Noh, radikaali, sano nyt jotain!
13.06. - 08:05 (Luotu: 08:05) - Kommentit: 3
Jussi Lähde
Kahvia lyhyiden yöunien jälkeen:
Kuulehan ystäväni radikaali, juuri sinä hipittelijä siellä! Veikö natojoukot kielesi?
Ajattelin, että olisit soittanut minulle jo ja pyörtänyt vankan mielipiteesi siitä, että Yhdysvallat on maailman johtava diktatuuri, jossa oikeusvaltiolla ei ole mitään sijaa. Ai etkö, muistan miten pää turtana väitit että Bushin nimittämät tuomarit ovat demokratian suurimpia huoria.
Mustaa makkaraa hotelli Ilveksen aamiaispöydässä:
Muistan hyvin, miten mielestäsi asiasta piti keskustella tässä taannoin heti seminaareissa, kadulla ja ennenkaikea ravintolassa tai kahvilassa, johon olin vetäytymään viettämään laatuaikaa luettavani kanssa. Minulle sopi keskustella silloin, sopisi sopia sinullekin nyt.
Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätös syntyi oikeusvaltiolle tyypillisen harkinta-ajan jälkeen ja on merkittävä linjatarkennus. Yhdysvalloilla on vanhan kaskun mukaan "maan sisäisiä asioita hoidettavana kaikkialla maailmassa".
Itse pidän päätöstä oikeana. Toivon sydämestäni, ettei päätös vaikuta amerikkalaissotilaiden liipasinherkkyyteen kiinniotto- ja pidätyshetkillä eri puolilla maailmaa. Niin herkkä ja vastuuton liipasin on tässä maailmassa varattu vain radikaaleille, jotka häiritsevät viereisen ravintolapöydän elämää.
Jälkiruoka:
Viime yön laatulehdistön nettisivujen ja kansainvälisten TV-kanavien katsauksen jälkeen joudun jälleen valittaen toteamaan, että maailman analyyttisimmat, kiihkottomimmat ja monipuolisimman uutismediiat pitävät majaansa Yhdysvalloissa. Mikä meitä eurooppalaisia vaivaa? Kulahtanut radikalismi.
Perinteet velvoittavat: Neuvostoliittohan se oli se rauhanliitto...
Nyt jako menee kätevästi vaikkapa Natossa. On parempi vääristä, huonosti perustelluista syistä vastustaa kuin perustellusti ja harkinnan kautta kannattaa.
Kuten Ismo Alanko aikanaan ytimekkäästi (mutta tosissaan?) lauloi: "Pohjois-Amerikan asukkaat ovat päättäneet tuhota maapallon."
Ehkä Provinssirock vie ajatukset musiikkiin, mutta kuunnelkaapa Stingin If The Russians Love Their Children Too 80-luvulta.
Pitäisikö meidänkin rakastaa omiemme tulevaisuutta ja vielä miettiä niitä uhkakuvia...
Mutta Irlantipa - EU:sta eniten hyötynyt maa - tai sen kansalaiset osoittivat mitä tarkoittaa: en ymmärrä, mutta vastaan panen.
http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2008/06/14/nummien-kansa-sanoi-ei




3






Nyt en kyllä oikein ymmärtänyt Herran kirjoitusta kuin ehkä osin ja samalla hyräilen Eppujen biisiä: "Hipit rautaa".
Mutta auta armias jos joku maailmanparantaja kunnallispoliitikko soittaa minulle silloin, kun minä juon vaimon kanssa kotona viiniä...
Tosin nykyään ne soitot lähinnä ovat luokkaa: "kahden viikon putki päällä, viitiks sä hoitaa mun hommat...", tai "mies, vaimo petti/ryyppää/tuhlaa rahat", tai "arvaas mitä meiän tenava teki", tai "mun verenpaine/sydän/syöpä reistaa..."
Ei ketään kyllä oikeasti enää taida maailman parantaminen kiinnostaa, joten kyllä minä taidan sitten kuitenkin silloin kerran vuodessa siihen puhelimeen vastata, vaikka kesken sen vaimon kanssa viettämäni laatuajan, jos joku jotain epäitsekästä yrittää saada sanottua millä edes pieni pala maailmaa saadaan pikkuisen paremmalle tolalle.
Mutta niin kuin Isä Ambrosius muinoin sanoi: "rakennetaan omaa pikku paratiisia". Se taitaa olla se paras keino muuttaa maailmaa, eli että se muutos lähtenee itsestä?
Ja jenkkiläähän nyt vain kuuluu haukkua, oli sitten rikas tai köyhä. Se on meidän kansanperinnettä ja perinteistä pitää pitää kiinni.
Ja taidan tässä soittaa seuraavaksi kavereille ja valitella kovaa flunssaani...