johtanut katuruuan myyntiä koskeneiden viranomaisrajoitteiden purkamiseen. Pro Helsinki 2.0 -varjoyleiskaava ja Urbaani Tampere ry:n toiminnan käynnistyminen vihjaavat, että myös kaavoittajien on varauduttava osallistumistapojen monimuotoistumiseen. Toiseksi, tilaisuudessa puhuttiin yksinomaan kantakaupunkimaisesta asumisesta. Sen kysyntä on voimistunut Suomessa. Murros näkyy myös päättäjien agendalla. Helsinki eturintamassa ja muut kasvukeskukset perässä ovat viime vuosina alkaneet esitellä keskusta-asumista lisääviä projekteja omakotitalomattojen kustannuksella. Täydennysrakentamishankkeita ei ole urbaanin asumisen suosion kasvusta huolimatta kuitenkaan helppo toteuttaa. Menneen maailman kaupunki-ihanteet eivät ole poistuneet virastojen institutionaalisesta muistista, ja verkon voima on tehnyt hankkeiden vastustamisesta helpompaa. Maailmalla ympäristöä urbanisoivia hankkeita saatetaan ajatuksesta toteutukseen pohjustamalla niitä kokeiluilla. Niissä tuodaan uutta kaupunkisuunnitteluajattelua lähelle kaupunkilaisia. Malli on rantautumassa meillekin. Tampereella idea Hämeenkadun muuttamisesta joukkoliikennekaduksi ja kevyen liikenteen pääkaduksi siirtyi kesällä toiseen kokeiluvaiheeseensa. Myös kokeiluissa on ongelmia. Keväällä Hämeenkadun hanke oli kaatua keskustan alueen yrittäjien ja "autoilevien puolueen" vastustukseen. Kiista kulminoitui kysymykseen, tuoko kokeilun laajennus lisää ihmisiä keskustaan, vai elävöitetäänkö keskustaa parhaiten lopettamalla autoilun vaikeuttaminen. Olisiko Hämeenkatu-gate voitu estää, jos kokeilun toteuttamisessa olisi ollut mukana kaupunkiaktivisteja taustajoukkoineen? Kokeilu ei olisi näyttäytynyt virkakoneiston autoritaarisena "autoilun ankeuttamishankkeena", vaan sillä olisi ollut kaupunkilaisten kasvot. Avain urbaanien kehityshankkeiden realisoimisessa saattaa olla juuri syventyvässä suunnittelijoiden ja kaupunki(suunnittelu)aktivistien yhteistyössä. Se palauttaa kaupunkisuunnittelua lähemmäksi asukkaita ja linkittää suunnitteluun todellista urbaanin asumisen asiantuntijuutta. Aktivistit voivat auttaa kaupunkeja tunnistamaan paikkoja uudenlaisten konseptien kokeiluille ja jopa itse osallistua niiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Kaupungeille taas tarjoutuu mahdollisuus opetella, miten kaupunkia voi kehittää yhdessä asukkaitten kanssa - ei vain heidän mielipidettään silloin tällöin kuullen. Aktivisteilla on laajat verkostot, ja he hallitsevat uuden median areenat kaupunkiorganisaatioita paremmin. He voivat auttaa rakentamaan siltoja muihin asukas- ja toimijaryhmiin. Yhteistyökokeilut eivät ole ratkaisu kaikkeen, vaan työkalu muiden joukossa. Kaupunkiaktivismin syntymistä ei myöskään voi ennakoida tai hallita. Silti kannustan kaupunkeja ottamaan ruohonjuuritason toimijat mukaan kaupunkikehittämisen sparraajiksi siellä, missä aktivistitoimintaa on. Lopputulos saattaa olla, että vältetään turhia konflikteja ja saadaan kehityshankkeisiin liitettyä ihmisiä palvelevaa laatua. Kirjoittaja on varjokaavoittaja, kaupunkibloggari ja konsultti


← Arkistoon

Tämä juttu on vanhan sivustomme juttu. Se saattaa olla puutteellinen sisällöltään. Pahoittelemme. Tutustu uusimpiin juttuihimme etusivulla

Pääaiheet