Puheenaihe: Esko Seppänen pölläyttää suomalaista politiikkaa vielä kerran

Esko Seppäsestä (vas) on vaikea ottaa selvää. Hän ei jakaudu (pelkästään) jekylliin ja hydeen tai poliitikkoon ja ihmiseen.

Jotain sympaattista hänessä on aina ollut, ja hänen määrätietoista itsepäisyyttään on saanut usein ihailla. Ja aina liki saman tien on saanut ihmetellä, miten hän vääntää faktat sekä historiat mieleisikseen ja hölmöttää köyhää kansaa salaliittoteorioillaan ja populistisilla heitoillaan.

Seppäsen nyt ilmestyvästä omaelämäkerrallisesta Oma pääoma -kirjasta löytyy ainakin neljä eskoseppästä.

Laskijanero

Tapa, jolla nuori Seppänen pureutui suomalaisen talouselämän omistusrakenteisiin ja verkkoihin 1970-luvulta alkaen, oli yksinkertaisuudessaan nerokas.

Tiedon lähteille pääsy edellytti silloisissa oloissa omistamista. Niinpä toimittaja ryhtyi omistajaksi. Hän hankki yhden osakkeen mahdollisimman monesta suomalaisesta suuryhtiöstä ja pääsi sitä kautta osallistumaan yhtiökokouksiin ja tutustumaan osakeluetteloihin.

Hän istui myös kymmenissä verotoimistoissa ja keräsi käsin tietoja suomalaisten ökyrikkaiden omaisuuksista.

Voi olla, että omistusten ja ansioiden julkisuus eteni sittemmin Suomessa muun muassa Seppäsen ja Hannu Taanilan tällaisten tempausten ansiosta.

Lakien ja käytäntöjen muuttuminen vei sittemmin tutkivalta toimittajalta kilpailuedun ja alan monopoliasemankin, kun muutkin alkoivat saada samoja tietoja ja paljon pienemmällä vaivalla.

Yksinäinen ratsastaja

Perussuomalaiset saattavat olla kateellisia siitä, että Seppänen ajautui ajoissa vasemmistoaatteiden pariin. Hänen populistinkyvyillään ja verbaliikallaan olisi ollut käyttöä myös oikealla.

Helsingin piireissä tiedettiin jo Seppäsen eduskuntaan tullessa, että tällä oli nuorena kokoomuksen jäsenkirja. Kirjassa hän paljastaa sen itsekin. Syyksi hän kertoo, että kokoomusnuorissa pääsi vastakkaista sukupuolta olevien seuraan.

Vasemmalla laidallakin tausta pantu merkille. Se on osaltaan tehnyt Eskosta jonkinlaisen ulkopuolisen seurassa kuin seurassa.

Kommunistit ja sosialistit eivät ole Suomessa eriytyneet pelkästään taistolaisiin ja revisionisteihin. On olemassa myös luokittelu äidinmaito- ja lehmänmaitososialisteihin.

Ensin mainitut ovat syntyneet aatteeseen köyhissä oloissa. Jälkimmäiset ovat lähtöisin vähintään keskiluokkaisista perheistä ja löytäneet aatteen oppimalla. Seppänen arvioi monien poliittisten vaikeuksiensa johtuneen juuri siitä, että hän on lehmänmaitososialisteja.

Sitä hän ei ehkä ole huomannut, että hänen tapansa puhua kanssaihmisistä on voinut myös vaikuttaa. Seppänen piikittelee yleensä avoimesti, mutta yllättävän paljon tulee myös selän takaa.

Kirjassakin on herkullisia juoruja, sekä elävistä että kuolleista. Seppänen on ollut paikalla niin Ahti Karjalaisen ratketessa ryyppäämään kuin Tarja Halosen vieraillessa (ilmeisesti vähintään puolivahingossa) Bangkokin pornoluolassa.

Kusettaja

Tuore tilitys on joka suuntaan pottuiluineenkin kiinnostavaa luettavaa. Pitää vain yrittää pysyä selvillä siitä, kuka kulloinkin tarinoi; onko se humanisti-, populisti-, tietohirmu- vai kusettaja-Seppänen.

Tuon viimeisenä mainitun arvonimen antoi Eskolle aikoinaan vasemmistoliiton puoluesihteerinä toiminut Ralf Sund. Noihin aikoihin Seppänen pauhasi EU:ta ja rahaliittoa vastaan minkä kerkisi samalla kun Claes Anderssonin johtama puolue pyrki pysymään hallituksessa ja tukemaan Paavo Lipposen eurolinjaa.

Taito on tallella. Kirjassakin Seppänen muokkaa todellisuutta ja historiaa paikoin mieleisekseen.

Esimerkiksi presidentti Urho Kekkoselle runnatusta poikkeuslaista hänellä on mielenkiintoinen analyysi. Seppäsen mukaan vuoden 1974 presidentinvaalien peruminen oli oikeistolaisten etu. Perusteena hän tähdentää, että päätöksen teki porvarienemmistöinen eduskunta.

No. Äänestyksessähän poikkeuslaki hyväksyttiin äänin 170–28 (yksi tyhjä). Tuolloisessa eduskunnassa oli 55 demaria ja 37 kansandemokraattia, jotka kaikki kannattivat kansan syrjäyttämistä. Ratkaisun siis syntyi vasemmistovoimin suhteessa 92/78.

Kirja: Esko Seppänen - Oma pääoma

Veteraanipoliitikon omaelämäkerrallinen Oma pääoma (Into Kustannus 2011) julkistetaan tänään.

Seppänen on tehnyt tätä ennen yksin tai osittain yhteensä 26 kirjaa.

Hän valmistui kauppatieteiden kandidaatiksi ja kävi ulkoministeriön diplomaattikoulutuksen mutta siirtyi sitten taloustoimittajaksi Yleisradioon ja sai kaksi kertaa valtion tiedonjulkistamispalkinnon.

Kansanedustajana 1987–96, EU-parlamentissa 1996–2009.

Syntynyt vuonna 1946 Oulussa, mutta asunut pääosan elämästään Helsingissä. Naimisissa, kahden pojan isä. Nuorempi pojista on taikuri Iiro Seppänen.

Pitänyt yksityiselämänsä erossa politiikasta. Uudessa kirjassa kertoo kuitenkin 37-vuotiaan poikansa Kaapon kuolemasta sappitiehyen syöpään toukokuussa 2010.

Seppäsellä itsellään diagnosoitiin Parkinsonin tauti vuonna 2006.

Ota kantaa: Mitä mieltä Seppäsestä?