Kolumni: Alistuminen sallittu

Kun Sauli Niinistö täräytti ensimmäisen kierroksen vaalivalvojaisissa, että on tärkeää, kun ”joku on odottamassa kotona, valmistelee ruokaa, silittelee paitoja ja ennen kaikkea hellii”, keskusteluryhmissä räjähti.

Laittaa yliopiston käyneen puolisonsa piian asemaan? Yöök. (Kommentti Vauva.fi:ssä 22.1.)

Valveutuneille naisille on ehdottoman tärkeää, että Jenni Haukio pitäisi työnsä kokoomuksen viestintäpäällikkönä tai jossain muussa tylsässä hommassa. Kukaan ei kysynyt tulevalta presidentin puolisolta, mitä hän itse haluaisi tehdä, tärkeintä oli kieltää miehelle alistuminen.

Ollaanpa nyt kerrankin rehellisiä. Kuka meistä ei haluaisi presidentin puolisoksi, jossa vastuu on olematon ja mahdollisuudet mahtavat? Kuka meistä ei tällaisen tilaisuuden koittaessa suostuisi edes vähän alistumaan?

Jos puolisostani tulisi presidentti, haluaisinko istua puuduttavissa kokouksissa tai leikata juntin tukkaa, jos vaihtoehtona olisi matkustaa palatseihin ja tavata maailman vaikutusvaltaisimpia ihmisiä? En.

No, kai se on kiva, kun on pikkuvaimo kotona, joka tekee ruuan, siivoaa ja antaa seksiä. Voi presidentti sitten hoitaa rauhassa hommiaan. Yök! (Kommentti Vauva.fi:ssä)

Kylläpä kateellista yököttää.

Jatkuva haluan säilyttää oman työni -hokeminen on suunnattoman tekopyhää. Useimmitenhan töissä käydään rahan takia, kun parempaa ei ole tarjolla. Suurin osa meistä downshiftaisi lottovoiton tullen. Tai jos kumppanistamme tulisi kuningas, miljonääri tai presidentti.

Miksemme voisi antaa Jennin nauttia? Tilannehan on puolison näkökulmasta todella jännä! Pääsee asumaan Mäntyniemeen, kulkemaan Linnassa kuin omassaan. Kesällä voi emännöidä parinkymmenen huoneen Kultarantaa. Puitteet ovat parhaimmat, mitkä tästä maasta löytyy. Ja reissujakin riittää.

Entäs palvelusväki sitten! Olisi mahtavaa, jos saisi komentaa palvelusväen jeesaamaan arjen askareissa, kun vähän laiskottaa. Kukapa ei haluaisi suojakseen vakaita nappikorvia, jotka kevincostnereina pyyhkisivät katseillaan lähiympäristöä ja antaisivat suojaa?

Niinistö on sovinisti ja se on ihan selvä asia. En ymmärrä, miksi kukaan itseään arvostava nainen äänestäisi häntä. (Kommentti Vauva.fi:ssä)

Niinistö on realisti. Ei sovinisti.

Eikä Jenni Haukio täysin kotirouvaksi rupea. Onhan hän myös kehuttu runoilija. Uudessa roolissaan Haukio voi kerätä matskua maailmasta, jonne harvalla taiteilijalla on pääsyä. Voimme vain odottaa Haukion seuraavaa kokoelmaa, jossa siirrytään luonnonhelmasta vallan kammareihin.

Mikä tuossa Sauli Niinistön parjatussa kommentissa eniten ärsytti? Oliko se ”odottamassa kotona”? Eikö jokaisesta meistä olisi ihanaa, jos rakas ihminen odottaisi meitä, kun saavumme raskaan päivän päätyttyä kodin lämpöön? Vai ”valmistelee ruokaa”? Ehkä ”silittelee paitoja”?

Paidan silittely katkaisi feministin selän. Silitysrautaan tarttuminen kun tarkoittaa lopullista itsenäisyyden menetystä, aikamatkaa 1950-luvulle. Vai oliko juuri ”ennen kaikkea hellii” se kaikkein ahdistavin kommentti?

Näin miehenä on sanottava, että jos joskus päätyisin vastuullisiin hommiin, iloitsisin alistuvasta vaimosta. Rakkaasta rouvasta, joka suostuisi helpottamaan vapaahetkiäni hoitamalla kotiamme ja huolehtimalla vaatteistani. Ja jaksaisi kaiken päälle vielä helliäkin. Voisin itsekin alistua, jos vaimostani tulisi suuri päällikkö.

Annetaan Jennin ja Saulin ottaa tilanteesta kaikki irti. Ainut, jolla on lupa olla näreissään, on Tanja Karpela.

Julkisia rakkauksia -kolumni on julkaistu Aamulehden Valossa 10.2.2012.