Puheenaihe: Mihin ihmisen saa pakottaa?
Pakko on hyvä konsultti, sanotaan.
Mutta harvoinpa meillä loppujen lopuksi pakotetaan ihmisiä mihinkään.
Amerikkalaiseen tapaan meillä on vain kaksi todellista pakkoa: kuolema ja verot. Muut määräykset ovat lähinnä velvoittavia ja ohjaavia.
Etiikan ja yhteiskuntafilosofian professori Timo Airaksinen väittää vastaan: – Pakkojahan on meillä ihan hirveästi, ja aina vain lisääntyvät. Esimerkiksi pakkohoitokeskustelu on vilkastunut.
No, okei. Kieltoja meillä on niin paljon, että maatamme voi välillä hyvästä syystä nimittää Kieltolaksi.
Liberaaliin yhteiskuntaan kiellot sopivat yhtä huonosti tai hyvin kuin pakot. Pakko on kuitenkin monessa mielessä positiivisempi asia kuin kielto. Pakostahan puuttuvat sanat ”ei” ja ”älä”.
Koulupakkoa ei ole
Monen mielestä kaikilla on pakko mennä kouluun ja pojilla armeijaan. Tarkemmin tarkasteltuna ei vain ole. Näissä tapauksissa ei ole kyse pakoista vaan velvollisuuksista.
Airaksinen vahvistaa: – Velvollisuuden ja pakon ero on, että vain pakkoon liitty sanktio, siis rangaistus tai muu pakote. Velvollisuus on enemmänkin omantunnon asia.
Oppivelvollisuus tarkoittaa Suomessa muun muassa sitä, että vanhemmat voivat valita tavan, jolla lapsi saa peruskoulutuksensa. Kotiopetus on täysin laillinen vaihtoehto koulunkäynnille, jos vain pysytään osoittamaan, että oppi on mennyt myös perille.Maanpuolustusvelvollisuus on suoritettavissa myös siviilipalveluksena, ja täyden vapautuksen voi saada – ja saakin – nykyisin yhä useampi mieskansalainen. Syynä voi olla terveys, tietty uskonto tai ahvenanmaalaisuus.
Näitä velvollisuuksia ei pidä muuttaakaan pakoiksi. On paljon tärkeämpiäkin asioita, joissa ihmiset pitäisi pakottaa ottamaan vastuuta.
Ottamaan vastuuta nimenomaan itseään koskevista yhteisistä asioista.
Airaksinen kumoaa: – Yhteiskunta on sitä parempi, mitä vähemmän on pakkoja. Niiden kanssa on tehty aaltoliikettä. Aina välillä pakkoja lisätään, sitten taas puretaan. Pakkojen oikeudenmukaisuus on vaikea asia käsiteltäväksi. Kuka valvoo ja pakottaa? Poliisiko?
Esimerkki 1: taloyhtiö
Aika moni meistä on istunut tuskallisessa taloyhtiön kokouksessa, jossa jäsenien saaminen asunto oy:n hallitukseen tuntuu täysin mahdottomalta. Kuka vetoaa muihin kiireisiinsä, kuka kursailee muuten vain.
Sitten kun hallitus tekee vääriä päätöksiä, arvostelijoita kyllä riittää. Tai sitten käy niin, että hallitukseen suostuneet ikääntyneet asukkaat jättävät tarpeellisia remonttipäätöksiä tekemättä säästääkseen omia rahojaan.
Tilanne olisi estettävissä, jos hallituksessa istuisi hyvä otos osakkaita, joilla olisi myös ollut käsitys talouden peruslainalaisuuksista.
Miksei osallistuminen ole pakollista, kun kyse on oman omaisuuden hoitamisesta?
Airaksinen tyrmää taas: – Mitä järkeä siinä olisi? Kävisivät siellä vain istumassa ja mököttämässä.
Esimerkki 2: koulu
Moni meistä on istunut myös koululuokan tai nappulaurheilujoukkueen vanhempainillassa, jossa opettaja tai valmentaja kannustaa isiä ja äitejä toimintaan lastensa hyväksi. Leirikoulua tai varustehankintoja varten olisi kerättävä rahaa.
Lopputuloksena aina kourallinen samoja aktiivisia vanhempia hoitaa vessapaperin kaupustelun.
Vapaamatkustajat vetäytyvät vastuusta mutta marisevat selän takana, jos oma jälkikasvu ei saa riittävästi peliaikaa.
Vapaaehtoistoimintaan pakko ei istu kovin saumattomasti, mutta kouluelämään se sopisi.
Esimerkki 3: vaalit
Yksinkertaisin osallistumispakko olisi äänestysvelvollisuus.
Oikeastaan juuri se, ettei äänestäminenkään ole pakollista, tuudittaa kansalaisen siihen, ettei omista asioista päättämiseen osallistuminen olekaan ihmisen velvollisuus ja että lupa passiivisuuteen pitää sisällään myös luvan marmattaa päätöksistä, joita sitten tehdään osallistumaan vaivautuneiden ehdoilla.
Äänestyspakkoa noudattavissa maissakaan kaikki eivät käy uurnilla. Eikä poliisi tule ketään väkivalloin ajamaan vaalipaikalle. Mutta sanktiokin on keksitty. Jos täysi-ikäisen kansalaisen nimeä ei löydy äänestäneiden rekisteristä, on kyseisen henkilön turha hakea virkaa julkisesta hallinnosta.
Äänestämättömyyshän osoittaa, ettei ihminen ole kiinnostunut yhteisön vastuista, joten ei häntä voi palkata sellaiseen työhönkään, jossa hoidetaan yhteisiä asioita.
Protestoiminen onnistuu äänestyspakon oloissa sillä, että jättää tyhjän lapun. Se on paljon vahvempi viesti päättäjille kuin sohvalla makaaminen.
Airaksinen iskee loppuniitin: – Australiassahan on äänestyspakko. Ei järkevää. Äänestämättömyyskin on kannanotto, joka ansaitsee huomionsa.
Ota kantaa: Mihin ihmisen saa pakottaa?








Ne pakkoruotsia kannattavat jotka vetoavat muihin pakollisiin pakkoaineisiin mm. matematiikkaan, paljastavat ettei heillä ole perusteluita pakkoruotsin tueksi. He joutuvat käyttämään matematiikan perustelua myös pakkoruotsin perusteluna. Matematiikassa ja pakkoruotsissa on vain suuri ero ja siksi ne molemmat tarvitsevat oman perustelunsa mahdolliselle pakollisuudelle. Pakkoruotsille ei matematiikan, historian tai biologian pakollisuudesta löydy perusteita.
Kaikille pakotettu pakkoruotsi ei ole kielitaitoa, koska sillä ei voi erottautua työmarkkinoilla. Monipuolinen kielitaito tarkoittaa muuta kuin pakkoruotsia ja on edellytys pienen maan selviytymiselle talouden ja kulttuurien kilpailussa.
Suomenkielisille pätemätön porttiteoria on heikko peruste pakkoruotsille. Se koskee vain äidinkieletään ruotsinkielisiä. Heidän ei tarvitse ensin opiskella ruotsia oppiakseen saksaa helpommin.
Ei ole kielitaitoa osata suomenruotsia, suomenruotsilla ei pärjää edes Tukholmassa, koska suomenruotsi ei ole edes portti ruotsin kieleen.
Ilmoita asiaton kommentti