Kuinka meistä tuli tylsiä aikuisia

01.01. - 21:53 (Luotu: 21:53) - Kommentit: 2

Eeva-Liisa Kiviniemi

Perhelomalla Pallorcalla. On tässäkin oma hohtonsa.

Niin siinä sitten kävi. Helsingin ydinkeskusta muuttui omakotitaloksi pikkukaupungissa, illat Tavastialla porkkanapenkin kuopsutukseksi, omatoimimatkat Kambodzhaan ja Hondurasiin kahdeksi viikoksi Kanarialla. Sen sijaan, että unelmoisin railakkaasta viikonlopusta Berliinissä ensi syksyllä, haaveilen rauhallisista retkistä mustikkametsään koiran kanssa ja omatekoisesta omenamehusta.

Minusta on virallisesti tullut vanha. Enkä ole edes täyttänyt kolmeakymmentä.

Onneksi en ole ainoa. Ystävät yksi toisensa jälkeen ovat alkaneet puhua rivareista, autojen (pisimmälle edenneet farmareiden) hankinnoista, takapihalle istutettavista marjapensaista. Joku oli jopa vakavissaan harkinnut muuttoa Vantaalle. Meistä on tullut niitä tylsiä aikuisia, joista kauhulla vitsailimme vielä muutama vuosi sitten Doriksen nurkkapöydässä. Niitä, joilta lähtee mopo takuulla käsistä, kun heidät päästetään kerran vuodessa pikkujouluissa vapaalle. Kyllä kyllä, glitteriä tukkaan, nahkahame päälle ja hop hop pöydän päälle tanssimaan. Hävettää jo etukäteen.

Mutta niin se vain on, että lasten saanti muuttaa maailman. Ensin sitä uskoo itsekin (ja tietenkin toitottaa kaikille), ettei niin käy, mutta ajan kuluessa totuus iskee silmille. Kas kas, taas on lauantai ja voi miten hauskaa, sieltä tulee Avara Luonto ja sitten Itsevaltiaat ja Uutisvuoto, hahhah, kun se Nymanin Peter onkin hauska. Jokos mentäisiin koko porukka saunaan.

Ja niin sen pitääkin mennä. On ihanaa, kun elämässä on jotain tärkeämpää kuin oma napa. Vaikka välillä iskisi vapaudenkaipuu ja suuri kateus muiden huikeista seikkailuista, on ihanaa kun on joku, jonka takia on pakko tulla nopeasti töistä kotiin, joku, jonka takia ei huvita enää mennä laskuvarjokurssille tai ajamaan liian nopeilla autoilla liian kapeille metsäteille. Sitä paitsi aina on olemassa keski-ikä.

Toivottavasti vuonna 2027 voi vielä tehdä jotain hauskaa.

Muutakin kuin käydä marjassa.