Ei-toivotut lapset

19.12. - 20:05 (Luotu: 02.12. - 16:38) - Kommentit: 5

Eeva-Liisa Kiviniemi

Helsingissä kohkattiin viime viikolla raskaana olevien naisten tutkimuksista. Nykyisten kahden ultraäänitutkimuksen lisäksi kaikille raskaana oleville naisille tarjotaan ensi vuoden alusta mahdollisuutta seerumiseulaan. Näin saadaan selville 80 prosenttia 21-trisomioista eli sikiöistä, joilla on Downin syndrooma. Seulontojen tarkoituksena on valmistaa vanhempia vammaisen lapsen kanssa elämiseen tai mahdollistaa abortti vammaisuuden perusteella. Arvatkaa, kumpaan suurin osa päätyy.

Esikoiseni Downin syndrooma todettiin muutamia tunteja synnytyksen jälkeen. Viljamin kromosomipoikkeavuus ei näkynyt seerumiseulassa eikä ultraäänitutkimuksissa. Ja onneksi niin. Lääkärit eivät kuulemani mukaan anna kovin positiivista kuvaa downeista. Aborttipäätöstä vauhdittamaan annetaan vain lista terveysriskeistä, joita downit saattavat kohdata. Kuka muistuttaisi, että vammainenkin ihminen on ihminen? Että down-ihmisiä on ollut aina - ja tulee aina olemaan? Mikä tekee juuri heistä niin kammottavia, että heistä on päästävä eroon? Miksi tuttavani voihkaisi kerrottuani hänelle poikani syndroomasta, että "Voi ei, eikö tuo ole kaikkein kamalinta mitä voi tapahtua?"

Uutinen sai miettimään suuria kysymyksiä. Jos ihminen ei ole tuottava, eikö hänellä ole nyky-yhteiskunnassa ihmisarvoa? Kuka päättää, kenellä on oikeus elää ja kenellä ei? Äiti? Lääkäri? Yhteiskunta? Kenelle maksetaan siitä, että hän istuu huippupalkattujen kollegojensa kanssa huippukalliissa työtiloissaan ja miettii, miten voisi estää lasteni kaltaisten ihmisten pääsyn maailmaan? Pitävätkö he työtään eettisesti oikeutettuna? Mitä he sanoisivat, jos tapaisivat minut ja lapseni?

Onko jossain toinen huippupalkattu työryhmä, joka yrittää löytää keinon seuloa muita vammoja? Onko tulevaisuudessa enää sokeita ihmisiä? Skitsofreenikkoja? Lihavia? Tyhmiä? Kukaan ei halua kehitysvammaista lasta, mutta jos pitäisi valita psykopaatin ja Downin syndrooman välillä, kumman ottaisit? Entä miksi vanhemmat saavat päättää, millaisen lapsen saavat, mutta lapset joutuvat tyytymään väkivaltaisiin tunnevammaisin, alkoholisteihin tai narkomaaneihin?

Kehitysvammaisen lapsen vanhemmuus ei ole missään nimessä helpompaa kuin "tavallisen". Mutta apua on tarjolla runsaasti. Harva jää yksin, jollei niin halua. Erityislapsi tuo omat haasteensa, mutta myös omat, erityiset ilonsa. Ja ennen kaikkea erityislapsi laajentaa perspektiiviä. Kaikki ei aina mene niin kuin suunnittelee. Joskus joutuu pohtimaan teini-ikäisen kanssa, kumpi olisi parempi ensi-ihastus: Nipsu vai Harry Potter.

Kommentoi Kerro kaverille
Lisää Facebook-sivustolle Lisää Delicious-sivustolle Lisää MySpace-sivustolle
Vastaanottajan sähköpostiosoite
Oma sähköpostiosoitteesi
Viesti
 

Miksi syntymättömällä lapsella on "oikeuksia"? Onko kondomin käyttäminenkin eettisesti väärin? Miten kaikki ne lapset, jotka jää syntymättä ehkäisyn vuoksi... Siittiö- ja munasoluparat?

