Keskustan kipukynnys?

05.05. - 08:04 (Luotu: 08:04) - Kommentit: 3

Jussi Lähde

Alkuruoka:

Olen pitänyt tapanani kysellä keskustaystäviltäni, millainen on heidän kipurajansa suhteessa pääministeri Vanhasen tekemisiin ja puolueen kannatukseen. Vaikka kysymykseni on vilpitön ja pahaa tarkoittamaton uusmaalaisliittolaiset suhtautuvat siihen aivan kun kysyisin "joko kellariin suljettu serkkunne on mielestänne kuolannut tarpeeksi?".

Pääruoka:

Keskustan kannatus on alimmillaan kuuteen vuoteen. Pudotus mahtuu virhemarginaaliin. Enää tarvitsee tietää onko kyse tutkimuksen vai Vanhasen virhemarginaalista.

Kymmenen vuotta sitten Keskustassa virisi toive löytää eteläisestä Suomesta urbaani ja mediataitoinen puheenjohtaja. Rukoukset kuultiin ja ruoriin on astunut entinen Nurmijärven paikallislehden toimittaja ja elämäntapaurbaani, josta maalikylän juorulehdetkin ovat kiinnostuneet. Puolueen kannatus on romahtamassa Pähkinäsaaren rauhan rajan pohjoispuolella.

Vanhasen suurin ongelma eivät kuitenkaan ole naiset vaan hänen suhteensa sananvapauteen. Vanhanen ei ole kiinnostunut sananvapaudesta silloin kun se kohdistuu hänen hallituksensa työhön, ministereiden mielipiteisiin valmisteilla olevista asioista tai puolueen omaan toimintaan.

Keskustapuolueen verenkierrolle tuo viimeksi mainittu on tuhoisaa. Puolueessa on toki "sisäisen keskustelun osasto" eli puoluesihteeri Korhonen joka puhuu puolueen sisällä vain saadakseen sanomansa puolueesta ulos.

Puheenjohtaja Vanhanen puolestaan puhuu omalle väelleen vain kansallisen median kautta, jos silloinkaan. Keskustassa on vietetty hiljaista hetkeä jo pitkään. Puheenjohtajan pienistä virheistä ei rohjeta puhua, silloin kun huomattaisiin että isommista töppäyksistä ei puhuta sanaakaan. Riihi ummehtuu.

Ensi kesän puoluekokouksesta on tulossa häät. Noissa häissä Matti Vanhanen naittaa keskustan kohtalon itseensä. Vihkiseremoniassa on jo sitä makua, että "jos jollain on jotain tätä vastaan, puhukoon nyt tai vaietkoon ikuisiksi ajoiksi". Vanhanen haaveilee julkisesti uudesta pääministerikaudesta, vaikka jokainen poliittista viestintää ymmärtävä osaa jo nyt kertoa ettei sellaista tule ilman suurta ulkoista kriisiä tai uhkaa.

Moni keskustalainen miettii miten Joensuussa sanansa asettelisi. Tuntuu kun kurkussa olisi jotain kovaa, joka pyrkii ulos. Aivan kun siellä olisi kanki. Jos Kaikkonen päättäisi haastaa Vanhasen, hän voittaisi puheenjohtajuuden. Ei siksi, että hänellä on puoleen toiseksi tunnetuimmat lanteet vaan siksi, että hän osaa uskottavasti kertoa tehneensä virheitä. Ihminen joka myöntää tehneensä väärin saattaa niistä oppiakin. Tämän lisäksi "ylen kankia priha" on ollut huomattavasti Vanhasta enemmän huolissaan siitä, mitä puolueelle kuuluu.

Vanhanen astelee Heinäluoman viitoittamaa tietä pitkin askelin jalkoihinsa katsomatta.

Jälkiruoka:

Keskustalaiset keskustelevat mielellään kaikesta muusta paitsi pääministeri Vanhansesta. Mistähän saisimme kepulaisille samanlaisen parlamentaarisen huoneilman tuulettajan kuin demareilla on Liisa Jaakonsaaressa? Jaakonsaaren napakat puheenvuorot ja blogimerkinnät ositteessa www.liisajaakonsaari.net aiheuttavat useammille vallankaihodemareille puhisevaa punotusta, mutta vähentävät vaivihkaa nitrojen tarvetta. Toverit, tuota epämiellyttävää kutinaa kutsutaan verenkierroksi!