Niskakakka ja muita laihdutuskikkoja

15.03. - 11:45 (Luotu: 11:34) - Kommentit: 3

Eeva-Liisa Kiviniemi

Jos lukee tarpeeksi lehtiä, ymmärtää, että viimeistään kymmenen viikon kuluttua synnytyksestä on oltava yhtä timmi kuin Tuuli Matinsalo. Muutoin saa plösähtäneen kotiäidin surullisen leiman otsaansa. Ja kukapa sellaista haluaisi, sehän on kuin tahallaan potkisi miehensä pettämään ja jättämään kun hehkeästä pikkurouvasta levähtää vuodessa väsynyt norsu. Lehtien mukaan siis.

Itse turposin esikoisesta 25 kiloa ja kakkosestakin kunnioitettavat 20. Muistaakseni Vanessa Forsman on kehunut keränneensä jokaisessa raskaudessaan 30 kiloa, joten omani eivät edes lähentele ennätyksiä. Ykkösen kohdalla jaksoin ja ehdin vielä murehtia tilanteesta, nyt siihen ei yksinkertaisesti ole tarvetta. Kahden lapsen äitinä kun yksinkertaisesti ei voi olla laihtumatta. Kas kun minulla on tähän teoria.

Kaikkihan tietävät, että suurin merkitys laihtumisessa on ruokavaliolla. Kahden lapsen seurassa ei kiskota eineksiä, vaan kokkaillaan terveellistä kotiruokaa. Humps, ja pari kiloa tipahti.

Kahden lapsen kanssa ei myöskään käydä ulkona syömässä. Kerran yritettiin, seuraava kerta koittaa vasta kun pienempi herra muuttuu vähemmän äänekkääksi. Eli ehkä kymmenen vuoden kuluttua. Ja humps taas, sinne meni muutama kilo.

Äitinä on myös turha kuvitella mässyttävänsä mitään herkkuja ilman valtavaa syyllisyyttä siitä, että opettaa lapsilleen huonoja tapoja. Keinotekoisesti makeutettuja nameja ja limuja taas ei uskalla nauttia imetyksen aikana. Kaiken lisäksi pikkumiehelle ilmestyi muutama päivä sitten poskiin allergiaan viittaavaa ihottumaa. Kehottivat neuvolassa jättämään ensimmäisenä suklaan pois. Humps humps humps.

Myös liikunnalla on tärkeä rooli painonhallinnassa. Synnytyksen jälkeisestä lihomisesta kärsinyt mopsi joutui naapurin huomauttelun jälkeen laihdutuskuurille, johon kuuluu vähintään tunnin kävelylenkki päivittäin. Mopsin ulkoiluttajalle lenkin tehokkuutta lisää kantoliinassa tyytyväisenä möhisevä jättivauva, ylämäissä taas liikunnan iloa tehostaa rattaissa istuva esikoinen.

Kaikkein eniten kaloreita kuluttaa kuitenkin ulkoiluun valmistautuminen. Yhden rimpuilevan ja itse kenkänsä, tumppunsa ja piponsa riisuvan pikkumiehen ja yhden kitisevän 8-viikkoisen pukeminen on yhtä kuluttavaa kuin keskikokoiselle vuorelle kiipeäminen. Ja juuri, kun koko porukka on saatu pipoja vaille valmiina eteiseen, leviää ilmoille lemahdus. Esikoinen pois rattaista ja vaippa vaihtoon. Sillä välin nuorempi hikoilee toppavaatteissaan kunnes hermostuu täysin ja lopulta kiukuspäissään töräyttää löysät housuun sellaisella voimalla, että niitä saa kaapia niskasta asti.

Viimeistään siinä vaiheessa haluaa palkita itsensä suklaalevyllä ja kotiin kuljetetulla pizzalla.

Että se siitä teoriasta.