Kartanohotellien Quantanamot
29.05. - 12:19 (Luotu: 12:17) - Kommentit: 1
Jussi Lähde
Alkupalat:
Suomi on täynnä vaiettuja leirejä, joissa harrastataan rajua henkistä kidutusta. Pahamaineisen HR-kirjainyhdistelmään sonnustautuneet innoikkaat fleecetarkkiset kunto-ohjaajat ja puolivillaiset konsultit alistavat tänäänkin tuhansia sieluja. Tervetuloa henkilöstöpäivien kidutuskammioihin, tervetuloa keskijohdon painajaisiin.
Pääruoka:
Kuinka moni henkilöstöpäivä järjestetään vain siksi, että johonkin henkilöstosuunnitelmaan joku on sen joskun jossain kirjoittanut. Tämän jälkeen paha alkaakin valua organisaatiossa alaspäin. Yksi antaa tehtävän toiselle, toinen kolmannelle ja neljäs on jo varmuudellä täysin epätietoinen siitä, millainen kokous voisi oikeasti palvella osallistujien henkistä kasvua ja yhtiön kykyä tehdä parempaa liiketomintaa.
HR-ihminen on ihmistyyppi, joka ottaa itsensä ja tekemisensä niin vakavasti, ettei kenelläkään ole kivaa. Seminaaripäivät pakataan niin täyteen, että ihmisillä ei ole aikaa tavata toisiaan vapaamuotoisesti, oppia ja oivaltaa. Sen sijaan erilaiset powerpoinesitykset valaisevat huonosti ilmastoidun pikkukopin seinää kalvakkana samaan aikaan kun aurinko paistaa ulkosalla.
Koska HR-ihminen on valinnut paikan yhdessä talousihmisen kanssa halvimman tarjouksen mukaan säny on 80 cm leveä ja ruoka pahaa. Huoneessa kuorsaa joku toinen vielä lujempaa kuin sinä. Hän jättää pornokanavan sinun maksettavaksesi ja asiasta nousee organisatorinen paheksuva älämölö.
Kun ihmistä on alistettu päivä hapettomassa kopissa powerpointein ja perspiroivin työryhmäraporoijin hänelle annetaan yhteishenkeä kohottava liian pieni asu ja hänet tuupataan pelaamaan muka hassunhauskaa peliä, johon kolmevuotiaskin kyllästyisi. Muista hymyillä naisille.
Saunomiseen on varattu aikaa vartti ja janoon lämmin vissu. On aika kiiruhtaa illalliselle, jonka menu on valittu illan hoikimman ja kuivakkaimman ihmisen maun mukaan. Onhan hän HR-ihminen.
Jälkiruoka:
Elämme Karpon jälkeistä aikaa. Kukaan ei enää puutu näin räikeisiin epäkohtiin. Timo Soini muistaa italiaan lahdattavaksi ajettavia ruunia. Me emme kelpaa edes hänen pelastattavikseen.




3






Hyvä, Jussi!
Taas osui nimittäin naulan kantaan eikä sormeen...
Seuraavaksi voisit kertoa "hauskimmat" Sarasvuo- ja muut konsulttijutut. Nimittäin niissä on kyllä itku yhtä lähellä kuin HR-hommissaki, kun etsitään organisaatiossa piilevää "muutosvastarintaa". Mikä sen Hämäläisen eiku Sarasvuon Jarin juttu muuten olikaan - hassut hatut?
No, tämähän on tietysti henkilökohtaista tsemppausta: alkuviikko menee Pärnussa seminaarissa!
Toivottavasti siellä menee päähän muutakin kuin hassu hattu. (Tarkoitan tietysti tietoa!)
Ja kohta me ollaan ruuniinnuttu, että ehkä kelvataan eläinsuojelijoille.
Ihan vakavasti tämä:
- alin suorittava porras suunnittelemaan nämä vetäytymiset, he sen työnkin tekevät
- mitä ylemmäksi organsisaatiossa mennään, sitä enemmän aikaa varattava leikkeihin ja muuhun. Ja ennen kaikkea kysymyksiin vastaamiseen. Duunaria ei saa pakottaa leikkimään, se joutuu jo leikkimään joka päivä kehnon johtamisen kanssa.
- Neuvostoliitto opetti meille että miten halutaan olevan ei vielä ole ja tuskin koskaan tuleekaan olemaan. Miksi sitä ei Sarasvuot muista? Rumasti sanoen, tunkekaa ne visiot perseeseen, antakaa ihmisten tehdä työtä, mistä he tietävät enemmän kuin konsultit ja keskijohto yhteensä.
Oman työpaikan säilymisen kannalta paree, etten jatka...
Olkaa ylpeitä työstänne, työtä tekevät!