Hyvästit pinnallisuudelle

29.04. - 23:46 (Luotu: 23:44) - Kommentit: 2

Eeva-Liisa Kiviniemi

Ensimmäisen vauvan tulo aiheuttaa äidille väistämättä identiteettikriisin. Itse pelkäsin naurettavuuteen asti sitä, että muuttuisin heti lapsen synnyttyä vauvan kanssa samansävyisiin (mieluiten vaaleansinisiin tai -punaisiin) paitoihin ja halpahallista ostettuihin farkkuihin pukeutuvaksi mammaksi, jolla on aina vähän puklua olkapäällä, likainen tukka, kalpea iho, mustat silmänaluset ja joka ei osaa puhua muusta kuin siitä, joka sitä puklua olkapäälle erittää. Vauvojen leffapäivät, mammakerhot, vauvamuskarit ja -joogat saivat kylmän hien nousemaan pintaan. Äitien kuuluu pitää itsestään huolta. Äidilläkin on oikeus, jopa velvollisuus, näyttää hyvältä. Äidin elämässä on oltava muutakin kuin vauva.

Vaan kuinkas kävikään. Mytty syntyi, ja kolmen kuukauden kuluttua mekin olimme vauvauinnissa räpiköimässä. Ja vauva nautti, aivan valtavasti. Vauvauinnista löytyi kaveri, jonka kanssa käytiin kahviloissa tappamassa aikaa. Eksyttiin vauvakinoon. Eksyttiin toisenkin kerran. Ja kolmannen. Neljännellä kerralla olin jo niin konkari, ettei muiden vauvojen parku tuntunut missään. Ja kun esikoinen täytti puoli vuotta, löysin itseni vauvamuskarista. Ja se se vasta vauvan mielestä hauskaa olikin. Ja kun vauva nautti, nautin minäkin.

Vaatekaappini sisältö ei muuttunut vaaleansini-beige-sävytteiseksi. Tukan ehdin pestä lähes yhtä usein kuin ennenkin. Silmänaluset toki tummenivat, ja jotenkin maitotahroja löytyy niistäkin vaatteista, jotka olivat pesukoneessa käyneet ja puhtaina kaappiin aseteltu. Väitän, että osasin puhua muustakin kuin kakkamasiinastamme. Tähän saattaisi jollakin olla eriäviä mielipiteitä.

Nyt muutaman vuoden takainen identiteettikriisini naurattaa ja hävettää. Pinnallisuus ja itsekkyys ovat hävinneet toisen vauvan avulla olemattomiin. Yhden navan ympärillä hääriminen mahdollisti vielä ympäröivän maailman jonkinasteisen tarkkailun ja ihmettelyn, kaksi napaa vie huomion jo sataprosenttisesti.

Enää ei kiinnosta, miten muut mammat pukeutuvat. Äidit saavat omasta puolestani laittautua juuri niin paljon kuin haluavat ja jaksavat. Jos joku tykkää pinkistä ja beigestä sekä itsellä että beibillä, hieno homma. Jos joku haluaa harrastaa vauvansa kanssa viittä eri harrastusta, mahtavaa. Ja jos joku ei ehdi suihkuun ihan niin usein kuin pitäisi, ihan sama. Kunhan itsellä ja lapsella on hyvä olo.