Väyrynen presidentiksi?

11.04. - 08:28 (Luotu: 08:23) - Kommentit: 7

Jussi Lähde

Alkuruoka:

Seisovaankin veteen tulee liikettä, kun sen keskelle hyppää sammakko. Tällä kertaa reisivalio putkahti pääministeri Vanhasen suusta hänen vastatessaan toimittajan kysymykseen haluistaan seuraavalle pääministerikaudelle. Normaalitilanteessa lausuma olisi sivuutettu huomiotta. Nyt Timo Kalli ja Paula Lehtomäki tahoillaan riensivät ilmoittamaan, ettei "Keskusta yhtä miestä kaipaa". Timo Kalli ei ole urallaan esiintynyt niin miehekkäästi kun komentaessaan pääministeriä keskittymään kuluvaan hallituskauteen.

Pääruoka:

Vanhanen tuli hieman aiemmin kieltäytyneeksi ehdokkuudessa seuraavissa presidentinvaaleissa. Edes Suomenmaa-lehti ei kiiruhtanut pyytämään pääministeriä pyörtämään päätöstään. Politiikan ilmapuntarit ovat edelleen Nurmijärven oraakkelin kohdalla ihmeissään. Onko mies niin naiivi vai niin kiero, että hän todella kertoo mitä aikoo?

Äitiyslomaltaan palannut Lehtomäki sai päivässä enemmän eloa keskustaspekulaatioihin, kuin turbopuoluesihteeri on venkoilullaan saanut koko alkuvuoden ajan. Korhonen on vakuutellut tyytyväisyyttään nykyiseen tilanteeseen ja heitellyt samalla toisesta suupielestä puolivillaisia haasteita Vanhaselle. Korhosen puoliuhosta alkaa mennä tehot, jos kannatusta aletaan jakaa Vanhasen, Korhosen ja Lehtomäen kesken.

Puheenjohtajapelin lisäksi edessä on myös uskottavan presidenttiehdokkaan etsiminen puolueelle. Jorma Ollila ja Keskusta on yhdistelmä, jonka hetki meni jo. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei molemmilla osapuolilla voisi vielä haluja olla. Ollilan riisuttua Nokian toimitusjohtajuuden harteiltaan hänen seminaaripuheenvuoroistaan on kadonnut paras terä. Valmistelu ei ole ollut yhtä huolellista kuin pörssilain prässäyksessä. Esittelyissä paino on siirtynyt sanalle "entinen". Tämä ei tarkoita sitä, etteikö maestro tarvittaessa treenaisi itseään taistelukuntoon. Bochumin varjo voi kuitenkin langeta pitkälle.

Paavo Väyrynen ei milloinkaan luovu ajamasta Paavo Väyrystä presidentiksi. Paavo on hoitanut ministerintehtävänsä hyvin, mutta tankatessa energiaa hänen kohdallaan bensapumpussa lukee "100 oktaanin narsismi". Väyrynen on kuitenkin pelottavan usein mainittu sellaisten vanhakepulaisten vihjailuissa, joissa on kaivattu Korhosta puoluejohtoon. Korhonen ei vaivautuisi ajattelemaan Väykän imagohaittaa puolueelle, jos saisi itse puheenjohtajan nuijan käteensä. Joillekin vanhat ajat eivät palaa siksi, etteivät ne koskaan poistuneetkaan.

Tällä hetkellä niin keskustassa kuin SDP:ssä hätäisimmät pohtivat, miten ottaa mahdollisimman siististi takkiin Niinistön huudattaessa itseään presidentiksi. Siisti tie keskustalle olisi Seppo Kääriäinen, jonka sananparsi ansaitsee hiljalleen vanhemman murrevaltiomiehen arvon. Kääriäisestä on kasvamassa uuden vuosituhannen Johannes Virolainen.

Muutoin väki käy vähiin. Lehtomäki on seuraavissa presidentinvaaleissa vielä liian nuori.

SDP:ssä pohditaan naisehdokasta, jotta vastakkainasettelu Niinistön kanssa saataisiin aikaiseksi. Liisa Jaakonsaari olisi hyvä ehdokas, mutta sukupuoli on ehdokkaaksi asettamisen perusteena aivan väärä.

Jälkiruoka:

Koen hyvin vastenmielisinä ne poliitikot, jotka hakevat valtiosääntökantansa oman puolueensa ennustetusta menestyksestä eduskunta- ja presidentinvaaleista. Heitä on pelottavan paljon. Jos presidentiltä viedään kaikki valta, vaali muuttuu täysin henkilövaaliksi. Silloin EU:n kannattajatkin voivat antaa äänensä ihan kiusallaan jopa Timo Soinille.