Jos taas abortissa ei ole mitään väärää, niin miksi siinä nimenomaan on että ehkäisemme maailmaan syntymästä lapsia jotka tarvitsevat elinikäistä huolenpitoa? Ja kyllä minusta seuloa voisi myös muita vammoja, jos se vaan on mahdollista. Ehdottomasti. Miksi tietentahtoen haluaisimme maailmaan esim. sokeita ihmisiä? Tuskin kukaan itsekään haluaa olla sokea tai vammainen jos saa valita.
Voi elias, onpa suppea ajatusmaailma sinulla. minun mielestäni kaikilla on oikeus syntyä maailmaan, ei tätä täydelliseksi saa, vaikka vammaiset tapettaisi. Tädilläni oli kehitysvammainen lapsi, joka oli hänelle erikoisen rakas. tämä lapsi eli 12v. suru oli suuri, kun hän kuoli. Elämä alkaa hedelmöitys hetkestä, ja sen jälkeen hän on ihminen, jonka elämällä ON tarkoitus. Jokainen sikiö, joka tapetaan, on ollut jo ihminen. Luin kirjan, silvottujen sinfonia, Tapio Sopanen. suosittelen! Kuka on normaali. miten se määritellään? Olen tuttavaperheissä nähnyt hyvin sairaita lapsia, mutta juuri nämä ovat, huolimatta siitä, että ovat suuritöisiä ns. kovin rakkaita vanhemmilleen. Jos heitä ei olisi tarkoitettu syntymään, niin luojamme ei olisi kaikkivaltias! Sillä, " kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on asettanut heidän sieluihinsa". Eipä mennä liiaksi jumalan töitä muuttamaan. Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Ei tämä maapallo enää muutenkaan tule entiselleen, vaikka yritettäisiin rodunjalostustakin! Ruumiillisesti "terveet" ovat tämän pilanneet, ei vammaiset.
Itse olen myös paljon miettinyt syntymättömän lapsen oikeuksia. Maailmasta ei saada mitenkään kaikenlaista poikkeavuutta pois. Jokainenhan meistä on yksilö. Tuntuu rodun jalostukselta, että kohta jo kohdussa tiedetään mihin sairauksiin, vielä syntymätön lapsesi tulee sairastumaan, ja sinulla on sitten oikeus valita haluatko pitää tämän lapsen vai et. Sairasta. Siinä kohtaa yksilön vapaus menee mielestäni liian pitkälle. Kuten jo aiemmin todettiin, eihän lapsellakaan ole oikeutta valita vanhempiaan.

Paras kommentti, minkä olen kuullut liittyen sikiön niskapoimututkimukseen, jonka tulos oli jollakin äidillä koholla. Joku fiksu valisti, että kyllä suurentunut niskapoimu viittaa aina johonkin sairauteen, jos ei kromosomiperäiseen niin sitten voi vaikka sairastua astmaan! Mutta sehän olisikin kauheaa..
"Jos taas abortissa ei ole mitään väärää, niin miksi siinä nimenomaan on että ehkäisemme maailmaan syntymästä lapsia jotka tarvitsevat elinikäistä huolenpitoa? Ja kyllä minusta seuloa voisi myös muita vammoja, jos se vaan on mahdollista. Ehdottomasti. Miksi tietentahtoen haluaisimme maailmaan esim. sokeita ihmisiä? Tuskin kukaan itsekään haluaa olla sokea tai vammainen jos saa valita."

Kun ymmärryksemme ihmisten perimästä kasvaa, ja löydämme uusia luonteeseen vaikuttavia geenejä, voimme saman tien jalostaa väärään ajattelutapaan herkistyneiden osuuden lapsista abortoimalla. Vai mitä? Kuka vetää rajoja ja mihin ne perustuvat?

Suomen laki vastoin perustuslakia tai yleistä käsitystä ihmisoikeuksista jakaa vammaiset ja ei-vammaiset, syntymättömät lapset eri oikeuksien piiriin. Vammaisen lapsen abortointi on sallittua huomattavasti pidemmällä. Tämähän tietenkin on jo rodunjalostusta, halutaan se myöntää tai ei. Oikeus elämään on kuitenkin ollut perinteisesti ehdoton perusoikeus, jonka rikkomiseen ei ole mitään hyväksyttäviä syitä.

Eliakselle tiedoksi, että kannattaa tutustua käsitteellisiin eroihin alkioden ja sikiöiden välillä. Selvittänee vallalla olevaa käsitystä lasten oikeuksista jo syntymättömänä.

Abortin vääryydestä tai oikeudesta päästään tuskin koskaan yksimielisyyteen.
Kiitos kirjoituksestasi!
Elämä tuo eteen kaikenlaista. Tulee suruja, tulee sairauksia. Ihminen voi vammautua onnettomuudessa tai sairauden seurauksena.
Vammautua voi myös synnytyksessä tai keskosuudesta johtuen.
Jos saamme elää vanhoiksi, saatamme lopulta tarvita paljon apua ja hoivaa.
Kuuluu elämään!