Puheenaihe: Äänestä mua – 4 väitettä politiikasta ja esityksistä

Eduskuntaa verrataan usein teatteriin ja poliitikkoja näyttelijöihin. Täysistunnoissa kansanedustajan eläytyminen punnitaan ja puhemiehen viileys on koetuksella.

Ehdokkaan uskottavuus on kiinni paitsi vaalimainontaan tahkotun rahan määrästä, varsinkin henkilökohtaisista ominaisuuksista, puhetavasta, pukeutumisesta ja kyvystä erottua. Jopa ajatuksista, haluaa moni uskoa.

Helsinkiläisen Koko-teatterin ohjaaja Anna Veijalainen ja Ryhmäteatterissa ohjaava Susanna Kuparinen tuovat politiikan teatteriin. Veijalaisen ohjaamassa Äänestä mua -esityksessä kansanedustaja valitaan tosi-tv:n kautta välitetyssä karkeassa pudotuspelissä. Tyhjennettyyn romanileiriin on viety televisiokamerat ja kaksi ehdokasta kisaa lopulta yleisön äänistä. Puoluekin perustetaan vasta voittajan ympärille.

Susanna Kuparisen ja työryhmän Eduskunta-näytelmä käyttää suoraan materiaalia täysistunnoista, autenttisia haastatteluja, pöytäkirjoja ja lakitekstiä. Kaikki, mitä lavalla kuullaan on tarkistettua ja lähteisiin perustuvaa. Eduskunta-näytelmä jakautuu kahteen osaan, Lex Soininvaaraan ja Harmaaseen talouteen. Kuparinen tuo näkyväksi Lex Soininvaaran pahimmat puutteet: miten se heikentää pienituloisten oikeutta perustuloon ja antaa hyvätuloisille mahdollisuuden veronkiertoon.

Harmaa talous ja korruptio -osuus purkaa firmojen talouselämän kytköksiä ja rahoitusskandaaleja. Näyttelijät kommentoivat videoituja kansanedustaja- ja asianosaishaastatteluja. Valitsemallaan dokumenttiteatterilla Kuparinen haluaa informoida katsojaa perusturvaan ja veronkiertoon liittyvistä monimutkaisista kuvioista ja kirkastaa hämäränä pidettyjä asioita.

Eduskunta haluaa yksinkertaisesti näyttää, minkälaista politiikkaa neljä vuotta sitten valitut edustajat ovat tehneet.

Anna Veijalainen ja Susanna Kuparinen kommentoivat väitteitä politiikan ja teatterin suhteista.

1Esiintyminen ratkaisee, ei asia.

A.V.: Äänestä mua -näytelmän kärki on median suunnassa, siinä miten ulkoiset asiat nousevat tärkeiksi, miten ehdokkaat opetetaan puhumaan ja käyttäytymään. Ehdokkaat kilpailevat tosi-tv:ssä jopa siitä, kumpi osaa kerjätä kauniimmin. Kyllä tässä kysytään myös sitä, koittaako vielä se päivä, etteivät ihmiset muuten viitsi äänestää kuin tosi-tv:n kautta ja viihde pelastaa lopulta demokratian.

S.K:: En näe vaalimainonnassa ongelmaa, vaan pikemminkin ihmisten medialukutaidossa.

2Arkadianmäeltä löytyy maan paras näyttelijä.

A.V.: Hyvää perusolemusta ei ole tällä hetkellä muilla kuin Timo Soinilla ja Sauli Niinistöllä. Niinistöstä välittyy kokemus, kapinahenkeäkin on näkyvissä ja hän pystyy pitämään päänsä. Ei panikoidu eikä ala vänkäämään. Kun poliitikko yrittää olla vilpitön ja rempseä perusosaaja, siinä puhalletaan intohimo ja seksuaalisuus pois, ylipäätään inhimillisyys. Paljon on torsoja liikenteessä.

S.K.: Täysistunnot ovat suurta draamaa, niitä kannattaa seurata. Jyrki Katainen on ainakin huono näyttelijä, hänellä on usein tehtyä kiukkua mukana. En oikeastaan haluaisi vastata tähän, koska en halua lähteä nostamaan sieltä ketään. Yritämme pysyä puoluepolitiikasta erossa ja tutkia Eduskunta-näytelmässä koneistoja. Haluamme löytää sen mikä on totta.

3Oikea eduskunta tarjoaa Suomen huiminta teatteria.

S.K.: On nihilististä sanoa, että se olisi vain teatteria. Kansanedustajilla on kuitenkin muut intressit taustalla. Ne ovat puhujina kauhean tarkkoja ja jälkiä voi seurata pitkälle taaksepäin. Julkisissa täysistunnoissa on ihan kiinnostavaa kuulla perusteluja ja argumentaatiota. Enemmistöparlamentarismi tosin jähmettää keskustelua. Kun laki tulee eduskuntaan, se on käytännössä jo päätetty.

A.V.: Itseilmaisu typistyy, kun voi vain sanoa, mitä ryhmässä sovittu ja sekin tuodaan kummallisen siivottuna esiin. Kiviniemen kaltainen jankkaus ”on hyvä että asiat ovat avoimesti esillä” tai Vanhasen ilmoitus ”keskeneräisistä asioista ei puhuta” vasta herättävätkin epäluuloa.

4Teatteri on tehokas tapa avata politiikkaa.

S.K.: Ainakin me yritämme vastata, mitä juuri nyt tapahtuu ja päivitämme omaa tekstiä koko ajan. Kun ihmiset kokoontuvat kuulemaan tätä yhdessä, onhan siinä magiaa. He haluavat kuulla, mitä me on löydetty. Katsoja voi päättää, uskoako vai ei. Vaikka sitä, miksi verohallinnon konsernijaostosta ei ole tullut poliisille yhtään rikosilmoitusta tai miksi Lex Soininvaara on liike kohti huutolaispoikamentaliteettia.

A.V.: Äänestä mua näyttäytyy suhteessa siihen uhkakuvaan, että valta karkaa pois kansalta. Nyt pitäisi joka helkutin ihmisen mennä esittämään hyviä kysymyksiä ja käyttämään äänioikeuttaan.

Ota kantaa

Löytyykö eduskunnasta uskottavia esiintyjiä? Sopiiko politiikka teatteriin?