Puheenaihe: Demokratiaa ja pamppuja
- Presidentti Nicolas Sarkozy tarjosi lämmintä kättä virkaveljelleen Hosni Mubarakille, kun Ranskan ja Egyptin johtajat kohtasivat Pariisissa kesällä 2008. Mubarak on ollut länsimaiden arvostettu liittolainen viime päiviin
Ranskassa kohistaan Roissyn lentokentän tulliin tammikuun puolessa välissä pysäytetystä joukkojenhallintavälineitä sisältäneestä lastista. Joukkojenhallintavälineet on tietysti kaunisteleva ilmaisu, joka tarkoittaa kyynelkaasua, pamppuja ja muita mellakkavarusteita.
Pariisissa rahtikontteihin laitetun lastin määränpäänä oli oman jasmiinivallankumouksensa kourissa ollut Tunisian hallitus. Lastin myyjä oli ranskalainen alan tarvikkeita valmistava yritys, joka puolestaan oli ilmeisesti saanut luvan vientihankkeelleen Ranskan viranomaisilta (tästä tosin nyt kiistellään).
Presidentti Nicolas Sarkozy tuskin kaipaa uutta skandaalia raivostuttamaan maan arabivähemmistöä.
Muutoinkin Ranskan hallituksen katsotaan huojuneen Tunisian-kannoissaan kiusallisella tavalla. Ulkoministeri Michèle Alliot-Marie tarjosi tapahtumien pyörteissä useaan otteeseen ”ranskalaista osaamista” mellakoiden hillitsemiseksi. Sittemmin lausuntoja on selitelty, että Pariisi tietysti vain halusi jakaa alan parhaita käytäntöjä siitä, miten mellakoivia joukkoja hallitaan rauhanomaisesti.
Onko demokratia uhka?
Sinänsä Ranskan huolen Tunisian tapahtumista voi ymmärtää. Kyseessä näyttää olevan varsin helposti leviävä tauti. Tunisian jälkeen on nyt Egyptin vuoro antaa ”arabikadun” puhua. Myös alueen muissa maissa kuohuu. Kukaan ei tiedä osittain Wikileaks-vuotojen ansiosta leimahtaneen vallankumousaallon lopullista kantomatkaa.
Demokratia on kaunis ajatus paperilla, mutta ei ole mitään takeita siitä, että nyt kenties valtaan nousevat ainekset ovat Euroopan kannalta ystävällismielisiä tai edes maltillisia. EU:lta – ja myös Yhdysvalloilta – onkin unohtunut, ettei demokratia itsessään ole tae muusta, kuin että kansa saa valita hallitsijansa, jotka sitten heijastelevat kansan näkemyksiä.
Demokratioita voikin olla moneen lähtöön hyvin tuntemistamme länsimaisista ja liberaaleista aina konservatiivisiin islamilaisiin asti. Vasta liberaalit demokratiat ovat niitä meidän kannaltamme miellyttäviä kumppaneita. Demokratiahöpötyksessään länsi onkin sekoittanut demokratian muodon ja sisällön onnettomalla tavalla.
Tämän läntiset toimijat oppivat karvaasti Palestiinassa 2006, jolloin vapaat vaalit nostivatkin valtaan lännelle vihamielisen Hamasin. Sama voi tapahtua nyt muuallakin arabimaailmassa. Osittain kadunmiesten viha länttä kohtaan on ymmärrettävää – EU:kin on osallistunut heidän alistamiseensa, kuten kyynelkaasuepisodi osoittaa.
Pahus, saarna tehosi
Tunisian tapahtumat osoittavatkin EU:lle, että puhe maksaa. On enemmän kuin kiusallista, jos demokratiaa vuosikaudet saarnannut EU säikähtää kun puhe vihdoin alkaa tehota.
Jotta demokratian ideaali olisi aidosti tenhoava, täytyy sen tarkoittaa kansan tahdon toteutumista, eikä sitä, että valtaan nostetaan vain läntisten toimijoiden kannalta mieleisiä tahoja. Jos tätä ei voida sallia, niin kenties silloin EU:n tulisi harkita yletöntä demokratiapuhettaan uudestaan: ehkä autoritaariset hallitukset ovatkin EU:n etu etelässä?
Mutta kyynelkaasutarinaan sisältyy myös synkempiä värejä. Ihmisoikeuksien toteutumisesta maailmassa jatkuvasti huolissaan oleva Ranska on toimillaan osallistunut Tunisian pakkovallan pönkittämiseen. Arveluttavaa Ranskan kannalta siitä tuli vasta silloin kun kävi selväksi, että maa oli vaarassa osallistua todellisen kansannousun, eikä pelkän toisinajattelun tukahduttamiseen.
EU riisuttiin alasti
Ei ole mitään syytä epäillä, etteivätkö myös muut maat ole ranskalaisten yritysten listalla ja etteivätkö myös monet muut EU-maat toimi kukin tahoillaan samalla tavalla.
Niin kauan kuin Euroopan unioni ja sen jäsenmaat saarnaavat demokratiasta, mutta pelästyvät sen aitoja ilmentymiä, on unionin uskottavuus kyseenalainen. Ja niin kauan kuin se puheissaan vastustaa autoritaarisia maita, mutta samalla tukee ja myy niille ”joukkojenhallintavälineitä”, se on täydellisessä älyllisessä ja moraalisessa konkurssissa.
Näyttääkin siltä, että tällä kertaa Ranska on suhuttanut kyynelkaasua vastatuuleen, ja aineen joutuminen sen omiin silmiin paljastaa vain EU:n oman kyynisyyden.
Vierailija
Mitä mieltä olet? Ota kantaa!







Vaarana on, että muutos on pahempaan suuntaan. Monissa lähi-idän maissa on kaadettu diktaattori tai monarkki, ja valta on siirtynyt islamisteille. Ja tunnetusti heitä eivät kiinnosta "länsimaiset" hapatukset, kuten ihmisoikeudet, sanavapaus, tasa-arvo ja luonnonsuojelu.
Ilmoita asiaton kommentti