Näitä päiviä

31.03. - 08:29 (Luotu: 30.03. - 23:52) - Kommentit: 3

Eeva-Liisa Kiviniemi

Mies tuli töistä kotiin, pyöritteli päätään harmistuneena. "Taasko täällä palaa joka ikisessä huoneessa lamput?"

Noh. Saanen selittää. Kodin valaistus ei ole ollut ykkösenä päivän agendalla.

Heräsin aamuviideltä syöttämään nuhaista ja kärttyistä pikkuvauvaa. Sen jälkeen heräsin aamukuudelta syöttämään yhä nuhaista ja kärttyistä pikkuvauvaa. Sama juttu seitsemältä. Seitsemältä myös esikoinen heräsi ja pikkuvauvan kitinän lomassa tein puuron, pesin isomman pojan hampaat ja vaihdoin hänelle vaatteet.

Laitoin kahvinkeittimen päälle. Syötin esikoiselle puuron. Puuro ei maistunut vaan päätyi lapsen vaatteille, omille vaatteilleni, tuolille, pöydälle ja lattialle. Koira siivosi lattian. Laitoin pesukoneen pyörimään. Huomasin, että olin unohtanut lisätä kahvinkeittimeen veden. Esikoinen töräytti löysän kakkosen. Vein lapsen suihkuun. Sillä välin pikkuvauva hermostui. Syötin pienemmän ja annoin isomman huidella ympäri kämppää pelkässä t-paidassa. Virhe. Muksu takaisin suihkuun ja t-paita pesukoneeseen. Pesin lattian. Pesin koiran tassut. Pesin lisää lattiaa. Pikkuvauvan kitinä yltyi hysteeriseksi huudoksi. Nudistitaipumuksia omaavalta pikkuvauvalta housut ja vaippa pois, ja syliin rauhoittumaan. Itkun syy ei ollutkaan hankaava vaippa, vaan kakkahätä. Töräykset suoraan syliin ja pissat päälle.

Puin lapset, tungin hikisenä kiljuvan pienemmän kantoliinaan ja isomman rattaisiin. Tilasin hissin. Hissi ei toiminut. Ulkona satoi vettä. Juoksin takaisin hakemaan sadetamineita. Kipitin bussipysäkille. Huomasin, että olin lähtenyt ilman pipoa, hanskoja ja kaulaliinaa. Tietenkin bussi oli juuri mennyt. Seuraavaa olisi saanut odottaa 20 minuuttia. Lähdin kiiruhtamaan lähimmälle ratikkapysäkille. Huomasin, että tennarit pitävät huonosti vettä. Ehdimme kuitenkin hyvin neuvolaan, sillä terveydenhoitaja oli tunnin myöhässä. En ollut pakannut evästä isommalle, ja tavallisesti rauhallinen ja hyväntuulinen poika hermostui. Tomera pikkuveli säesti antaumuksella vieressä. Saimme osaksemme valtavasti mulkoilua ja ehkä hivenen sympatiaa.

Palasin kotiin. Eteisessä odotti koiran oksennus. Ei kuitenkaan matolla. Sen siitä saa, kun unohtaa pari päivää vanhaa maitoa sisältävän tuttipullon neuvokkaan mopsin ulottuville. Ulkoilutin koiran. Syötin pojat ja sain isomman päiväunille. Pesin lisää pyykkiä. Pesin lisää lattioita. Muistin, etten ollut ehtinyt juoda aamukahvia. Kiitin sitä nerokasta ihmeolentoa, joka oli keksinyt itsestään sammuvan kahvinkeittimen, joka toimii samalla termoskannuna. Istahdin sohvalle.

Ovi kävi. Mies tuli kotiin.